Kerro esimerkki tuntemastasi materialistisesta ihmisestä?

Siis ajattelen aina kuinka paljon se maksaa jne. Tulipalossa en osannut voivotella kun, että rakkaita esineitä tuhoitui, vaikka meidän koko perhe olisi voinut kuolla.

kenen talo on kallein, kenellä on hienoi plasmatelkkari, miten fiini motskari silläjasillä on, kenellä on yli tönnin käsiveska... jne.

Ystävälläni meni materiaalisuus vähän överiksi: kaikesta piti mainita, että oli saanut sen alennuksella tai säästänyt niin ja niin paljon. Tarkkaili kavereiden tarjoamisia ja saattoi kommentoida kalliita esineitä vieraisilla hyväksyvään sävyyn ja halpoja vähättelevään.



No sitten menikin yksiin miehen kanssa, joka jäi työttömäksi, ja saivat lapsen. Nyt tämä nainen elättää koko perhettä, asuvat pienehkössä asunnossa kun ei ole varaa isompaan. Olen nähnyt miehen pyytävän "taskurahaa" ystävältäni ja hän joutuu kaivamaan lompakostaan seteleitä miehelle.



Luulisi materialistisen vöyhötyksen vähän karisseen. :)

mitä vaatteita, kenkiä, muita tavaroita se seuraavaksi ostaa ja merkki oli kaikki kaikessa.



Nykyään lähettää facebookin kautta kaikenlaisia ympäristötietoisia kutsuja jne., joten näyttää tehneen täyskäännöksen.

Esim. ihailee ihmisiä, joilla on hienoja tavaroita ja määrittelee omaa onneaankin sen mukaan, mihin on varaa.

Jos on köyhä ja miettii mikä mitäkin maksaa, minusta se ei ole mitään materialismia vaan käytännön sanelema pakko. On pakko miettiä asioitten hintoja, vaikkei piittaisikaan, ja väistämättä ajatukset askartelee paljon hinnoissa ja hankinnoissa, koska pelottaa miten saa minkäkin jutun maksettua. Ja pelottaa hajoaako jotain kallista tms.



Oikea materialismi sitten taas minusta on sitä, että arvottaa itseään ja muita suhteessa tavaroiden omistamiseen.

Ei edes huomaa, ettei keskustelukumppania voisi vähempää kiinnostaa.

tuojotettua millaisia settejä kullakin bägissä on ja millä ajoneuvolla ne kentälle kulkeutuvat

sisustan kotini artekin huonekaluilla,kaikki kotimaista ja kallista,valtavia koruja, kaikki astiastoni ovat kotimaisia,kalliita,samasta sarjasta KAIKKI eriväriset astiastot,tavaraa yllinkyllin ja liikaa.



ja se ihanuuden tunne,kun tietää,että on arvokasta ja muodikasta tavaraa ympärillä...aaaaah...

sisustan kotini artekin huonekaluilla,kaikki kotimaista ja kallista,valtavia koruja, kaikki astiastoni ovat kotimaisia,kalliita,samasta sarjasta KAIKKI eriväriset astiastot,tavaraa yllinkyllin ja liikaa. ja se ihanuuden tunne,kun tietää,että on arvokasta ja muodikasta tavaraa ympärillä...aaaaah...

Olen sellainen itsekin. Materialisti selittää koko ajan omistaan ja toisten kamoista. Yksi tyyppi huudatti kerran äänittämäänsä veneen moottorin jylinää.

Esimerkiksi työ on tärkeä materian keräämisen välikappale, hankinnat on suorastaan pakkomielteisiä, niiden on pakko olla kalleinta, näyttävintä, uusinta uutta. Jos toisella on jotain on heti havittelemassa ja suunnittelemassa, että tuollainen pitäis saada, tai vielä parempi.

Arvottaa ihmisiä esim. sen mukaan millaisella autolla ajaa, kuinka paljon tienaa jne. Henkiset arvot, ympäristötietoisuus jne. eivät ole tärkeitä asioita.

Puheenaiheet liittyvät useimmiten, lähes aina tavaraan mitä hankitaan seuraavaksi tai mihin rahat kulutetaan.

Henkiset arvot, sivistys, hyväntekeväisyys, uskonto yms. ei niinkään.



En viihdy tällaisten ihmisten seurassa.

Ajattelen, että minusta on aika moukkamaista, varsinkin tuloilla ja tavaralla kerskailu, tunnen todella rikkaita ja hyvin menestyviä, jotka eivät retostele, heillä ei vaan ole sellaista tarvetta.

Että rahansa voisi käyttää järkevämminkin esim. hyväntekeväisyyteen osan ja vaikkapa matkusteluun osan maailmankuvaansa avartaakseen (tosin sekään ei välttämättä ekologista ole). Aikaansa voisi antaa rahan haalimisen sijasta enemmän perheelleen, ystävilleen ym.

Mutta tämähän on vapaa maa ja jokainen elää elämäänsä kuten haluaa.

Esimerkiksi työ on tärkeä materian keräämisen välikappale, hankinnat on suorastaan pakkomielteisiä, niiden on pakko olla kalleinta, näyttävintä, uusinta uutta. Jos toisella on jotain on heti havittelemassa ja suunnittelemassa, että tuollainen pitäis saada, tai vielä parempi.

Arvottaa ihmisiä esim. sen mukaan millaisella autolla ajaa, kuinka paljon tienaa jne. Henkiset arvot, ympäristötietoisuus jne. eivät ole tärkeitä asioita.

Puheenaiheet liittyvät useimmiten, lähes aina tavaraan mitä hankitaan seuraavaksi tai mihin rahat kulutetaan.

Materialistisin tuntemani ihminen on siskoni. Vai voiko enää edes puhua materialismista, ehkä menee jo mielisairauden puolelle. Siskollani on sairaalloinen tarve hankkia koko ajan lisää tavaraa. Hänellän on mm. 3 autoa, 5 moottoripyörää, 5 venettä. Jopa sairaan iso purjevene, jolla ei edes osaa purjehtia. Hän ei edes käy töissä, joten kaikki aika kuluu tavaroiden hankkimiseen, ja syömiseen ja matkusteluun. Ostelee päivittäin mm. vaatteita, huonekaluja (design+antiikki), elektroniikkaa. Lapsilla on vempaimet viimeisen päälle, kalliita kännyköitä ja tietokoneita lojuu pitkin asuntoa. Eläimiä on myös yli 10. Siskoni myös ostelee lomaosakkeita, joissa ei koskaan käy. Arvatkaa, millä tämä "harrastus" rahoitetaan? Isovanhempieni säästöillä+eläkkeillä.

jotenkin sekaisin, kun eivät pysty laittamaan siskon toiminnalle stoppia.

Ok: jos ei todellakaan ole rahaa kuin välttämättömään, on pakko miettiä mitä kaikki maksaa.



Mutta sekin voi mennä överiksi eli ei enää osaa nauttia mistään ilman, että haikailee ja valittaa köyhyttään ja miettii, mitä asiat maksavat.



Lankoni on suht hyvätuloinen ja vakavarainen, mutta ikuinen saituri. Pahimmillaan esimerkiksi olemme joutuneet maksamaan kylään mennessämme ruuat ja juomat, joita syödään. Kaikesta lanko miettii, mitä se maksaa... ja usein saituus johtaa itse asiassa ihan hoopoihin ratkaisuihin, kun lanko valitsee aina halvimman vaihtoehdon (halpa voi olla huono ja kallis käytössä). Rasittavaa, kun kaikista hankinnoista langon on heti saatava tietää, mitä se on maksanut ja siitä alkaa loputon vatulointi siitä, miten halvalla sen olisi voinut hankkia...



Meille taas sekin on jo elämänlaatua ja sääästöä, että joka nippelin perässä ei tarvitse ajaa kymmeneen kauppaan tekemään hintavertailuja. Aika on rahaa.

ihminen joka kertoo mitä on alesta tms. ole materialista vaan ehkä tyytyväinen, että osasi ostaa taloudellisesti ja haluaa vaan kertoa siitä jollekkin, so what?!



Mun mielestä materialistin tunnistaa HETI siitä, että tyyppi on kateellinen jos köyhälle antaa leivän vaikka itsellä olisi kartano ja 5 jääkaappia ja pakastinta täynnä ruokaa.

Nuukailu voi olla sen vuoksi materialismia, että materialismi on asioiden arvottamista omistamisen ja rahan kautta.



Tuo mainitsemani lanko ei osaa oikein nauttia asioista ilman, että koko ajan pohtii rahaa ja tavaroiden ostamista/omistamista/arvoa.



Katsoin kielitoimiston sanakirjasta, ja siellä materialismi määritellään näin:



1. fil. oppisuunta jonka mukaan henkisyyttä t. sielullisuutta ei ole olemassa vaan kaikki oleva on ainetta. Dialektinen materialismi marksilaisuuden teoreettisena perustana oleva materialismiin pohjautuva fil. järjestelmä. Historiallinen materialismi paremmin: materialistinen historiankäsitys.

2. elämänkatsomus joka pitää aineellisia arvoja henkisiä tärkeämpinä, piittaamattomuus henkisistä arvoista

Eihän kyse ole käytettävissä olevan rahan määrästä vaan asenteesta elämään.

Näkyy niin, että hän arvostaa ihan kauheasti kaikkea tavaraa ja esim. vaatteissa merkkejä. Silti moni on halpisvaatteissa paljon tyylikkäämpi kuin hän, koska ostaa jostain syystä huonosti istuvia vaatteita ja sellaisia, jotka eivät ole edullisia hänen kropalleen.

Lapsilla on kaikkea, mitä lelukaupoista voi ostaa, heille on ihan mahdotonta keksiä lahjoja ja mikään tavallinen pikkujuttu, vaikka hyvä kirja, ei ilahduta heitä mitenkään.

Yhdellä tuttavallamme on oma firma ja hän tekee ympäripyöreitä päiviä vaikka on perheellinen ja ei ole 10 vuoteen pitänyt lomaa, sisko ihailee tätä yli kaiken.

Lisäksi on ihan suoraan sanonut, että lapsilla pitää olla kaikkea, mitä muillakin. Jos joku kaveri on lomaillut jossain, heidänkin pitää päästä, etteivät tunne itseään ulkopuolisiksi...

Siskoni ei myöskään arvosta mitään vanhaa tai sellaista, jolla voisi olla jotain tunnearvoa. Ei esim. arvostanut pätkääkään, kun mummo olisi antanut häälahjaksi saamiaan lusikoita heidän lapselleen. Sisko ei voinut käsittää, että vanhoja lusikoita toisten nimillä voisi joku arvostaa...