Muilla samanlaista eskarilaista
poika on kovin kriittinen itseään kohtaan. Esim.jos ei ole satavarma miten joku asia tehdään ei mielellään tee ollenkaan. Jos pitää päättää minkä lelun ottais lelupäivänä yrittää lykätä päätöksen mulle. Uudet tilanteet ja paikat ilmeisesti jännittää.Oma eskari on jo tuttu mutta jos vieraillaan muualla menee vähän lukkoon ja saattaa siitä johtuen mököttää vähän. Ollaan itse sekä eskarissa tultu siis tähän tulokseen että kaikki uusi on se mikä aiheuttaa esim.vetäytymistä leikeistä.
Yleensä poika on ihan reipas ja on saanut kavereita ja viihtyy eskarissa hyvin. Kehujen ja kannustuksen puutteestakaan ei pitäisi olla kiinni kun kovasti on koitettu sanoa että on hyvä ja arvokas sellaisena eikä epäonnistumisista ole tehty suurta numeroa.
ESkariopettaja sanoi että kaipaa kamalasti ohjausta ja varmistusta tekemisilleen et varmasti tekee "oikein". Kun sanotaan että näin ja näin tehdään poika vain varmistelee että ai näinkö.. Kouluun menokin jännittää kun "jos teen jotain väärin".
Onko muilla ollut samaa ja miten on asian kanssa edetty? Mistä ihmeestä tuo epävarmuus itseään ja taitojaan kohtaan voi johtua? Omasta mielestäni poika on fiksu ja ajatteleva ja empaattinen ja reipas joskin nämä uudet tilanteet lyö lukkoon ihan täysin. Ympäristö tai erilainen asia jota tehdään eskarissa. Kotona ei niinkään muutta vähän on sitä että sanoo esim.et millä värillä mä tän väritän vaikka vois päättää sen ihan ite. Näissä pikkutilanteissa tietysti sanon ettei ole väärää päätöstä ja sen päätöksen saat tehdä ihan itse.
Olipahan sepustus:) Toivottavasti joku sai edes jotain selkoa ja jos kuulostaa tutulta kertokaahan miten on menny.
Kommentit (2)
alku jännitti mutta nyt ei koskaan sano ettei haluais mennä. On kivaa ollut ja opet sanoo että on kavereita ja leikkii kyllä. Sit nää ohjatut jutut esim.tänään oli piirretty sen mukaan mitä ope oli kertonu. Yks lause jossa oli kaksi asiaa ja siitä piti piirtää. Poika oli aika hukassa kun tietysti kyseli lisävarmistusta. Oettaja sanoi et on varmaanki taas sitä että toi oli uusi tehtävämalli ei ole ennen tehty. OPeetaja sanoi että jos ei tykkää piirtää ja mä sit siihen että eipä tuo paljo muuta kotona teekään kuin piirtää ja vieläpä hyvin:) Ristiriitaista. Ap
On siis aina ollut tuollainen. Koulussa tuo on pahentunut entisestään. Koulu pelottaa ja ei sinne mielellään menisi. Pärjää kuitenkin tosi hyvin koulussa ja on pari hyvää kaveriakin luokalla.
Haluaa, että laitan hänelle vaatteet valmiiksi aamuksi illalla, koska ei osaa itse päättää mitä laittaisi päälle. Lähtemiset on vaikeita. Hänen täytyy tietää tosi tarkkaan minne mennään ja mitä sielä tapahtuu.
Masennustakin on epäilty ja käy sen vuoksi koulupsykologilla. Mielestäni on kuitenkin vaan luonne kysymys tuo varautuneisuus. Häntäkin on paljon kehuttu aina ja yritetty kohottaa itsetuntoa. Meidän pojan isäkin on sellainen ettei tee mitään ennenkuin on varma, että osaa sen.