Mitä tehdä kun elämässä on ollut

niin kaun epäonnea ettei enää oikein jaksaisi yrittää? En siis sinällään koe olevani masentunut. Tai toki pikkuisen olen, mutta syystä. Aikaisemmin masennuin herkästi enkä edes oikein tajunnut miksi. Olen saanut tuon ongelman vuosien terapialla korjattua ja voin sikäli hirvittävän paljon paremmin. Tähän astisen elämäni huonot valinnat on vaan nyt ruvenneet kostautumaan... Viimeisin takaisku on niin raju, etten tiedä pääsenkö tästä enää koskaan jaloilleni. En vaan pysty luomaan sellaista toiveikasta näkyä jota kohti mennä ja tehdä asioita sen saavuttamiseksi. En vaan USKO siihen enää. Että elämä voisi olla parempaa tai sellaista kuin toivon (että olisi työ jota kestäisin tehdä stressaamattaa liikaa eikä tarvitsisi laskea joka penniä ja voisin asua edes siedettävässä asunnossa). Mikä neuvoksi?