Oletko joskus tiputtanut vauvan? Kuinka siinä kävi?

ja ne ovat kyllä kopsahdelleet jok ikinen. Varsinaisesti en ole sylistä korkealta yhtäkään pudottanut mutta muunlaisia kopsahduksia. Mm. kaikki kolme ovat tulleet pää edellä pinnasängyn laidan yli. Ja meilläkin on kerran käynyt tuo turvakaukalosta putoaminen kun kahva ei ollutkaan lukittu ja lapsi ei ollut vöissä kiinni.

kantokoppaan ja nostin koppaa, mutta kahvan lukitukset pettivät ja vauva putosi päistikkaa naamalleen lattialle. Onneksi alla oli paksu rahkamatto ja sen päällä täkki. Huuto oli hirveä ja hammas oli osunut yläleukaan, mutta lääkärin mukaan ei muuta hätää. Luojan kiitos!



Varmistakaa aina että autokopan lukitukset pitää!

esikoinen tippui sängystä vauvana. Osasi jo kontata ja nukuttiin yhdessä sängyssä päiväunia. Heräsin siihen kun vauva on mennyt ihan sängyn reunalle enkä ihan kerennyt saamaan kiinni kun tipahti :(



onneksi ei tippunut kovin korkealta eikä lyönyt päätään. Pienellä itkulla selvittiin

mutta tippunut on kyllä. Ei ole käynyt onneksi kummemmin, säikähdyksellä selvitty.

kerran tiputin pikkuveljeni päälleen lattialle. Olin itse jotain 7 vuotias. Eipä tuolle mitään käynyt, vähän on hidas oppimaan :)



Omiani en ole koskaan tiputtanut.

sohvalta on tippunut ja sängyltä, sekä rattaista kun turvavyöt oli huonosti kiini. Mustelmilla ollaan onneksi selvitty.



Yhden kallonmurtumatapauksen tiedän, mikä aiheutui sängystä tippumisesta. Harvinaista mutta mahdollista.

esikoinen sekä keskimmäinen parin-kolmen kk:n ikäisenä.. Lattialla oli peittoa sun muuta, joten säikähdyksellä selvittiin... Kuopusta en ole tiputtanut..

...sain pidettya kiinni melkein loppuun asti, mutta noin 30 cm lattiasta taytyi paastaa irti etten olisi rojahtanut pojan paalle. Lattia oli onneksi puuta, ei kivea/laattaa tms. mutta silti takaraivo kolahti aika pahasti. Taju ei mennyt, mutta iso itku ja lahes heti takaraivoon nousi todella suuri kuhmu. Lahdimme silta istumalta sairaalaan, jossa otettiin kallorontgen ja todettiin, ettei ollut tullut murtumaa. Saimme ohjeet palata, jos olisi tullut oksentelua, tajunnanhairioita tms. paavamma-oireita. Ei onneksi tullut, tapahtumasta nyt yli 3 vuotta ja pojalla kaikki kunnossa.

en muista enää, minkä ikäisenä, mutta oli juuri oppinut kääntymään. vauvalle ei käynyt mitään, vanhemmat pelästyivät hirveästi.

itku on tullut mutta ei muuta. Nuorin putosi kerran hoitopöydältäkin, neuvolassa..!



MUTTA: sängyltä putoamisesta EI AIHEUDU KALLONMURTUMAA alle 2-vuotiaalla. Tainnut olla pahoinpitely kyseessä.

ulkona kerran astuin naulaan ja lapsi tippui siltä seisomalta maahan n. 2 kk ikäisenä. Onneksi oli talvi ja vähän lunta ja paksut vaatteet. Oli jäänyt lumen alle naulanen lauta (rakennettiin silloin omakotitaloa).



Pari kertaa on tippunut sängyltä lattialle, mutta patja on ollut alla (oli pakko pitää kun pelkäsin, että väsyneenä tiputan vauvan).

Kaaduin asvaltille vauva sylissä. Kompastuin portailta, joten pudotus oli tavallista kaatumista isompi. Kuului hirveä losahdus ja säikähdin pahasti. Vaikka itselle tuli ruhjeita, ei vauvalle käynyt kuinkaan. Ensihoitajat tarkistivat vauvan ja totesivat, että kaikki on kunnossa.

Ihmeellisen kestäviä vauvat ovat. Edelleen kylmää kun tuota tapahtumaa ajattelen.

mutta pojat ovat kaikki tippuneet sängistä jossain vaiheessa... Esikoinen tippui 3kk:n iässä hoitopöydältäkin. Mistään ei ole tullut itkua kummempia seurauksia. Ei edes siitä kunkakkonen n11 kk:n iässä hyppäsi rattaista pää edellä asfalttiin. Tyttö ei vauvana tippunut mistään, mutta on korjannut asian isompana hyppimällä vähän väliä päälleen milloin mistäkin.

miksei kallo voisi murtua sängystä pudotessa??? Epätodennäköistä, mutta huonolla tuurilla voi niinkin varmaan käydä?

Esikoiseni on kaatunut syöttötuolin kanssa, takaraivo jysähti lattiaan. Lääkärissä käytiin, mutta kuhmulla ja itkulla selvittiin. Hän on myös tippunut sängyltä ja sohvalta, ja vaikka mistä, kun on ollut kova kiipeilemään 8kk:n ikäisestä. On aina ollut vähän ylivilkas tapaus, vieläkin on jatkuvasti kolhuilla, naarmuilla ja mustelmilla :)



Mutta olen myös kaatunut hänen kanssaan, väsyneenä valvottuani pitkään koliikki-itkujen vuoksi. Ensimmäisellä kerralla kompastuin maton kulmaan (kun uuvuksissani en edes tajunnut siinä olevan mattoa), käytiin lääkärissä ja mainittiin asiasta neuvolassa, pyydettiin apuja ja neuvoja jaksamiseen. Tukiverkot olivat tuolloin tosi löyhät meillä... No, tämä kuitattiin sillä että "vahinkoja sattuu". Toisella kertaa nukahdin istualleni, vauva sylissä, ja vauva tipahti - havahduin tosin jo hänen liikkeelle lähtöön, ja ehdin nappaamaan kiinni ennen kuin osui lattiaan, eli säikähdyksellä selvittiin. Sillä kertaa painelin suoraan soskuun vaatimaan apua, tai muuten joutuvat kohta maksamaan vuosikausia mun terapioitani kun vauva kuolee joku kerta tippuessaan mun sylistäni. Neuvolasta tämä kuitattiin taas sillä että "vahinkoja sattuu", tosin muisti se ystävällinen terkkaritantta (jälleen kerran) kertoa, että "ei olis kannattanu tehä lasta jos ei jaksa edes sitä hoitaa". Hänen mielestään ei ollut mitään koliikkia, vaikka tästä oli lastenlääkärin diagnoosikin, kyse oli vaan siitä ettei me vanhemmat osattu hoitaa lastamme.