Kerro esimerkki tuntemastasi materialistisesta ihmisestä?

kykse tässä kuvaamassani tapauksessa pelkästä materialismista, mutta eräällä sukulaisperheellä kaikki on paitsi ulkoaohjautuvaa myös tavarakeskeistä.



Aina jos jotain on hankittu, mainitaan mitä siitä todennäköisesti ajatellaan: "eihän se edellinen nyt ollut millään lailla *perheenpään ammatti* auto" tai "pakko oli laittaa tämmöinen (kalliimpi vaihtoehto), kun muuten olisi näyttänyt siltä ettei olisi rahaa".



Kaikki pyörii varallisuuden ympärillä - ainakin ulospäin puheissa - ja tämä on siirtynyt jo lapsiin, jotka säästävät omista viikkorahoistaan näyttäviä isompia hankintoja varten, "jotta ei olisi halvemman näköistä kuin muilla".



Minua suoraan sanoen vähän säälittää se, että muiden (kuvitellutkin) mielipiteet vaikuttavat heihin niin paljon. Mutta tosiaan ei ehkä ihan "puhdasta" materialismia tämä.

kykse tässä kuvaamassani tapauksessa pelkästä materialismista, mutta eräällä sukulaisperheellä kaikki on paitsi ulkoaohjautuvaa myös tavarakeskeistä. Aina jos jotain on hankittu, mainitaan mitä siitä todennäköisesti ajatellaan: "eihän se edellinen nyt ollut millään lailla *perheenpään ammatti* auto" tai "pakko oli laittaa tämmöinen (kalliimpi vaihtoehto), kun muuten olisi näyttänyt siltä ettei olisi rahaa". Kaikki pyörii varallisuuden ympärillä - ainakin ulospäin puheissa - ja tämä on siirtynyt jo lapsiin, jotka säästävät omista viikkorahoistaan näyttäviä isompia hankintoja varten, "jotta ei olisi halvemman näköistä kuin muilla". Minua suoraan sanoen vähän säälittää se, että muiden (kuvitellutkin) mielipiteet vaikuttavat heihin niin paljon. Mutta tosiaan ei ehkä ihan "puhdasta" materialismia tämä.

Köyhä voi olla aivan yhtä materialisti kuin rikaskin.

Minusta tuo on materialismia, jos elämän tärkeimmät tavoitteet liittyvät omaisuuden haalimiseen.

mutta pahin tuntemani materialisti on kaverini mies, joka ei tunnu pystyvän keskittymään mihinkään kääntämättä sitä jotenkin rahajutuksi.



Esim. joka ainoasta asunnostaan hän on ollut sitä mieltä että siinä on jotain pahasti vialla, kun se ei ole niin kallis kuin hän haluaisi. Ensin oli ihan luuseria asua vuokralla, sitten oli ihan luuseria asua omistuskerrostalossa, sitten oli ihan luuseria asua paritalossa ja nyt on ihan luuseria asua omakotitalossa kun se ei ole millään hienolla ja kalliilla alueella.



Kodissa on tosin hyviäkin puolia: se sisältää paljon sankaritarinoita huonekalujen hinnoista. Osa on sellaisia "kyllä tämä sohva pitkän pennin maksoi, mutta ajateltiin että nyt satsataan" -tyypisiä. Ja sitten seuraa pitkä tarina siitä miten paljon sohva maksoi, mitä muut vastaavat olisivat maksaneet, mikä sohvan nykyhinta ehkä olisi jne. Näitä juttuja hän kertoo toistuvasti, ja vuosien varrella summat kohoavat ja kohoavat alkuperäiseen verrattuna. Toiset sankaritarinat ovat päinvastaisia, niissä tingitään ja tingitään ja saadaan lopulta hienoa arvotavaraa murto-osalla hinnasta vetoamalla esim. erilaisiin pieniin vikoihin.



Kääntää myös romantiikan hintajutuksi: jos vaimonsa kertoo iloisena että mies yllätti hänet tosi mukavasti ja vei romanttiseen ravintolaan, mies heti perään selostaa miten paljon maksoi. Myös lastenkasvatus on rahalaji: hyvä isä on sellainen joka jättää ison perinnön. Näin hän on siis suoraan sanonut.



Hän kyllä on valmis käyttämään rahaa elämän pieniin nautintoihin, mutta ei näytä siltä kuin hän kykenisi niistä nauttimaan. Jos esim. ostaa jäätelön, valittaa koko sen syömisen ajan kuinka kallis se oli.

Meillä lasten kaverilla on tapana kehua, miten isä tienaa, isä osti motskarin, mönkijän, uuden ja kalliin auton jne. Jos lapsellamme tai hänen kavereilla on jotain uutta, josta tuo lapsi pitäisi, mutta hänellä ei ole on varmaa, että seuraavalla vierailukerralla lapsella on ainakin samanlainen ellei parempi (ja kalliimpi) tavara.

Jos hän saa meillä esim. jäätelöä, hän valittaa miksei se ole hänen suosikkimerkkiään ja miksi sitä annetaan niin vähän (on jaettava toisten kesken).

Jos meillä on itsetehtyä jotain kotona, hän kehuu miten äiti osti tuollaisia hienompia ja paljon enemmän.

Tämä on surullista, kyse on koululaisesta ja aivan selvästi lapsillamme on kehuskelun suhteen välillä mitta täynnä.