Asperger-diagnoosin hyödyt ja haitat?

Uskoisin että diagnoosista on vain hyötyä: tukea ja apua saa nopeammin kun voi sanoa "meillä on as-lapsi ja..." Monet pelkäävät lapsen leimaamista mutta minä haluana idealistisesti uskoa että ammattilaiset kyllä osaa suhtautua eirtyislapsiin oikein.



Mua jäi kiinnostamaan tuo asperger-luokka. Missä näitä on ja miten pahoja as-piirteitä piti olla, että sinne pääs. Meillä jonkin verran asperger-piirteitä omaava poika, joka on vaikeuksissa tavallisessa luokassa, mutta pärjää pienemmissä ryhmissä ja on älykäs. Asperger-luokka kuulostaisi mahdolliselta ratkaisulta...

alueelta tulevat, poika pääsi sinne aika lieväoireisena, mutta kuulema kauhea tunku oli eli ihmettelen kovasti.. Se on tosi pieni luokka, 3 eka- ja 3 tokaluokkalaista. Kai se oli niin vakuuttava se päiväkodin lausunto...

Mutta eihän se diagnoosi voi johtaa esim syrjintään työ- ja koulutusasioissa myöhemmin?



huolestunut ap

jopa vakuutuksia voidaan evätä diagnoosin perusteella. Lisäksi diagnoosit ovat usein itseään toteuttavia ja todellakin voivat aiheuttaa negatiivisen ennakkoasenteen esim. opettajien taholta.

Kauhean vaikea päätös hakeako vai ei...

ap

jos lapsellasi on asperger, voit olla ihan varma, että vaihkeudet eivät lopu tähän, vaikka lapsi pääsikin asperger-luokalle. Vaikeuksia tulee myös tulevaisuudessa lapsen eri kehitysvaiheissa. Silloin diagnoosi on sama kuin mahdollisuus apuun. Koska se kertoo ongelmien taustasta olennaisen, voit sen esittää esimerkiksi perheneuvolassa ja siellä osataan hakea ratkaisuja neuropuolelta ryhtymättä miettimään että laiminlyötkö sinä lastasi. Samoin vasta diagnoosin kanssa voi hakea kelalta vammaistukea (assi voi saada alle 16-vuotiaan vammaistukea joka on jonkun 90 euroa kuussa tai korotettua vammaistukea joka on 180 euroa kuussa) ja - mikä tärkeintä - kuntoutusta ja terapiaa.



Haittaa on toisaalta myös. Nuo vakuutukset ovat yksi, niitä ei kerta kaikkiaan enää saa. Koskee myös tapaturma- ja vastuuvakuutuksia. ( ja joo, vakuutusyhtiölle ei tarvitse kertoa dg:stä siin ävaiheessa kun maksat laskua. Mutta jos haluat vakuutusyhtiön joskus korvaavan jotain, he onkivat kyllä selville nämä ja kieltäytyvät korvaamasta.) TOinen haitta on leimaantuminen, jos ja kun dg:stä on kerrottava opettajille jms. Toisaalta kyllä se lapsen erilaisuuskin leimaa.



Kuulostaa kyllä uskomattomalta, että olette päässeen Kissanmaan as-luokalle ilman diagnoosia. Kun tunku todella on sellainen kuin se Tampereella on. Tampereella on siis yksi as-luokka, jolla on 3 oppilasta/luokka, mutta luokkia on yhdistettu aina kaksi yhteen, joten ryhmässä on 6 lasta. RYhmiä on yhteensä kolme, eli 1-2 luokkion, 3-4 luokkien ja 5-6-luokkien ryhmät.



Kissanmaalla resurssit ovat hyvät, on sopivat tilat ja niin edelleen. Kaupungissa on kuitenkin kymmeniä as-lapsia, joista siis joka ikäluokasta vain 3 pääsee tuonne. Loput ovat tavallisissa luokissa tai yhdistelmäerityisluokilla. JÄlkimmäiset ovat Tampereella ihan helvettiä, ensimmäisten kohdalla asia riippuu opettajan ammattitaidosta ja halusta.



Yleensä olen saanut sellaisen kuvan, että Kissanmaan luokalle otetaan nimenomaan lieväpiirteisiä asseja, joilla on hyvät akateemiset taidot ja ennenkaikkea epäily oireyhtymästä tai diagnoosi SEKÄ joku ammattilaissuhde Kissanmaalle ennen eskaria. Myöhemmin koulun jo alettua sinne ei pääse (jono oli viimeksi itse kysyessäni 57 oppilasta, siis noille 3 hengen luokille Se jono ei ikinä ehdi liikkumaan niin että häntäpäässä olevat voisivat päästä sinne). Kissanmaan luokan oppilaille on taattu koulupaikka yläkouluun Sammon aspergerluokalle (samoin 3 henkeä/luokka, ryhmiä on 2 eli 7-8 luokat ja 8-9 luokat, kasilla ryhmä valitaan jollain perusteella, ehkä taitojen mukaan tai jos on joku integraatiosuunnitelma tai...) Yläkouluun voi kyllä siirtyä koulualueen mukaisellekin alueelle tai painotusluokalle, jos tuntuu, että uskaltaa. Toisaalta nuo pikkuryhmät ovat monesti sellaisia lintukotoja, että sieltä ei uskalla tavalliseen ryhmään enää siirtyäkään. ja ryhmätaidot voivat jäädä kehittymättä. se taas voi olla ongelma myöhemmin, kun lukiossa pienryhmiä ei enää ole.

Oli kyllä oikein lottovoitto se Kissanmaan paikka! Pojalla tosiaan on hyvät akateemiset taidot ja takana paljon selvittelyjä kelton ja koulupsykologin kanssa, se auttoi varmasti. Voisin tehdä vaikka niin, että haen sitä diagnoosia ja jos hän se saa niin on todennäköisesti myös sitä apua vailla, jos taas ei niin homma on sillä selvä... Voi kun tämmöisiä pitää miettiä! Kiitos avusta ja lisää kommentteja saa laittaa!

ap

Ainakin diagnoosin jälkeen oli helpompi saada terapiat ym. tarvittavat aputoimet, jotka siis auttoivat lasta.



Lapsi kävi niissä kaksi vuotta ennen koulun alkua ja aluksi olivat ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitsisi paikan erityisluokasta. Juuri ennen koulunalku oli viimeinen "katselmus" ja tulivat siihen päätökseen, että poika voi aloittaa tavallisella luokalla. Luokka on normaalia pienikokoisempi ja siellä on muitakin erityistarpeita vaativia lapsia.



Hyvin on kuitenkin mennyt ja ihan hyvä ratkaisu. Nämä lääkärit epäilivät, että poika olisi jopa saattanut taantua, jos olisi laitettu erityisluokalle ja lisäksi sieltä tavalliselle luokalle siirto olisi ollut hankalaa jo lapsenkin kannalta.



Diagnoosista on se hyöty, että opettaja tietää, missä mennään ja mitä on odotettavissa. Lisäksi tilannetta tarkkaillaan säännöllisesti, eikä vanhempien pidä jokaista asiaa perustella kuten terapioiden tarvetta jne.

miksi tarvisi diagnoosin? Ts. mitä ongelmia lapsella on, että tarvii erityisluokkaa?

Lisäksi tilannetta tarkkaillaan säännöllisesti, eikä vanhempien pidä jokaista asiaa perustella kuten terapioiden tarvetta jne.

Kyllä joka terapiasta ja kuntoutuksesta pitää laatia kelalle monisivuinen, yksityiskohtainen ja perusteltu anomus ja yleensä soitella perään. Joka hakemukseen pitää laittaa tuore lääkärintodistus (ihan kuin asperger voisi kadota johonkin). Mutta onpahan yksi tärkeä peruste, jonka sinne anomukseen kirjoittaa: se diagnoosi. Ilman sitä on ihan turha mitään anoakaan, ei tipu kuitenkaan.

mutta oppimisvaikeuksista ja sanasokeudesta.



Kun diagnoosia ei tippunut helpolla, en alkanut sitä vänkäämään. Terapiat saatiin helposti testien perusteella.



Pojalla koulu menee hyvin nykyään ja opettajat tietoisia erityispiirteistä. Mutta olen tyytyväinen, etten hakenut diagnoosia. Ei ole leimautunut, kuten pojan kaveri, jonka äiti oikein arvottamalla arvotti, haluaako lapselleen assidiagnoosin vai ADHD.n. Kumpaakin oli tyrkyllä. Assi ei kelvannut sen jälkeen kun sai selville, että se on autismia. Pojasta tehtiin sitten ADHD äidin toiveesta.

Jos akateemiset taidot hyvät, niin miksi tarvisi diagnoosin? Ts. mitä ongelmia lapsella on, että tarvii erityisluokkaa?

Eli eivät tule toimeen ryhmätilanteissa eivätkä osaa leikkiä välitunnilla, vaan joutuvat helposti kiusatuksi. Heillä on aistien ongelmia, niin että esimerkiksi normaalin luokan seinällä olevat julisteet, jotka normaalilasta inspiroivat, saavat as-lapset hämmentymään tyystin, värit sattuvat silmiin, koulun kello sattuu korviin, toisten kynän rahina estää keskittymisen. Niin että nämä lapset esimerkiksi bilsan kokeessa TIETÄVÄT usein paljon enemmän kuin oppimäärässä olisi, mutta eivät pysty tekemään koetta kun muiden kynät kuulostavat korvissa moottorisahalta. Tämän takia asperger-lapsi voi tarvita erityisluokan, vaikka akateemiset taidot olisivatkin hyvät.

hatusta vedetä niin kyllä niitä vedetään.

Tämä äiti oli kirjansa lukenut ja netin selannut. Jokaisen poikansa kiukunpuuskan selitti peykologeille, että on aistiyliherkkyyttä. Jos löi ja hakkasi kavereitaan koulussa, sekin oli yliherkkyyttä. Poikaa kuulemma tultiin liian lähelle ja tuntoaisti herkistyi ja oli pakko vetää turpiin ja hakata kavereitaan.

Kun ei tehnyt läksyjään, oli kuulemma aivosähkökäyristä johtuvaa väsymystä ja lukihäiriötä yms.

Yläasteelle tämä pelleily onnistui, mutta siellä tuli vaikeuksia. Hommia ei katsottu enää sormien läpi. Mutta diagnoosin sai pitää. Mutta ei tosiaan ole vuosien varrella koulureppuaan viitsinyt aukaista ja on vuosia kiusannut pienempiään ja hakannut heitä ja työntänyt nastoja pyörän renkaisiin yms.

Mutta kaikki meni läpi kun on niitä aistiyliherkkyyksiä.......niin ja se ADHD;)

mutta oppimisvaikeuksista ja sanasokeudesta.

Kun diagnoosia ei tippunut helpolla, en alkanut sitä vänkäämään. Terapiat saatiin helposti testien perusteella.

Pojalla koulu menee hyvin nykyään ja opettajat tietoisia erityispiirteistä. Mutta olen tyytyväinen, etten hakenut diagnoosia. Ei ole leimautunut, kuten pojan kaveri, jonka äiti oikein arvottamalla arvotti, haluaako lapselleen assidiagnoosin vai ADHD.n. Kumpaakin oli tyrkyllä. Assi ei kelvannut sen jälkeen kun sai selville, että se on autismia. Pojasta tehtiin sitten ADHD äidin toiveesta.

Terapiat saatiin helposti testien perusteella.

Siis teille on oikeasti annettu diagnoosi niiden testien jälkeen, ja sen diagnoosin perusteella teille on annettu se terapia. Teidän diagnoosi ei vaan ole ollut aspeger tai adhd tai mikään vastaava kokonaisuus, vaan erillisia ongelmia siellä täällä. Kukaan asiansa osaava psykologi ei edes lähde tekemään tearpiaa, jos ei ole jotain lääkärin dg:tä ja lähetettä, jossa kerrotaan, että mihin sitä terapiaa annetaan.

Kuvaamasi tuttavasi poika lienee leimautunut oireidensa takia enemmänkin kuin diagnoosinsa takia. On täältä kaukaa vaikea sanoa, onko hänen äitinsä selittänyt ongelmat adhd:lla ja jättänyt hakeamatta kuntoutusta ja apua niihin, vai eivätkö he ole sitä saaneet vai eikö se ole riittänyt. Se on kumminkin varmaa, että niin läheltä et ole perhettä päässyt seuraamaan, että tietäisit ongelmien olevan diagnoosin syytä - yleensähän se on päinvastoin.

-