Älykäs vai kaunis?

elämä on sillon aika jännää.

ollut erityisesti nuorempana aikamoisen kaunis. Olen myös käsittääkseni ihan fiksu, mutta ei ole koskaan kiinnostanut lähteä luomaan tutkijanuraa, eli suunnata johonkin yliopistoon vain siksi, että voisi oppia jostain asiasta aivan määrättömän paljon ja nyhrätä kirjojen parissa päivät pitkät.

Olen hieman maanläheisempi tyyppi, joten tällaiseen kysymykseen on hiukan vaikeaa vastata. Molempia on siis ollut omiksi tarpeiksi, ja ehkä vähempikin ulkonäkö olisi ollut riittävää.

Elämä olisi silloin paljon hauskempaa.

jos on tavattoman kaunis niin saa helposti toisten naisten vihat niskoilleen eikä löydy samantasoista kumppania+saa jatkuvaa huomiota ja miehiä pörräisi ympärillä aivan liiaksi. Jos on tavattoman älykäs voi tulla myös sellainen tunne, että vitsit kun noi muut on niin tyhmiä eikä samaa aaltopituutta löydy välttämättä kenenkään kanssa tai sitten erittäin harvan.



Vastaus on siis kultainen keskitie on paras.

vaikka kauneus onkin kuihtuvaa. Voi valita aivan eri tavalla.

vaikka kauneus onkin kuihtuvaa. Voi valita aivan eri tavalla.

kuihtuu lopullisesti vasta joskus kuusikymppisenä. Äly vain vähän myöhemmin.

ehdottomasti.

haluaisi kumpaakaan olla koska se vaan on muille niin vaikea hyväksyä...synnyttää armotonta kateutta niissä jotka eivät ole älykkäitä ja /tai kauniita...kokemusta valitettavasti on...