Tajusin juuri ison asian!
Kukaan elämässäni ei rakasta minua niin kuin minä rakastan pieniä lapsiani.
Mietin tätä yön hiljaisina tunteina. Ja eikö se olekin aika surullista loppujen lopuksi?
Miten sinulla??? Kuka sinua rakastaa ja rakastaako yhtä paljon kuin sinä omia lapsiasi?
Kommentit (13)
kuin mä rakastan omia lapsiani. Ja koska Jumala rakastaa myös mun lapsia, se on lohduttanut mua niinä hetkinä kun en osaa olla hyvä äiti lapsilleni.
äitini sen sijaan rakastaa mua varmaan aika paljon. omalla tavallaan. alkoholia hän rakastaa joskus enemmän.
mies kans rakastaa mua.
Tottakai vanhempi rakastaa lapsiaan.
Minua rakastavat omat vanhemmat, siskot, mies ja ystävät, toivottavasti lapsikin joskus. Mutta yhtä paljon kuin minä rakastan poikaani, tuskin.
Ei siinä mitään surullista ole.
Rakkaus tuntuu niin valtavalta kuin toinen on pieni, viaton ja avuton - ja täysin mun ja mieheni huolenpidon varassa. Rakkaus tullee muuttamaan muotoaan elämän varrella, mutta kukas se sanoikaan. "Sitten alkaa hiukan helpottamaan, kun saa lapset saatettua turvallisesti eläkkeelle".
Yön pimeinä tunteina tulee kaikenlaisia ajatuksia.
Kukaan elämässäni ei rakasta minua niin kuin minä rakastan pieniä lapsiani. Mietin tätä yön hiljaisina tunteina. Ja eikö se olekin aika surullista loppujen lopuksi? Miten sinulla??? Kuka sinua rakastaa ja rakastaako yhtä paljon kuin sinä omia lapsiasi?
kuin minä pieniä lapsiani. Tietysti.
Mun mies rakastaa mua kans kauheesti, ja mun sisarukset - mutta kyllä kai vanhemman rakkaus lapseensa on sellaista mitä ei voi verrata muuhun.
Ei kai rakkautta ylipäätään voi (pidä) mitata?
En ole surullinen, olen vain hyväksynyt että näin on.
Se sai minut hiljaa hymyilemään täällä tietokoneruudun äärellä :)
Tunnustan, että aviomieheni rakkautta usein epäilen. Vanhempieni rakkauskin on niin laimeaa. Omat lapseni ehkä rakastavat minua eniten lähipiiristäni. Mutta...en tiedä osaanko oikein pukea sanoiksi tätä tunnettani. Minä tavallaan annan rakkautta, annan hoivaa, annan itsestäni... Sitä joskus miettii mitä muut antavatkaan...
oletko nuori, ainut lapsi tai ainakin kuopus?
rakastan omia lapsiani. Olen yli 40v, enkä milloinkaan koskaan epäillyt vanhempieni rakkautta (isä kuollut). Myös sisareni rakastavat minua, näistä on puhuttu ääneen. Mieskin rakastaa, omalla tavallaan. Rakentaa tulevaisuuden kuvaa meistä vanhuksina. Lapset rakastavat omalla tavallaan.
On sääli, muttei harvinaista ettei vahemmat pysty tai osaa aina rakastaa lapsiaan. Olet kuitenkin ainutlaatuinen ihminen ja rakastava äiti. Lapsillesi jää hyvä muisto sinusta.
se pitää mielenterveytesi kunnossa.
Jos sinulla ei ole ketä rakastaa, alat voida huonosti.
Sitä paitsi lapsesi rakastavat sinua ehdoitta, olet heille äärettömän tärkeä, aina.
Ja Jeesus rakastaa myös, mutta se on toinen juttu. Tarkoitit kysymykselläsi vissiin näitä arkisia, maanpäällisiä rakkauksia.
Se ei ikinä suutu mulle eikä saa uhmaraivokohtauksia eikä sano että "mä oon vaan isin kaveri en sun". Se tulee aina viereen kun pyytää ja sitä saa aina halia ja pusutella kun haluaa. Ja se on vähään tyytyväinen eikä aina kinua kaikkea.
Se on ihmeellistä mutta totta.