Olenko oikeasti toiminut väärin (ystävän auttamisesta kysymys)?
Minun ystävälläni tai paremminkin ystäväperheellämme on tällä hetkellä vaikeaa, heille osunut kohdalle ikäviä asioita. Meilläkin aikoinaan oli ns. vaikea aika ja tällöin ystäväni oli tukena ym, mutta kaikki muut kaikkosivat, myöhemmin sanoivat, että halusivat antaa meidän olla rauhassa jne ja minä taas olisin juuri kaivannut niitä muita ihmisiä enkä olisi halunnut aina olla vain perheen kanssa ja miettiä murheitamme. Meillä tuo on kuitenkin nyt takanapäin, mutta ystäväni perheellä vaikeaa tällä hetkellä ja kun asutaan melkeen naapureina niin olen pyrkinyt samaan tapaan käymään heillä kylässä ja on käyty lasten kanssa eri leikkipaikoilla ja tarvittaessa myös kuunnellut tai ottanut heidän muut lapset meille kun he ovat menneet yhden kanssa sairaalaan jne.
Nyt sitten kun tästä oon muiden tuttujeni, osa tuntee etäisesti tämän perheen niin he ovat paheksuneet ja sanoneet osa ihan suoraankin, että miksi olen mennyt puuttumaan heidän asioihnsa enkä ole antanut olla omissa oloissaan. Tuohon olen kertonut sitten, että itse olisin kaivannut meidän vaikeana aikana niitä muita ihmisiä ja muuta ajattelemista välillä jne.
Mietinkin, että onko se joku kirjoittamaton sääntö, että kun perhettä tai vaikka yhtä ihmistä kohtaa joku sairaus ym. niin sillon heidät pitää jättää rauhaan? Tämä on varmasti ihmisistäkin kiinni, mutta olemme tämän perheen kanssa hyviä ystäviä ja tuon perheen äiti on minun paras ystäväni ja uskon, että hän olisi sanonut, jos ei kaipaa apua tai haluaa jättää ulkoilut ym. ainakin toistaiseksi.
Kommentit (6)
eli ne kaikkoaat ihmiset pelästyvät tilannetta, eivätkä mielestään "osaa" attaa, joten antavat tilaa vaikeuksia kohdanneelle - eli jättävät yksin.
kun ihminen jää yksin vaikeuksien keskelle, alkaa asiat helposti tuntua entistä vaikeammilta, kun ei ole ketään kenelle puhua asiasta tai jonka kanssa puhua muista asioista ja unohtaa edes hetkeksi ne vaikeudet.
uskon, että ystäväsi olisi sanonut sinulle jo useaan kertaan, jos ei seuraasi haluaisi. saatat olla hänelle jopa erittäin arvokas henkireikä, joten älä jätä ystävääsi yksin.
kysyä suoraan. Kerro, että toimintaasi on paheksuttu ja kysy oletko tuppautunut liikaa. Selitä, että et pahastu vaikka toinen omaa aikaa kaipaisikin.
Ihmisillä on kurja tapa jättää yksin vaikeuksia kohdanneet, ehkä tuttujen kommenttejen takana on vain heidän omia riittämättömyyden tunteita, tai he ymmärtävät oman toimintansa kurjuuden sen vuoksi, että joku toimii toisin.
Mielestäni olet toiminut oikein, olisipa minullakin tukea vaikeina aikoina!
Ystävyys on juuri sitä, että ollaan toisen tukena niin hyvinä kuin pahoinakin aikoina. Minäkin uskon, että ystäväsi sanoisi suoraan mikäli hän haluaa olla omissa oloissaan. Itselläni ei ainakaan ole tapana jättää ystäviä tai edes kavereita oman onnensa nojaan jos jotain ikävää tapahtuu, vaan tarjoan apua siinä missä voin.
on ihan turha arvailla ihmisten tunteita ja tarpeita suuntaan tai toiseen. Ne ovat kaikilla erilaisia. Lisäksi ne vielä vaihtelevat ja kehittyvät, niin että syytä olisi kuunnella ystävän toiveita useampaan otteeseenkin.
Minä olisin muutama vuosi sitten myös kaivannut samanlaista ystävää kun sinä olet ollut ystävällesi, mutta vaikeuksien kohdatessa kaikki kaikkosivat jonnekin ja oltiin ihan yksin.
Mutta uskon kyllä, että jos ystäväsi ei kaipaisi seuraasi/apuasi niin olisi sen sinulle sanonut
Anna ikävien kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sinulla itselläsi on kokemusta vastaavasta tilanteesta, ja uskon, että teet niin kuin parhaaksi näet. Hyvä ystävä osaa myös sanoa toiselle loukkaamatta, jos tarvitsee enemmän omaa tilaa tai aikaa.
Toivon, että minullakin on vaikeina hetkinä kaltaisiasi ystäviä.