pettämistä?

ei vaa haluu ite uskoa sitä.. ihan normaalia nuoren miehen ryypiskelyä mukamas... viikottainen 1-2 kertaa ei ole kuulemma paljon

syödä vaik ei maistu... ja koittaa olla ajattelematta koko asiaa ku ei se tohon ylirasituksesta johtuviin mahakipuihin ainakaan auta.. saikkarilla pitäis kuulemma olla, mut ei sovi luonteeseen

varsinkaan, jos puoliso odottaa kotona..

joi myös ihan helvetisti raskausaikana ja perusteli sen myös "nuoren miehen juomatavoilla". Odottelin monta yötä maha pystyssä itkien, eikä mies vaan tullut kotiin reissuiltaan. Oli kuulema aina unohtanut puhelimensa koko illaksi äänettömälle ja mennyt kavereilleen yöksi ja "luuli minun nukkuvan".



Kävimme lapsen synnyttyä pariterapiassa ja mies paransi tapansa. Kuitenkin raskausaikani pilaaminen ja luottamuksen pettäminen oli niin kova pala, etten pystynyt antamaan sitä anteeksi. Muutimme erillemme.



Ehdotukseni on tämä:

Muuta hetkeksi pois kotoa. Jos mies ei lopeta dokaamista ja herää omaan käytökseensä, suosittelen jättämistä. Itse tein sen virheen, että annoin liian paljon anteeksi ja annoin miehen syyttää itseäni yliherkäksi.

ja unohdat koko jutun tai sitten et usko ja päätät, mitä teet. Valistunut arvaukseni on et nusastu on, mutta senkin jälkeen on elämää, eihän se käytöstä kulu. Tsemppiä.

ja meillä kun ollaan eron partaalla, jos mies ei tajua helliä mua riittävästi... On kuitenkin kotona, tekee kotitöitä, kaksi kertaa mun raskausaikana juonut ja tullut kotiin puolen yön aikoihin...



Kamala sika sun mies, hyi helvetti!



Rv 32

ja meillä kun ollaan eron partaalla, jos mies ei tajua helliä mua riittävästi...

Rv 32

Suosittelen keskustelemaan asiasta kun miehenne ovat selvinpäin. Humalassa saattaisi tapahtua hirveitä.

Hoitoon kannattaisi hakeutua. Olisi suotavaa jättää alkoholi pois kuvioista jo raskauden aikana.



Myöhemminkin kun lapset ovat pestästä lentäneet sitä kerkeää ottamaan. Eli jos ei kykene pitämään edes vuoden paussia niin on koukussa kys. aineeseen.

mä tiedän (tiesin) ettei oo syytä huoleen ku se lähtee reissuilleen... oon kyl ilmottanu etten jaksa fyysisesti sitä jos oon menossa seuraavana päivänä töihin, koska herään aina jossain vaiheessa siihen et se ei oo kotona viel. mulle kyl vastataan puhelimeen jos soitan, ja toivotaanki et soittaisin useammin muutenkin..

on kuitenkin vaikeeta lähtee mihinkää muualle asumaan ku ei ensinnäkään oo varaa maksaa kahta vuokraa. joo tiedän mut ei ne rahat vaa tuu sieltä (kelasta ym mistä lie) äijälle=työtön ja kaverit tarjoo..

mä en vaa tiedä pitäiskö olla vihanen vai surullinen vai mitä pitäis tuntea... joka tapaukses tää koko raskaus on ihan yhtä helvettiä ollu koko ajan hormoonien ja kaikkien mahd vaivojen takia

Alkoholin käyttö loppui seinään. Nyt vuoden raittiuden jälkeen tunnen itseni älykkäämmäksi ja parempi kuntoiseksi kuin koskaan ennen.

Ei tulisi mieleenkään lähteä vaimon tai lapseni luota rönyämään ääliöystävieni kanssa jonnekkin rapalaan.



Avasin uuden jakson elämässäni.

Tekisi mieli lätkiä päin näköä näitä ääliöitä jotka jättävät raskaana olevan vaimon yksin kotiin saati kun lapsi on jo syntynyt. Jättäkää ne paskat ei ne koskaan kasva aikuiseksi.

olla vaa nii vitun typerä etten tajunnu mitää mistää.. äijällä on kumminki jo yks muksu ennestään ja sen näkemisessäki on ongelmia tämän mutsin eli exän kanssa.. tosin ajattelin et kaikki johtuu exästä ku en oo vieläkään tavannu koko muijaa... mä ainakin voisin kuvitella et haluun tietää kenen luona muksuni viettää öitä välillä...