Miksi muiden elämä hymyilee ja itellä kaikki menee päin ****
Tai siltä tuntuu juts nyt. Muutettu erilleen asumaan ja se on hyvä... mutta silti on suru. Näinkö kaikki loppuikin...
Sitten on suru siitäkin kun muut ovat onnellisia... En mitenkään haluais jäädä yksin lasten kanssa. Mutta näin nyt on. Huoliiko kukaan koskaan yh äitiä jolla on kolme lasta. Onko oikeesti sellaisia miehiä jotka voivat rakastaa ja ottaa kuin omikseen toisen miehen lapset ... vai onko mun kohtalo olla yksin koko loppuelämä :o((
Kommentit (3)
Paljon riippuu siitä, miten itse suhtautuu elämään, miten pääsee yli vastoinkäymisistä. Mulla on elämässä ollut lapsuudesta asti hyvin vaikeita asioita ja vastoinkäymisiä, mutta olen osannut kääntää ne loppujen lopuksi vahvuudeksi ja pärjään oikein hyvin.
En missään nimessä halua kyynistyä, en halua tulla katkeraksi ketään kohtaan, en halua kadehtia ketään.
Elämä voi musertua hetkeksi vastoinkäymisten vuoksi, mutta siitä on päästävä yli ja noustava, puhumalla, käymällä läpi tapahtumia ja menemällä eteenpäin.
Juuri nyt on sellainen tilanne, että jälleen taistelen, miten jaksaisin eteenpäin, mutta se, että olen selvinnyt monesta asiasta auttaa jaksamaan. Olen opetellut näkemään hyviä puolia ja iloitsemaan pienistä asioista... Tsemppiä, uskon että selviät ja vielä elämä hymyilee.
elämässä on niin, että kaikkea ei voi saada.
Arvostusta ja kunnioitusta varmastikin saat, kun pystyt kolmesta huolehtimaan.
Onnesi on nyt lapset. tarvitaan erityisen hyvää tuuria, jotta siihen itselles kaverin löydät. Toki sellaisiakin varmasti on, itse en lukeudu niihin. Katsele rauhassa. Moni varmaan suosittelee netin treffipalstoja. Entä kun lapset on isompia, ehkä sitten on uuden vakikumppanin aika?