kysymys musiikkiopiston opettajille

15 min /pv. Muutakin elämää on ja pitää olla kuin musiikki. Loma on lomaa, joskus harjoittelu jää vähemmälle toisinaan taas se on tiiviimpää ja tulokset kannustaa.

Asiaa voisi katsoa tältä kannalta:



Lapsi käy koulua, tehtävänään esim. oppia aakkoset ja sitten lukemaan. Sen oppimisen eteen on tehtävä töitä. Kyse ei siis ole loppujen lopuksi arkoista minuuttimääristä, vaan siitä että oppiminen edistyy. Jos läksyä on annettu, siihen on ihan selvä syy, opettaja toivoo oppilaan edistyvän ja saavan oppimisestaan myös omaa iloa. Samoin kuin lukemaan oppiminen avaa lapselle uusia maailmoja.



Sanoisin kuitenkin, että 15min on riittävästi pienelle, suuremmalle 30min, vakavammalle harjoittelijalle jo tuntia, ehkä enemmän jos innostusta riittää. Oma motivaatio on siis tärkeä asia, vaikka joskus ei kiinnostaisikaan. Sama se on joskus meillä ammattilaisillakin...



Ja miten sen harjoitusajan käyttää? Onko harjoittelu 15min pakkopulla ja hengailu soittimen kanssa, vai keskittynyt hetki työlle. Kaksi aivan eri asiaa!



Eli, summa summarun: Selvää ohjetta ei ole, vain suuntaviivoja, jotka tarkentuvat sitten persoonallisuuksien mukaan.

Opettaja ei ole despootti, jolla ei ole kosketusta todelliseen elämään. Näin ainakin itse toivon/ja pyrin käyttäytymään.



Ensin parannutaan, sitten tulee työ. Ja jos perusteet ovat kunnossa, palautuu soittokunto pienellä hiomisella nopeasti. Ja voi tulla uutta intoakin. Ja kukaan ei estä kuuntelemasta musiikkia ja opiskelemasta muuten - vaikka lukemalla, kun muuten ei pysty. Ei kuumeisena tulisi edes harjoitella, käy nivelille raskaaksi!



Lomamatkat taas voi ennakoida - tehdään vähän enemmän töitä ennen reissua, niin voi hyvillä mielin lomailla. Ja palatessa oppi on hautunut ja taas on edistytty!

Yön pimeinä tunteina mietin kuitenkin seuraavaa:



Joskus eteen tulee sellaisia tapauksia, joita kohdatessaan ainoa ajatus on että tämä ihminen on kyllä nyt aivan väärässä harrastuksessa. Pedagogin pinnakin loppuu jossain vaiheessa, kun tunnille tulee mykkä vetelys joka ei harjoittele, tervehdi, noteeraa - yleensäkään reagoi. Meillä on keinomme, mutta opettajan tehtävä ei ole oppilaan viihdyttäjänä. Kaikilla ongelmilla on taustansa, ja psykologin silmää pitää käyttää mutta ihan kaikkea käytöstä ei jaksaisi sietää.



Joskus ongelmallisimpia ovat vanhemmat, jotka eivät ymmärrä että opettaja ei voi lapsen puolesta harjoitella. Eivätkä nämä pleikkareilla loppuun asti viihdytetyt tapaukset ymmärrä, että aina ei voi olla kivaa. Mutta onneksi 90% työstäni on ihanaa vuorovaikutusta ja yhdessä elämistä lahjakkaiden lasten ja mukavien vanhempien kanssa.



Näiden harvojen vetelysten kohdalla mietin yleensä niitä kymmeniä innokkaita, jotka syystä tai toisesta eivät päässeet musiikkiopistoon. Aikansa kun jakaisi heille mieluusti!



Näillä ajatuksilla tähän päivään. Onnea musiikinopintoihin, tämä on kaunis maailma!

meidän lapsi vähän pelkää opettajaansa, koska tämä ei voi ymmärtää, että joskus läksyt ovat huonosti harjoiteltu, jos lapsi on ollut mummolareissulla tai kuumetaudissa, ei kertakaikkiaan voi ymmärtää, että harjoittelu voisi jäädä väliin. Lapsemme on siis innostunut, harjoittelee ja edistyy pääsääntöisesti. ap

jos lapsella ei ole omaa motivaatiota soittamiseen? Monesti musiikkiopistossa soittaminen on vanhempien kunnianhimoista lähtöisin oleva harrastus. Meillä lapsi käy yksityisillä soittotunneilla ja häntä pikemminkin pitää hillitä, ettei kaikkia iltojaan viettäisi soittimen ääressä. Yksityisillä tunneilla lapsi ja ope etenevät siihen tahtiin kun kulloinkin tuntuu hyvältä ja se ruokkii myös motivaatiota.

jatkuvasti syyllisti siitä, että en harjoittele tarpeeksi. Joskus kysyikin, että onko koko harrastus minulle vastenmielinen.

Tykkäsin kyllä soittamisesta, mutta mulla oli monta muutakin harrastusta, jotka veivät aikaa ja usein en ollut harjoitellut kuin vasta samana päivänä kuin soittotuntikin oli.

Toisekseen opettaja vertasi minua epäreilusti aina veljeeni, joka edistyi nopeammin. Hänellä kuitenkin musiikki oli ainoa harrastus ja usein jouduin tappelemaan harjoitteluajoista hänen kanssaan, kun oli vain yksi piano...

Tykkää kovasti soittamisesta ja on mielestäni edistynytkin, mutta ei ole kovin innokas kotona harjoittelija. Olen itse sitä mieltä, että harrastuksesta ei saa tulla pakkopullaa ja siksi en ole kovin paljon patistanut harjoittelemaan, toki pienillä palkkioilla olen yrittänyt siihen kannustaa. Itse en kuitenkaan missään nimessä vaadi joka päivästä harjoittelua. Olemme sopineet että 3xviikko 15 min kerrallaan riittää. Tyttärelläni on myös muita harrastuksia ja soittotunnin lisäksi on 1t viikossa musiikin teoriaa, joten mielestäni harrastuksien tulee kuitenkin olla kakkostilalla koulun jälkeen ja niiden tulee olla hauskaa.

Yön pimeinä tunteina mietin kuitenkin seuraavaa: Joskus eteen tulee sellaisia tapauksia, joita kohdatessaan ainoa ajatus on että tämä ihminen on kyllä nyt aivan väärässä harrastuksessa. Pedagogin pinnakin loppuu jossain vaiheessa, kun tunnille tulee mykkä vetelys joka ei harjoittele, tervehdi, noteeraa - yleensäkään reagoi. Meillä on keinomme, mutta opettajan tehtävä ei ole oppilaan viihdyttäjänä. Kaikilla ongelmilla on taustansa, ja psykologin silmää pitää käyttää mutta ihan kaikkea käytöstä ei jaksaisi sietää. Joskus ongelmallisimpia ovat vanhemmat, jotka eivät ymmärrä että opettaja ei voi lapsen puolesta harjoitella. Eivätkä nämä pleikkareilla loppuun asti viihdytetyt tapaukset ymmärrä, että aina ei voi olla kivaa. Mutta onneksi 90% työstäni on ihanaa vuorovaikutusta ja yhdessä elämistä lahjakkaiden lasten ja mukavien vanhempien kanssa. Näiden harvojen vetelysten kohdalla mietin yleensä niitä kymmeniä innokkaita, jotka syystä tai toisesta eivät päässeet musiikkiopistoon. Aikansa kun jakaisi heille mieluusti! Näillä ajatuksilla tähän päivään. Onnea musiikinopintoihin, tämä on kaunis maailma!

puhallinsoittimen opettaja. Kyllä sellainen 30 min/kerta pitäisi harjoitella, että sen ansatsin (naaman asennon/ hyvän pohjakunnon saisi pysyvämmäksi. Todella harvoja on sellaisia ettei soita tarpeeksi. En ole niiille vihainen. Toki tiedän että saattaa olla muuta kiirusta/motivaatio ongelmia tms.

vaan siitä, pitääkö sairaana tai lomamatkallakin harjoitella.

Olen vastaavassa työssä, mutta yksityisenä yrittäjänä. Musiikkia opiskellaan itseä, ei opettejaa tai oppilaitosta varten. Julkisella puolella valitettavasti opettajat joutuvat oman maineensa vuoksi painostamaan oppilaita. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Sairaana/lomalla ei tietenkään harjoitella! Käyvätkö aikuiset lomalla/sairaana töissä? Ja kyseessä on kuitenkin lapsen HARRASTUS. Ei siitä jumalauta mitään hyötyä ole.



Olen vahvasti sitä mieltä, että lapsi itse säännöstelee harjoittelunsa määrän. Se, josta on ammattimuusikko tullakseen, hoitaa harjoittelunsa kyllä itse. Muut harjoittelevat sen verran kuin huvittaa. Vanhemmat voivat tietty muistuttaa harjoittelusta, mutta mielestäni ei pitäisi joutua käskemään.