Miksi mies ei osaa pyytää anteeksi?
Mieheni on tehnyt jotain todella typerää ja luottamus on nyt koetuksella. Ymmärrän, että kyse on typeryydestä, hän ei osannut ajatella loppuun asti. Tapahtunut on kolaus myös itsetunnolleni, joka on normaalisti vahva. Kaikesta huolimatta mies ei osaa pyytää anteeksi, myöntää mokaustaan. Hän totesi maanantai-iltana, että ymmärtää näkökantani. Siinä se! tekisi mieli sanoa, että ymmärrys perseeseen ja katumusta kehiin!
Nyt on sitten ollut vaisu tunnelma. Mies yrittää olla niin kuin asia olisi jo käsitelty. Itse en osaa antaa anteeksi ennen kuin anteeksi on pyydetty (tällä kertaa). Kyse on asiasta, joka painaa minua vastaisuudessa aina tietyissä tilanteissa, jos pöytää ei olla kunnolla puhdistettu. Siis kaduttu ja luvattu, ettei asia toistu.
Nyt sitten katsotaan kai, kumman ylpeys antaa myöden ensin... Tylsää tällainen. Onko muiden miehillä samanlainen kammo anteeksipyytämistä kohtaan?
Kommentit (9)
Silloin kun kadun, pyydän anteeksi. Mutta jos en kadu, pahoittelen korkeintaan toisen reaktiota.
Eli mies oli kavereidensa kanssa viikon reissussa jokunen aika sitten ja näytti reissun jälkeen minulle uudella digikamerallaan ottamiaan kuvia. Maanantaina oli matkakuumeessa ja kaivelin koneelta lomakuvat esiin ja viellä oli muutamia näpsäisyjä naisista. Kaikki eri naisia, tavallisia, mutta nuoriita ja kauniita ja kesävaatteissa.... Minä suutuin aivan kauheasti. Me olemme jutelleet, että kauneutta saa katsoa, mutta olen tehnyt selväksi, ettei tuijottaa saa (se on huonoa käytöstä). Kuvan räpsäisy kauniista naisesta mielestäni on merkki tuijotuksesta ja vielä pahempi asia, sillä siitä on otettu muistoksi kuva. Mies ei ymmärrä/myönnä tehneensä väärin. Sanoi, että luuli, että mun huumorintajuni riittää tällaiseen.
Ymmärrän, että joukossa on tyhmyys tiivistynyt ja miehistä on yhtäkkiä tullut teinipoikia... Huonon käytöksen rajat on ylitetty (jo ihan niiden naistenkin vuoksi). Jos tällaisia typeryyksiä on tehty, olisi miehen mielestäni pitänyt ymmärtää poistaa kuvat ennen kotiin saapumistaan. Korostan vielä, etten ole tiukka: minusta naisia saa katsoa, saa tanssia ja saa flittaillakin hyvän maun rajoissa. Mutta nyt ne rajat on ylitetty + minun luottamustani koetellaan, sillä mies on tehnyt näin, vaikka on tiennyt, missä rajani menee... (tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää).
Eikä toisten puhelimiin kajota, ei edes oman perheen.
Mies oli siirtänyt kuvat digikamerasta tietokoneelle, jossa on meidän kaikki lomakuvat. Kai mä nyt niitä saan katsoa?
Eli siis minkään muotoista anteeksipyyntöä ei ole tullut. Hän sanoi vain, että ymmärtää näkökantani.
Musta tuollainen (ilmeisesti sala)kuvailu on ollut loukkaavaa lähinnä niitä naisia kohtaan, mutta heiltähän mies ei voi enää anteeksi pyytää. Jos mies tajuaa ylittäneensä hyvän käytöksen rajan, sen pitäisi riittää myös sulle. Aika pieni syntihän tuossa nyt on tehty, yritä päästä sen yli ja jatkaa elämääsi.
Vierailija:
Musta tuollainen (ilmeisesti sala)kuvailu on ollut loukkaavaa lähinnä niitä naisia kohtaan, mutta heiltähän mies ei voi enää anteeksi pyytää. Jos mies tajuaa ylittäneensä hyvän käytöksen rajan, sen pitäisi riittää myös sulle. Aika pieni syntihän tuossa nyt on tehty, yritä päästä sen yli ja jatkaa elämääsi.
Niin tavallaan asiahan on noin. Mutta eikös jokaisessa parisuhteessa ole pelisäännöt ja rajat. Ja me olemme kyllä keskustelleet niistä rajoista ja mies on siis tietänyt, että mitkä asiat ovat sallittuja (ja niiden ulkopuolelle jäävät asiat kiellettyjä). Kyse on siis minusta parisuhteen pelisääntöjen rikkomisesta + huonosta käytöksestä noita naisia kohtaan. Ja tuosta ensimmäisestä syystä tunnen, että luottamus on koetuksella.
Tiedän, ettei maailma tähän kaadu. Mutta minusta asia on anteeksipyynnön väärtti.
Anteeksi ei vain sanana tule multa ulos kovin helposti. MUTTA mä pyydän kyllä anteeksi teoillani. Eli yritän sitten olla ekstrakiltti tai tehdä jotain mukavaa puolisolle. Puolisoni ymmärtää kyllä jo nykyään, että anteeksipyyntö se sekin on, vaikkei sitä yhtä sanaa ole sanottu.
Huom! Kerran olen tehnyt jotain, joka oli todella loukkaavaa miestäni kohtaan, eli suutelin kännispäissäni vierasta miestä, ja silloin pyysin nöyrästi anteeksi. Mulle siis anteeksipyyntö on varattu lähinnä tosikriisitilanteisiin, tavallisissa riidoissa en osaa sitä käyttää. Mutta hyvitän pahat tekoni toisella tavalla. :)