Oon valinnu itelleni ihan paskan äijän
ei se osalistu mihinkään. omat jutut menee aina perheen edelle. perheen kanssa oleminen on tylsää, aina pitäis olla jotain ihmeellistä tekemistä.
ei tajua edelleenkään lasten rytmistä mitään. aina on lähössä jonnekki ku on päikkäreiden aika tms.
ei perkele hoida edes tota koiraansa. oon sanonu et josko anettais se pois niin ei, kuulema ennemmin mä saan lähtee kun koira. no jos en mä sitä hoitais niin söis hyvin harvoin, kuolis janoon ja kävis ulkona ehkä pari kertaa viikossa takapihalla. joka helvetin ilta mun pitää kehottaa erikseen miestä päästämään oma koiransa ulos. muuten jää pissattamatta.koira oli miehellä jo ennen kun tavattiin.
meillä menee kaikki aamupäivä ulkoult koiran lenkittämiseen, jää puistoilut tms tosi vähiin, tai sit koira jää lenkittämättä.
joo voisin lenkittää koiran illalla, en vaan jaksa, tai ei huvita lähteä ysin jälkeen koiraa ulkoiluttamaan kun oon saanu lapset nukkumaan
mies makas eilisen päivän krapulassa, pe käväs kotiona, pe-la välisen yön oli pois. tänä aamuna sittensanoin että nousehan sinä näitten lasten kanssa niin mä menen nukkumaan. vastaus oli ei käy.
mä olin kuulema kohtuuton, hänen olis pitäny saada herätä rauhassa.
koska mä saan herätä rauhassa, koska mä voisin maata kokonaisen päivän?
eipä paljoa kiinnostanu sen jäleen miehelle puhua mitään.
ja kaikkihan oli mun syytä kun väärällä tavalla hänet herätin.
vittu mä vihaan koko äijää.
no tässähän tää päivä menee ihan niinku kaikki muutki päivät, aamupuurot, siivoukset, yksin lasten kanssa mies omissa menoissaan, ulkoilut jne... ei meillä sunnuntai poikkea arjesta mitenkään.
koskakohan joku ajattelis mua, tuskin koskaan.
mutta lapsiani rakastan, niiden vuoksi kewstän ton paskan äijän jota kohtaan tunnen nykysin enään hyvin harvoin rakkautta.
niin meidän lapset on puoli vuotta ja 1v9kk
en mä valita sitä ettenkö jaksais tai tää olis kauheen rankkaa, ihan vaan sitä että vituttaa kun toinen ei osalistu. parempi sillon ku on kokonaan pois, jos täällä kotona lojuu niin vituttaa vaan vielä enemmän katella sitä.
Kommentit (24)
Mies ei siivoa kotona nytkään mitään ja tilanne tuskin paranisi jos tulisi lapsia. En tiedä paraneeko miestilanne vaihtamallakaan. Toisilla vain käy hyvä tuuri.
täysihoitolassa, jossa asuu, miksi se muuttuisi mitenkään? Niin kauan kuin ulkoilutat sitä koiraa tai peset miehesi pyykit tai ruokit sitä ja sen koiraa, annat seksiä tai muuten täytät miehen tarpeet, ei se miksikään muutu. MIksi muuttuisi? Sitten kun täysihoitola muuttuu itsepalvelulaitokseksi, ehkä ääni muuttuu kellossa.
etukäteen tienny. vaan en tiennyt en.
säälittää niin paljon koira joka ei pääse kunnolla ulos ettei sydän kestä olla viemättä. monesti oon yrittäny ja ollu esim viikon lenkittämättä, on sit ulkoillu takapihalla. ja sit on ihan hirvee lenkittää, haukkuu ja räkyttää kaikille ohikulkijoille kun on niin täynnä perkamatonta energiaa.
enkä mä kestä montaa päivää niitä ympäriinsä lojuvia sukkia astiota jne...
ja kyl pyykkien pesu on mun mielestä mun homma kun oon päivät kotona, samoin perussiivous jne. mut lastenhoitoon vois osalistua ja pitää sitä siisteyttä yllä.
ap
Sääliksi käyt. Mitä jos otttaisit asian puheeksi ja sanoisit, että et jaksa enää. Koiran on lähdettävä ja sillä siisti. Rupeat vaikka etsimään sille kotia, jos ei muuten mitään tapahdu. Kyllä se on sinulle sietämätöntä, jos et koirasta muutenkaan välitä.
eikä varmaan oo ainoa lemmikki joka on otettu ilman vastuuntuntoa sen hoidosta. Vituttaa tollaset ihmiset, siis lähinnä se sun mies, kun kerran koiran on ottanut. Meillä yhteinen koira, jonka hoidosta pitää molemmat huolta. Ihan sama mitä tekosyitä keksii; ilkeä, tyhmä ja laiska paska se on, kun ei huolehdi lapsistaan ja lemmikistään. Itel joku ihme vaisto, et haistan tollaset ihmiset kaukaa, en usko et missään olosuhteissa päätysin yhteen tollasen mulkeron kans..
Ei sitä koiraa varmaankaan voi jättää hoitamatta.
En tiedä,onko teillä esim.laskunmaksu jäänyt sun kontollesi, mutta meillä on ja enpä niitä laskuja voi jättää maksamattakaan,koska silloin kärsivät muutkin kuin mies.
Vaikea tilanne.
ihan yksin vai tuon vätyksen kanssa?
Sanot miehellesi, ettei tämä peli yksinkertaisesti vetele. Koira on hänen, hänen on myös se hoidettava, ruokittava ja ulkoilutettava vähintään kolmesti päivässä. Ja jos mies ei suostu, otat yhteyttä Hesyyn tai johonkin eläinsuojeluviranomaisiin. Ensin uhkaat, sitten toteutat. Mies varmaan vetää järkyttävät raivarit, mutta ei tässä enää muita vaihtoehtojakaan ole.
Toisekseen, sanot miehelle, että lapsilla on sekä äiti että isä. Isän kuuluu myös osallistua perhe-elämään ja äiti tarvitsee myös lepoa ja omaa aikaa. Jos asia ei puhumalla järjesty, niin siirryt tekoihin. Etsit sinulle ja lapsille oman kodin.
Tuollaisia vätysmiehiä on yllättävän paljon, heihin tehoaa vain uhkauksien toteutus, sanoilla ei ole mitään painoarvoa. Jos asiat hoituu, sinä hoidat koiran ja lapset, ei muutosta tule.
Jos mies ei paranna tapojaan edes toiminnan jälkeen, niin sitten on parempi antaakin mennä.
Mies ei siivoa kotona nytkään mitään ja tilanne tuskin paranisi jos tulisi lapsia. En tiedä paraneeko miestilanne vaihtamallakaan. Toisilla vain käy hyvä tuuri.
Yleensä ne, joilla on hyvä mies, ovat kyllä ihan oikeasti tehneet töitä sen eteen, eivät alkaneet seurustella kenen kanssa vaan, että olisi nyt joku edes.
Myös parisuhteeseen on panostetu, ja epäkohtiin puututtu heti alkuun.
Kyllä mullakin oli vaikka millaista tallaajaa tyrkyllä, mutta en kähtenyt mihinkään moisten kanssa. Sitten kun löytyi oma ja hyvä mies, tiesin että tän kanssa voi sen perheenkin perustaa. JA hyvä oli valinta, 7 yhteistä vuotta takana, ja kolme lasta, joita hoidetaan yhdessä.
Jos tietäis, ettei lapset saisi siitä mitään traumoja, niin parasta shokkihoitoa olisi, kun lähtisit pariksi viikoksi reissuun ja jättäisit miehen pyörittämään arkea.
Etkö todellakaan saa sitä mitenkään osallistumaan? Miten tuollaisia idiootteja voi olla!!!
Yleensä ne, joilla on hyvä mies, ovat kyllä ihan oikeasti tehneet töitä sen eteen, eivät alkaneet seurustella kenen kanssa vaan, että olisi nyt joku edes.
Myös parisuhteeseen on panostetu, ja epäkohtiin puututtu heti alkuun.
Kyllä mullakin oli vaikka millaista tallaajaa tyrkyllä, mutta en kähtenyt mihinkään moisten kanssa. Sitten kun löytyi oma ja hyvä mies, tiesin että tän kanssa voi sen perheenkin perustaa. JA hyvä oli valinta, 7 yhteistä vuotta takana, ja kolme lasta, joita hoidetaan yhdessä.
Vääriä valintoja sattuu meille kaikille.
etukäteen tienny. vaan en tiennyt en. säälittää niin paljon koira joka ei pääse kunnolla ulos ettei sydän kestä olla viemättä. monesti oon yrittäny ja ollu esim viikon lenkittämättä, on sit ulkoillu takapihalla. ja sit on ihan hirvee lenkittää, haukkuu ja räkyttää kaikille ohikulkijoille kun on niin täynnä perkamatonta energiaa. enkä mä kestä montaa päivää niitä ympäriinsä lojuvia sukkia astiota jne... ja kyl pyykkien pesu on mun mielestä mun homma kun oon päivät kotona, samoin perussiivous jne. mut lastenhoitoon vois osalistua ja pitää sitä siisteyttä yllä. ap
miehesi siis lopetti lemmikkinsä hotiamisen ja kotityöt siinä hetkessä kun toinen lapsenne syntyi?
Vai mitä tarkoitat, ettet tiennyt etukäteen? MÄ taas luulen, että olet ollut tyypillinen TYHMÄ nainen, joka ODOTTAA ja OLETTAA että paska muuttuisi kultakimpaleeksi, kun siinä itse vieressä hankkiutuu mahdollisimman hankalaan elämäntilanteeseen.
mutta lapsiani rakastan, niiden vuoksi kewstän ton paskan äijän jota kohtaan tunnen nykysin enään hyvin harvoin rakkautta. i]
Mies on ilmiselvästi henkinen peräkammarin poika, joka ei välitä sen enempää vaimostaan, lapsistaan kuin koirastaankaan. Miksi häntä pitäisi kestää "lasten takia"? Ovatko lapset sitten vastuussa siitä, että äiti on onneton? Ap, olet jo nyt todellisuudessa yh ja miehesi luonasi täysihoidossa. Putsaa pöytä. Sano miehellesi että tämä elämäntapa ei käy. Joko hän herää tajuamaan että hänellä on perhe tai sitten te eroatte, mies ottaa koiransa ja muuttaa muualle. Tilanteesi on todella ikävä, ap. Muuta se. Sinä, lapset ja koira ansaitsette parempaa!
miehesi siis lopetti lemmikkinsä hotiamisen ja kotityöt siinä hetkessä kun toinen lapsenne syntyi?
Esikoisen kanssa oli ilmeisesti unelmaisä ja sitten muuttui yhtäkkiä? Jos näin on oikeasti tapahtunut niin hän tarvitsee lääkärin apua.
Kun lapset ovat pieniä, tulee siinä paljon uutta itsestään sekä omasta puolisostaan esille. Kaikille ei sovi perhe-elämä vaikka heiltä kuinka pyytäisi apua tai patistaisi. Sekin on turhauttavaa jos joutuu jatkuvasti pyytämään apua lasten suhteen jos toista ei kiinnosta. Kun on vanhempi niin omat asiat eivät saisi jatkuvasti mennä perheen edelle, niin kuin miehelläsi tuntuu menevän. Rakkaus lapsiin on niin uskomatonta että sen vuoksi tekee kompromisseja ja helposti äitinä unohtaa itsensä, varsinkin sinun tilanteessasi. Sinun on kuitenkin mahdollista vielä tavata joku jonka kanssa kemiat pelaa ja joka ottaa myös sinut naisena ja ihmisenä huomioon. Vaikka mies kävisi töissä ja nainen olisi kotona, on kummallista jos miestä ei kiinnosta osallistua lasten arkeen/ elämään. Kotona olemisen lasten kanssa sekä työssä käymisen kokeneena olen sitä mieltä että kotona olo oli vaativampaa, mutta palkitsevampaa. Töissä on eri stressi mutta kuitenkin niitä omia hetkiä päivän mittaan, esim. lounas:-) Voisitko puhua miehellesi ja kertoa että sinulle ei aika riitä enää koiralle, että jos hän ei koiraansa 100% sitoudu niin etsitte koiralle uuden kodin. Jos hän on sitä mieltä että sinä saat lähtea kuin koira, niin sehän on sinulle tilaisuus erota (ainakin vähäksi aikaa). Tunnut kuitenkin jaksavan arjen pyörittämisen yksin ja lapsista nauttivasi. Toivon lapsillesi ja sinulle onnellista tulevaisuuttaa jossa sinulla on myös omia hetkiä ja menoja! Minulla itselläni oli sama tilanne kolme vuotta sitten, enkä ole katunut että erosin miehestäni. Usko itseensä on tärkeää silloin kun tuntuu että asiat ei aina paikoilleen loksahdakaan.
Aloittaja jos panostais noiden kielioppivirheiden poistoon. Olisi paljon helpompaa lukea tekstiä.
Mieheltä odotetaan paljon. Myönnetään ettei tarinan päähenkilön mies ole kovin terve.
Silti av-palstaa lukiessa törmää aina miehen kelvottomuuteen. Ei koskaan naisen.
Miehillä on valtava taakka miesten maailmassa.
kuulema ennemmin mä saan lähtee kun koira.
en käsitä miten elämäsi muuttuisi huonommaksi jos pääset eroon tuosta miehestä... äkkiä jalat alle!!!
en ois tehny lapsia tollasen kans.. jätä se.