Miten lohduttaa tyttöä kun bestis ei haluakaan enää olla bestis?

muistaakseni hyvinkin saman ikäisenäkin vielä. Ei siinä auta varmaan kuin se,että juttelet tytön kanssa ja vietät hänen kanssaan aikaa.



Minulle kävi sama toistamiseen myös myöhemällä iällä ja sain silloin vanhemmiltani oman pupun. Se oli aika ihanaa, uusi pieni tulokas siirsi ajatukset muualle tuosta entisestä ystävästäni ja sain ajanvietettäkin.



Tunne on aivan kauhea tuossa tilanteessa ja minulla se on jättänyt jopa arpia lopun elämäkseni. Olen todella epäluottavainen tyttöystävieni suhteen, jos hyvistä ystävistäni ei kuulu pariin päivään, niin olen aivan varma, että he ovat hylänneet minut.



Onneksi miessuhteissa on ollut onnea ja niissä sentään olen pelottomampi.

jotkut kulkevat lyhyen matkaa, jotkut pitkään. Uusia ystäviä tulee vielä aikuisenakin.



Vika ei ollut tyttäressäsi, vaan erilaisissa toiveissa.

Tuota tyttöni juuri pohtii, mikä hänessä on vikana? Ollaan juteltu paljon ja olen sanonut ettei vika ole hänessä ja kaverit voivat vaihtua montakin kertaa.

Ollaan myös vietetty äiti-tytär päiviä ja näin yrittänyt saada hänen ajatukset muualle, mutta kovin hän vain tuntuu murehtivan :(

Mutta tätähän tämä elämä välillä on... on vain niin vaikeaa katsoa miten häneen sattuu.



ap

Jos itse joutuisin tyttärelle jotain kertomaan (joka olisi siis joutunut samanlaiseen tilanteeseen) kertoisin varmaan että ystävyyssuhteet muuttuvat ja katkeavat elämän aikana. Että se on tavallista vaikka aina surullista. Ja sitten kertoisin että jos tämä bestikseni ei olisi "jättänyt" minua niin en olisi koskaan saanut uudeksi bestikseksi nuoruusvuosille xxx:ää joka on nyt tyttöni kummina. Olemme siis olleet ystäviä tämän "uuden bestiksen" kanssa jo lähes 30 vuotta. Jonkinlaista "kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu" lähestymistapaa koittaisin siis käyttää jos mahdollista.



Ja sitten ehkä koittaisin muistuttaa myös että välillä ihmiset vaan kaipaavat jotain uutta elämäänsä. Vetäisin tähän jotain matkajuttuja mukaan. Kuinka tyttökin aina odottaa kuin kuuta nousevaa että pääsee matkalle tekemään uusia juttuja vaikka kotonakaan ei ole mitään vikana. Eli ei lapsessa ole mitään vikaa vaikka bestis lähteekin. Tällä bestiksellä on voinut olla vain tarve tutustua uusiin ihmisiin eikä ole osannut sitä tehdä ilman että on repäissyt itsensä ensin kokonaan irti vanhasta. Lisäisin että näin ei tietenkään tarvitse tehdä vaan uusia hyviä ystäviä voi saada vaikka pitäisi vanhoista kiinni.

siinä 10-12-vuotiailla. Omalle tyttärelleni kävi niin, että siihen asti parhaan kaverin kanssa ei vaan enää kerta kaikkiaan synkannut, kemiat eivät kohdanneet, ts. heistä alkoi kasvaa ihan omanlaisiaan persoonallisuuksia. Lapseni opettaja sanoi, että se on hyvin yleinen ilmiö siinä iässä oleville tytöille. Lohduttelin tyttöäni, että onhan maailmassa muitakin kavereita, kyllä se siitä. Ja niinhän siinä kävi että hyvinkin löysi uusia kavereita, joiden kanssa on vielä nyt teininäkin hyviä ystäviä. Ne on niitä elämän oppitunteja vaan nuokin "kriisivaiheet".