Ööh, mikä on LIUKUHIHNASYNNYTS?

Se on taas jokin muotivouhotuspuheenaihe!?!

Olen synnyttänyt 3X Porvoon aluesairaalassa ja kaksi kertaa kättärillä, viimex vuosi sitten. Molemmissa on ollut joka kerta miellyttävää, asiansa osaavaa ja läsnäolevaa henkilökuntaa.

Toinen, kun syntyi, osuin oikeaan ruuhkahuippuun, oli perjantai kolmastoista, ja minäkin odottelin avautumisvaiheessa käytävällä sermin suojassa ennenkuin päästiin synnytyssaliin. Henkilökunta pysyi silti rauhallisena ja ystävällisenä.

Onhan se toki ihmistenvälisestä kemiasta kiinni, sekä asenteesta ennenkaikkea kuinka asiat lutviutuu. Ei synnytys ole mikään näytelmä mikä voidaan harjoitella valmiiksi, tähtinäyttelijän(synnyttäjä) oikkujen mukaisesti. Jokainen kerta menee omalla rytmillään ja omine tapahtumineen. Se on vain hyväksyttävä.

et ensin tulee muhkea erikoishuippunäytös

Uniikit, Ikimuistoiset Häät, jossa eri hahmoilla on roolit, joiden mukaan kaikki (toivottavasti) toimivat tai morsian suuttuu ja Häät ovat pilalla.



Sitten tulee Raskaus, jossa Tuleva äiti käy äitiysjoogassa, 4D-ultrassa varmistamassa sukupuolen, harjoittelee luomukivunlievitystä, akupainantaa, hengitystekniikoita ja synnytyslaulua, syö terveellisesti, liikkuu ja välttää kaikenlaisia myrkkyjä. Isän rooli on olla palvelija, joka hieroo Tulevan äidin jalkoja, kantaa kaikki taakat, ajeluttaa autolla synnytyssairaalaan tutustumiskäynnille, kestää kaikki Tulevan äidin oikut, koska ne johtuvat raskaudesta. Tulevan Äidin täytyy myös shoppaillla ja sisustaa Tulevan vauvan huone.



Sitten seuraa Synnytys, joka sujuu käsikirjoituksen mukaan. Äiti viedään kauniisti sisustettuun synnytyssaliin, jossa pehmeä musiikki soi. Äiti on niin kaunis! Hän pulahtaa vaahtokylpyammeeseen, jonne Vauva syntyy ilman kipuja äidin vain laulaessa. Isä pitää äitiä kädestä.



Lapsivuodeaika kuluu pitsiyöpaidassa hyvin nukkuen, Vauva nukkuu ja syö terveellisiä ruokia, joita Isä hänelle kantaa. Äiti toipuu tavalliseen, raskautta edeltävään kuntoonsa heti. Pimppi on tiukka ja raskausarvista, peräpukamista tai suonikohjuista ei ole tietoakaan. Vartalo on jopa entistä ehompi!



Siispä Äiti on kaupungilla shoppailemassa ja tapailemassa kavereitaan jo seuraavana päivänä. Ja Vauva vain nukkuu.



Seuraava näytös.....?

joo

sairaalassa saatetaan käydä vain synnyttämässä, parin tunnin jälkeen kotia, jonne sitten tulee tietyn ajan omahoitaja katsomaan miten menee ym. Esim. Saksassa. Se on liukuhihna hommaa jo.

Työnjohtaja ottaa vauvasta kopin?

Se on taas jokin muotivouhotuspuheenaihe!?! Olen synnyttänyt 3X Porvoon aluesairaalassa ja kaksi kertaa kättärillä, viimex vuosi sitten. Molemmissa on ollut joka kerta miellyttävää, asiansa osaavaa ja läsnäolevaa henkilökuntaa. Toinen, kun syntyi, osuin oikeaan ruuhkahuippuun, oli perjantai kolmastoista, ja minäkin odottelin avautumisvaiheessa käytävällä sermin suojassa ennenkuin päästiin synnytyssaliin. Henkilökunta pysyi silti rauhallisena ja ystävällisenä. Onhan se toki ihmistenvälisestä kemiasta kiinni, sekä asenteesta ennenkaikkea kuinka asiat lutviutuu. Ei synnytys ole mikään näytelmä mikä voidaan harjoitella valmiiksi, tähtinäyttelijän(synnyttäjä) oikkujen mukaisesti. Jokainen kerta menee omalla rytmillään ja omine tapahtumineen. Se on vain hyväksyttävä.

Itse odotan ensimmäistä lastamme, ja synnytykse osalta toivoin vain että kaikki sujuu ilman suuria ongelmia ja vauvalla on kaikki hyvin. Jos tämä on sitten siihen päälle hieno kokemus, niin hyvä juttu.

Jotenkin tuntuu pahalta vaikka Kättärin kätilöiden puolesta se, että heidän työpaikkansa ja työpanoksensa on leimattu liukuhihnatoiminnaksi. Itse olen ollut siellä keskenmenon jälkeen, laparoskopiassa ja nyt nt- ja rakenneultrassa, ja aina on ollut palvelu hyvää. En usko, että se synnytyksessä siitä mihinkään muuttuu.

Siellä on erilainen meno, kuin isoissa sairaaloissa.

osannut suhtautua synnytykseen mitenkään ihmeellisenä asiana, siis siinä mielessä, että pitäisi olla joku henkilökohtainen suhde kätilöön ja lääkäriin, musiikkia, hierontaa, koko suku mukana kannustamassa, meikit naamassa ja tukka hyvin, omaa rauhaa jne.



Itse toivon synnytyksen olevan nopeasti ja turvallisesti ohi ja toivottavasti oma kunto synnytyksen jälkeen sellainen, että pääsisi mahdollisimman pian omaan kotiin aloittamaan elämää uuden perheenjäsenen kanssa. Mulle on ihan sama kuka siellä jalkojen välissä synnytyksen aikana on, kunhan tietää mitä tekee. Keskittyköön siihen syntyvään vauvaan, ei minuun.

miksi synnytyksen pitäisi olla jotain elämää suurenpaa. Siis onhan se hienoa, että sitten saa sen lapsen vihdoinkin syliinsä. Mutta en tajua hypnosynnytyksiä, kotisynnytyksiä tms.



Olen menossa synnyttämään toista lastani eikä minulla ole mitään toiveita synnytyksen suhteen. Haluan vain kivunlievitystä, mutta muuten mulle on ihan se ja sama missä asennossa ponnistan tai pääsenkö ammeeseen tai öljyääkö kätilö mun välilihaani.



Synnytyspelko on tietysti asia erikseen, joten näissä tapauksissa ymmärrän että halutaan pitää tietty kontrolli ja olla tarkasti selvillä jo etukäteen mitä voi tapahtua.

joka varmaan joidenkin mielestä on se kaikkein pahin ja kirotuin liukuhihna, mutta mulla pelkästään positiivista sanottavaa ko. paikasta. En tosin myöskään ole koskaan suhtautunut synnytykseen minään suurena elämysjahtina :-) Mutta Naistenklinikan väki on kaikilla kerroilla ollut ystävällistä ja mm tukenut imetyksessä, vielä kolmannenkin kohdalla tarjoutuneet neuvomaan vauvan hoidossa jos jotain kysyttävää on ollut. Eikä mua ole häädetty huoneestakaan millään kiireellä kotiin vaan ihan rauhassa on saanut levätä ja toipua.



Ja kuinkas ollakaan: kahdella ekalla kerralla synnytykseen sattui sama kätilö (joka on kyllä superharvinaista myös pienemmissä yksiköissä). Kun sitten olin kolmatta synnyttämässä ja kysyin että olisko tää sama kätilö mahdollisesti vuorossa, niin oli kyllä ja piipahti sitten meidänkin luona moikkaamassa ja jutustelemassa ja muisti meidät vielä hyvin sekä vanhempien lasten nimetkin. Eli se siitä persoonattomasta palvelusta!

minua ja vauvaa eivät meinanneet edes päästää Naistenklinikalta pois. Itse tein päätöksen lähtemisestä eli se siitä liukuhihnasta.



Ja Naistenklinikka on Suomen turvallisin paikka synnyttää. Minua ei kiinnosta kylvyt tai kodinomaisuus, vaan rautainen ammattitaito.

et ensin tulee muhkea erikoishuippunäytös

Uniikit, Ikimuistoiset Häät, jossa eri hahmoilla on roolit, joiden mukaan kaikki (toivottavasti) toimivat tai morsian suuttuu ja Häät ovat pilalla.

Sitten tulee Raskaus, jossa Tuleva äiti käy äitiysjoogassa, 4D-ultrassa varmistamassa sukupuolen, harjoittelee luomukivunlievitystä, akupainantaa, hengitystekniikoita ja synnytyslaulua, syö terveellisesti, liikkuu ja välttää kaikenlaisia myrkkyjä. Isän rooli on olla palvelija, joka hieroo Tulevan äidin jalkoja, kantaa kaikki taakat, ajeluttaa autolla synnytyssairaalaan tutustumiskäynnille, kestää kaikki Tulevan äidin oikut, koska ne johtuvat raskaudesta. Tulevan Äidin täytyy myös shoppaillla ja sisustaa Tulevan vauvan huone.

Sitten seuraa Synnytys, joka sujuu käsikirjoituksen mukaan. Äiti viedään kauniisti sisustettuun synnytyssaliin, jossa pehmeä musiikki soi. Äiti on niin kaunis! Hän pulahtaa vaahtokylpyammeeseen, jonne Vauva syntyy ilman kipuja äidin vain laulaessa. Isä pitää äitiä kädestä.

Lapsivuodeaika kuluu pitsiyöpaidassa hyvin nukkuen, Vauva nukkuu ja syö terveellisiä ruokia, joita Isä hänelle kantaa. Äiti toipuu tavalliseen, raskautta edeltävään kuntoonsa heti. Pimppi on tiukka ja raskausarvista, peräpukamista tai suonikohjuista ei ole tietoakaan. Vartalo on jopa entistä ehompi!

Siispä Äiti on kaupungilla shoppailemassa ja tapailemassa kavereitaan jo seuraavana päivänä. Ja Vauva vain nukkuu.

Seuraava näytös.....?

Vai haaveileeko joku näin:

Koko raskausaika puurretaan stressaantuneena töissä, neuvoloihin ei meinaa ehtiä kun on niin kiire. Miehen kanssa lähinnä riidellään, kun miestä ei kiinosta tuleva lapsi.

Äiti ei ehdi miettiä tulevaa vauvaa eikä synnytystä, kun on tärkeämpääkin mietittävää, kuten työpaikan palaverit ja organisaatiouudistus. Äiti ei myöskään ehdi eikä välitä syödä terveellisesti tai liikkua.

Synnytys käynnistetään lääketieteellisesti, henkilökunta on kiireistä, kukaan ei kuuntele. Äiti repeää pahasti synnytyksessä, imetys epäonnistuu.

Mutta sehän kuuluu vain asiaan. Kotiin tultuaan kipeä äiti käy sohvalle makaamaan ja laittaa vauvan sitteriin tuttipullon kanssa. Olo on masentunut eikä se kiinnosta ketään. Onneksi lapsi pääsee päivähoitoon 1-vuotiaana ja äiti takaisin töihin. Enempää lapsiakaan ei tule, kun lapsen saaminen oli niin hankalaa.

ja kodinomaisuus. Siispä valitsin Suomen imetysmyönteisimmän paikan, Helsingin Kätilöopiston. Enkä kadu. Ei ollut mikään liukuhihnasynnytys, vaan upea kokemus.

eikä ole ns. mukana tunnetasolla? en osaa selittää. :)

äiti ulos, seuraava sisään. Yksilöllisyys puuttuu, homma hoidetaan rutiinilla. Laajempi käsite siis.

ja sitten vaan synnytät ja lähdet/lähetetään pois. Sua siis kohdellaan synnyttäjänä ei ihmisenä. Liukuhihna synnytys tulee myös siitä,että vauvat vaan syntyy ja sitten melkeinpä huudetaan seuraavalle synnyttäjällä "ja seuraava" jne jne. Kylmää hommaa tollanen. Oon kuullu huhua,että tollasta ois mm. kättärillä ja jorvissa.

ja halutaan takaisin keskiajan savusaunasynnytyksiin?? Päreen valossa, kivunlievityksenä viina ja vieressä sukulaisnaiset, ystävät ja kylän lapsenpäästäjä? Sohitaan "hyvän onnen" varassa ja jos huonosti käy, niin tuloksena loppuelämän hoidettava lapsi :(





Ikävää, että nämä "liukuhihnasynnytys" -käsitteen käyttäjät eivät usein itse ole synnyttäneet, vaan vasta raskaana ensimmästä kertaa ja uskovat tutuntuttujen kokemuksiin karmeista kätilöistä, ilkeistä lääkäreistä ja kylmistä, laitosmaisista synnytyssairaaloista. Tämä ihmistyyppi myös hakee synnytyksestä itselleen Extreme-kokemusta, joka pyörii ainoastaan oman navan ympärillä, lapsi on sivuroolissa.



Itse olen kokenut asian niin, että olen onnekas, kun voin synnyttää suomalaisessa sairaalassa, jossa heti käsillä kaikki laittet ja apu, jos tulee paha paikka. Hapenpuute ei nimittäin kauaa saa lapsella kestää ->vähintään ADHD. Minulla, äidillä ei ole niin väliä, kunhan hengissä säilyn.



Lapsen teveys on tärkein, sitten henkilökunnan "ystävällisyys" ja "palveluasenne". Olen tullut sinne synnyttämään ja lähden parin päivän päästä kotiin - en hakemaan hotellia, jossa minua palvellaan ja terapoidaan loppuelämän ystävänä.





Pointtina siis se, että nykyajan äidit haluavat muodikkaasti ja itsekkäästi kaiken olevan Minua varten.