Vauvakuume mutta ei miestä

Onko täällä muita, jotka potevat vauvakuumetta mutta miehestä ei ole tietoakaan?



Täytän kohta 35 vuotta enkä oikein enää usko löytäväni Sitä Oikeaa ja tulevien lasteni isää. Mutta olen mitä ilmeisimmin potenut vauvakuumetta jo pitkään. Kaupungilla huomaan kaikki pienet lapset ja uudet vaunumallit. Haluaisin niin kovasti pienen tuhisevan käärön syliin.



Tuleeko minusta katkera vanhapiika, jos jään ilman lasta? Masentunut katkera ja yksinäinen vanhapiika jos ja kun ystävät pikkuhiljaa perheellistyvät? "Saanko" olla niin itsekäs, että hankkisin lapsen yksin hedelmöitysklinikalla? Miten jaksaisin kantaa vastuun yksin? Miten jaksaisin yksin valvoa, kantaa vaippoja kaupasta ja leikkiä? Olisinko sittenkään riittävän kypsä ja tasapanoinen kantamaan kaiken vastuun yksin?



Tiedän kyllä koliikit ja korvatulehdukset, kakkavaipat ja yövalvomiset. Mutta ovat ne vauvat silti niin suloisia. Mietin paljon enemmän sitä miten mukavaa olisi työnnellä iloisen värisiä lastenvaunuja kuin sitä miten selviäisin vaikka nyt koliikista. Taloudellisestikin olisi tietysti paljon tiukempaa kuin nyt.



Löytyykö kohtalotovereita?