Lue keskustelun säännöt.
Voiko itsetuntoa/itseluottamusta mitenkään parantaa?
27.09.2009 |
Minulla on menneisyydestäni johtuen huono itsetunto/itseluottamus ja se jossain määrin haittaa elämääni. Seurustelen miehen kanssa, joka on komea ja tiedän, että saisi minua kauniimman (en minäkään ruma ole, mutta huonon itsetuntoni/itseluottamukseni takia vaikea uskoa, että oikeasti välittää minusta) ja hoikemman. Minun ruumiinrakenteeni on pyöreä, vaikka ihan normaalipainoinen olen, myös reilun 30kg laihtuminen on jättänyt jälkensä.
Minä rakastan kyllä miestäni enkä häntä toiseen vaihtaisi. Hänen kanssaan olen myös puhunut tästä ongelmasta ja mies on vakuuttanut, että rakastaa minua kokonaisuudessaan eikä vaan ulkonäköäni. Varsinkin, jos olemme muualla kun kotona tai yleensäkin toisten ihmisten seurassa ja monet katsoo (minusta) siihen tyyliin, että miksi mies on minun kanssa, niin se vähäinenkin itseluottamukseni romahtaa. Miehelle sen sijaan ei ole ongelma näyttää tunteitaan julkisesti, tarkottaa suukottelua ja halailua, ei kuitenkaan "liikaa"
Mahtaakohan mitenkään saada itseluottamustaan paremmaksi, tietääkö joku?
Kommentit (13)
Itselläni on huonohko itsetunto. Mutta sen synnyllehän ei tässä vaiheessa enää mitään voi.
Olen kuitenkin saanut huomata, että hyvä harrastus todellakin pitkässä ajassa nosti itsetuntoani. Pidin tanssimisesta, ja aloin harrastamaan sitä enemmän käyden treeneissä, katsomassa kilpailuja, jne. Huomasin olevani myös jossain määrin lahjakas nimenomaan valitsemassani tanssilajissa, ja aloin saamaan kehuja valmentajilta ja tanssipareilta.
Kun koin tuota onnistumista riittävän kauan, niin kyllä se vaikutti positiivisesti ihan koko itsetuntoonkin. Erityisesti olen huomannut tanssin vaikutuksen ja merkityksen, kun nyt olen ollut äitiyslomilla ja kiinni lapsissa, enkä ole käynyt harkoissa muutamaan vuoteen. Nyt tajuan, kuinka tärkeä tuo harrastus on minulle ollut. Miehen kanssa ollaan käyty vain muutamilla yksittäisillä tunneilla, mutta se ei läheskään riitä, kun ennen mieheni tapaamista tanssin kolmesti viikossa.
Eli yritä vain etsiä, että mikä olisi se sinun juttusi. Se saattaa tietysti olla vaikeaa, mutta kannattaa yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin myös aikoinani todella huonosta itsetunnosta mutta terapiassa asiat muuttui. Kävin läpi valtavan määrän traumoja ja sain nostettua itsetuntoani valtavasti. Mitään ihmekikkoja ja ulkopuolisia apuja siihen ei löydy. Kaikki lähtee sisältä.
onko nyt ihan terapian paikka, paitsi tietysti jos asia sinua häiritsee niin, että se vaikuttaa koko elämääsi.
Mutta omaan itseensähän noissa jutuissa pitäisi mennä, eli: Miksi minusta tuntuu siltä, että ihmiset katsovat meitä tavalla, joka tarkoittaisi tuollaista? Eli lopeta se toisten tekemisten puntarointi ja mieti sitä, että miksi sinusta tuntuu tuollaiselta. Mulla ainakin auttoi se, kun tajusin että ei ne muut niin ajattele. Minähän se tässä omassa päässäni ne ajatukset niiden ihmisten päähän laitan! Vai onko joku joskus tullut sitä ihmettelemään? Vai mistä sä sen päättelet? Jostain kulmakarvan asennosta vai?
enkä ainakaan vielä koe tarvetta terapiaan välttämättä, mutta jotain muutosta kyllä.
Suurimmaksi osaksi kyllä ne katseet minä varmasti kuvittelen ja ajattelen, että ajattelevat näin. Pari puolituttua on kyllä ääneen ihmetelleet (en tiedä tosissaanko vai leikillään), että miksi mieheni on minun kanssa kun saisi muitakin.
Muutama viikko sitten palasin vanhan harrastukseni pariin, se on jäänyt vähiin viime aikoina kun on ollut oman terveyteni kanssa ongelmia. Tästä harrastuksesta olen aina pitänyt, ehkä silloin kun harrastin säännöllisesti niin itsetuntoni/itseluottamukseni oli parempi.
Ollaan siis miehen kanssa oltu jo suht pitkään (6v) yhdessä eli tuskin hän minun kanssa näin pitkään olisi viihtynyt, jos ei olisi tosissaan. Häät meillä on parin vuoden päästä ja vauva haaveissa, mutta mieluiten ennen vauvaa haluaisin saada oman itseluottamukseni/itsetuntoni kuntoon.
ap
Varsinkin jos koet että lapsuutesi kokemukset tuhosivat itsetuntosi ja haaveilet omalle lapsellesi paremmasta vanhemmuudesta, niin terapia tosiaan kannattaa. Ei se mikään lobotomia ole vaan ammattilainen ohjaa sinua muuttamaan jumiutuneita ajatus/ käyttäytymismalleja, työn teet sinä itse.
Mutta aloita kirjastosta ja hae aiheeseen liittyvää kirjallisuutta tai mene jollekin lyhytkurssille, siitä voi aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten itsetuntoa parannetaan.
Se johtuu osittain siitä että minulla on pienet rinnat. Uusi mieheni ei hyväksy silikoneja. :(
Rinnoilla, navalla, otsalla, reisiluun pituudella tai paksuudella ei ole mitään merkitystä itsetunnon kannalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tietää ihan varmaksi, että itsestä puhutaan ja juorutaan? Minun kohdalla on näin, tiedän sen siitä, kun samassa porukassa (työkavereita) juorutaan kaikista muistakin minun läsnöollessa. Aivan saletisti siis minusta juorutaan kun en ole paikalla. Minulla on huono itsetunto ja se kolahtaa kun tietää että itsestä puhutaan pahaa, vaikka yritän olla kaikille mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tietää ihan varmaksi, että itsestä puhutaan ja juorutaan? Minun kohdalla on näin, tiedän sen siitä, kun samassa porukassa (työkavereita) juorutaan kaikista muistakin minun läsnöollessa. Aivan saletisti siis minusta juorutaan kun en ole paikalla. Minulla on huono itsetunto ja se kolahtaa kun tietää että itsestä puhutaan pahaa, vaikka yritän olla kaikille mukava.
ne puhuu kaikista paskaa, niin ethän sinä ole tehnyt mitään ansaitaksesi nuo puheet, ne vaan haluaa juoruilla. Voisit olla maailman paras ihminen, ja silti ne puhuisivat susta. Kyllähän kaikista ihmisistä keksii jotain negatiivista jos sille linjalle lähtee.
Ykkösestä viitoseen.
Kolmonen on tavallinen "keskivertoihminen".
Ykkönen istuu kapeasti ja hartiat alhaalla, älkää huomatko minua eikä pidä päätään pystyssä. Kävellessään hän on varovainen, väistää toisia ihmisiä automaattisesti. Hän ei sano mitään ellei häneltä erikseen kysytä, ja kysyttäessäkään ei välttämättä sano todellista mielipidettään koska pelkää ympäristön reaktioita.
Viitonen kulkee reippaasti, suorana ja pää pystyssä, katsoo häpeilemättä suoraan silmiin vastaantulijoita eikä pelkää puhua tuntemattomille, ja hänelle tehdään tietä. Hän istuu leveästi eikä pyytele tilaa vaan ottaa sen itse miettimättä jääkö tilaa muille. Hän sanoo mielipiteensä välittämättä siitä mitä muut ovat siitä mieltä.
Kokeile kävellä ensin kuten normaalisti kävelet, sitten miten ykkösstatuksella menisit, ja viitosstatuksella. Koita saada nostettuasi itseäsi pienesti ylöspäin, ja huomaat että toiset ihmiset suhtautuvat aivan eri tavalla sinuun.
Kävelyn lisäksi harjoittele näitä eri tapoja myös ruokapöydässä, kaupassa asioidessa, ihan vain ollessasi peilin edessä.
Ilmaisutaidon opettaja opetti lukiossa tällaista, ja täytyy sanoa että näistä on ollut apua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko itsetunto sitä että ei väistä toisia ja vie sohvalla tilan? Mun mielestä toi on moukkamaisuutta...
Se lisää itseluottamusta.