Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 3v. puhuu päivittäin kuolemasta
07.10.2009 |
Oon ihan ihmeissäni, kun vajaa 4v.poikani, tykkää jutella kuolemasta tosi usein. Meiltä on isoisä kuollut, mutta siitäkin on jo vuosi. En tiedä, miten reagoida lapsen juttuihin, kun tarinoi kaikenlaista ja sitten päätteeksi aina kuolee.
Onko muilla kokemuksia tai vinkkejä millä sais tän kuolema -teeman jotenkin rauhoittumaan?
Kiitos.
Kommentit (15)
T: Kohta nelivuotiaan äiti.
PS Puhukaa aiheesta luonnollisesti, älkää vältelkö asiaa. On hyvä, ettei lapselle jää pelokas olo kuolemaa koskien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa. Kerran ne itki kaikki kuorossa yöllä kun olivat puhuneet kuolemajuttuja ja pelotti. Olivat kai 2, 4 ja 5-vuotiaat silloin. Mummi oli sanonut että kun ihminen kuolee se joutuu maan alle.
Puhuin sitten lasten kanssa siitä että sitä ei sure sitten kun on kuollut, ei sure enää mitään ja ihminen on paikassa jossa on aina onnellinen.
Poika ei tunnu yhtään pelkäävän kuolemaa, sanoo välillä mullekin et sitten sinä kuolet ja naureskelee perään. Selkeesti tuntuu et haluaa vähän järkyttääkin mua jutuillaan, koska olen joskus erehtynyt toppuuttelemaan näitä kuolemajuttuja. Elelee muutenkin nyt taas jonkinsortin uhmakautta.
Hänellä ei ole mitään kapasiteettia vielä ymmärtää koko asiaa. Tutkimusten mukaan vasta 11-vuotias ymmärtää todella mitä kuolema/kuoleminen tarkoittaa.
Tuossa iässä kuolema on tapetilla, muttei siten, kuten sen nyt ymmärrät. Lapsesi on havainnut, että kuolemasta puhumalla sinussa tapahtuu jokin tietty reaktio ja toistaa asiaa siksi. Ei pelotellakseen/järkyttääkseen sinua. Ei hän ymmärrä mitä kuoleminen tarkoittaa.
Tuon ikäisille hyvin tyypillistä. Älä kiinnitä asiaan liikaa huomiota. Puhu asiasta niin, että lapselle jää turvallinen olo. Sen enempää asiaan ei tarvitse huomiota kiinnittää.
sanoo tutkimukset mitä tahansa:D Miksi itkisivät, pelkäisivät ja miettisivät mihin joutuvat sen jälkeen jos eivät ymmärrä?
Hänellä ei ole mitään kapasiteettia vielä ymmärtää koko asiaa. Tutkimusten mukaan vasta 11-vuotias ymmärtää todella mitä kuolema/kuoleminen tarkoittaa.Tuossa iässä kuolema on tapetilla, muttei siten, kuten sen nyt ymmärrät. Lapsesi on havainnut, että kuolemasta puhumalla sinussa tapahtuu jokin tietty reaktio ja toistaa asiaa siksi. Ei pelotellakseen/järkyttääkseen sinua. Ei hän ymmärrä mitä kuoleminen tarkoittaa.
Tuon ikäisille hyvin tyypillistä. Älä kiinnitä asiaan liikaa huomiota. Puhu asiasta niin, että lapselle jää turvallinen olo. Sen enempää asiaan ei tarvitse huomiota kiinnittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käsitteitä kuin elämän rajallisuus, kuoleman peruuttamattomuus, tuonpuoleisuus jne.?
Tottakai 3-vuotias ymmärtää kuolemasta jotain. Sitähän ei kukaan kieltänyt. Ei vain ymmärrä sitä konkreettisesti. Kokonaisuudessaan.
Mikä sua jurppii? Kyllä minun lapseni ovat pystyneet 3-vuotiaana varsin lennokkaaseen ajatteluun. Tietty perheessä jossa ei isompia sisaruksia lapsilla ja puheenaiheet tyyliin mitä BB:ssä tai salkkareissa eilen tapahtui niin ei sitä omenatkaan usein puusta kauemmaksi putoa.
t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole teidän koti, jossa yleissivistys tyssää eilisten salkkareiden tapahtumiin.
Meillä oli kausi jolloin asia askarrutti kovasti ja sitä itkettiin monesti, etenkin nukkumaan mennessä. Mitä sitten jos ei herääkään vaan kuolee nukkuessaan, enkö näe äitiä enää koskaan, mitä minulle tapahtuu, mihin joudun, olenko enää olemassa kun olen kuollut jne.
Ja myös sitä ovat itkeneet että äitistä tulee vanha mummo joskus ja sitten äiti kuolee ja ymmärtävät että kaikki syntyy ja kaikki kuolee.
"tuonpuoleisuudesta" ollaan puhuttu myös. En ymmärrä mikä siinäkään olisi käsitteenä lapsille niin vaikeaa?
Ihan samaa aikuiset miettivät, eivätkä yhtään sen viisaampina.
t. 7
käsitteitä kuin elämän rajallisuus, kuoleman peruuttamattomuus, tuonpuoleisuus jne.?
Tottakai 3-vuotias ymmärtää kuolemasta jotain. Sitähän ei kukaan kieltänyt. Ei vain ymmärrä sitä konkreettisesti. Kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ketään hömppäohjelmat jaksa kiinnostaa.
Eikö teillä lapset ajattele mitään filosofisia koskaan? Kun lasten kanssa keskustelee paljon ja lukee niin ajattelu kehittyy. Yhden 3-vuotiaan kanssa käytiin myös pitkä yöllinen keskustelu jumalasta:) Ei saanut unta kun mietti asiaa niin kovin.
t. 10 eli 7
Eiköhän se ole teidän koti, jossa yleissivistys tyssää eilisten salkkareiden tapahtumiin.
hyvin tyypillinen hänen ikäiselleen. Siinä ei ole mitään erityistä. Silti lapsesi ei ole asiaa vielä kaikessa konkreettisuudessaan ymmärtänyt.
Itse voit toki uskoa ja pauhata toisin. Tosin teet itsestäsi vain naurunalaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnollisestikaan hän ei tuota pysty vielä täysin ymmärtämään ja onhan kuolema aika hämmentävä aihe meille aikusillekin. Onko oikeasti olemassa jotain tuonpuoleista, miltä kuolema tuntuu jne...
Yksikin päivä hän sanoin ylittäessämme tietä että nyt jos auto ajaisi päälle ja me kuoltaisiin niin isiä harmittaisi kamalasti. Jotenkin nuo pienen lapsen kuolemapuheet on niin erikoisia ja suorasanaisia, että pitää hillitä itsensä ettei rupea joko itkemään tai nauramaan ;) Myös kaverin samanikäisen lapsen puheissa kuollaan päivittäin.
haudankaivaja, kuolemansyyntutkija, lägerolli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei silti tarkoita sitä, että lapseni ymmärtäisi näitä asioita käsitteinä kuten aikuinen ehkä joskus ymmärtää.
Mutta turha tästä on vääntää, kun keskusteltava asia ei näytä olevan sinullekaan käsitteenä täysin selvä.
Kukaan ei kiistänyt lasten älykkyyttä, heidän ajatustensa monitasoisuutta ja kykyä pohtia myös vaikeita aiheita. Ei todellakaan. Kyse oli siitä todellisesta ymmärämisesta.
Leikkiessä aina joku kuolee tai muuten vaan puhuu kuolemasta. En tiedä pitääkö asiaan puuttua vai kuuluuko ikään. Meidän poika on vähän yli 4-vuotias.