Mun mies on joskus tosi pässi.

ja taisin vähän ylireagoida.



ap

Meillä ihan samanlaista. Tuntuu kun mies olisi meillä yksi lapsi (teini-ikäinen). Häneltä pitää erikseen kauniisti pyytää, jos vaikka suostuisi jotain tekemään. Sitten vielä saa rauhassa päättää, että tekeekö vai ja jos ei tee, niin minähän sen teen.



Samalla tavalla on jotain luvannut ja sitten yht'äkkiä tekeekin toisin. Ei ollenkaan ymmärää kun tästä mainitsen, että minä olin aikatauluni suunnitellut ihan toisin. Sitten avin tokaisee, että eihän siinä nyt kauan mene, teethän sen normaalistikin...



Välillä ja useinkin ihan tosissani mietin, etä mihin tarvitse miestä tai miehiä yleensäkään.



Itse olen hyvin tarjkka siinä, että jos jotain lupaan, niin sen pidän. Ärsyttää kun toinen voi tehdä miten huvittaa. Ja jos siitä kehtaa sanoa, nin minä olenkin sitten se huonosti käyttäytvä aikuinen.



Meillä on kotona 14-vuotias ja ihan samalla tavalla joudun neuvottelemaan asioista ja säännöistä tämän kanssa kuin miehenkin kanssa. Haluaisin rinnalle miehen enkä lisälasta, joka saa tietysti vielä aikuisen oikeudella tehdä niin kuin haluaa. Samalla oikeudella voi kieltäytyä keskustelemasta, kuuntelemasta ja tekemästä mitään sanomalla, että nyt en ainakaan, kun sinä käsket.



Sitli aina sanoo, että pyydä, kun hän ei itse tajua, mitä milloinkin pitäisi tehdä. Sitten kun sanot, niin sen perusteella ei tarvitse tehdä, koska sanoin...



HUOH. (Anteeksi)



Mutta ymmärrän täysin sinua.

Olisit huikannut, että ottaa lapsen mukaan.

Mikähän siinä on, kun miehet ovat tuollaisia tillukkaita? Meidän juniorilta puuttuu joskus kumpparit ja sadevaatteetkin jos en niitä laita tarhapussiin aamulla niinä harvoina kertoina kun mies vie lapsen. Miehen omassa päässä ei tunnu yhtään raksuttavan, vaikka hänen pitäisi(?) olla älynlahjoiltaan ihan normaali, hih.



Mies ei myöskään tajua lapsen kieltä. Jos lapsi sanoo, että haluaa iltasaduksi Prinsessa Annikan, niin mies ei tiedä mitä satua lapsi tarkoittaa, vaan hermostuu ja turhautuu kun yrittää arvailla, mitä satua lapsi tarkoitti. Meillä lapsi ei siis muista satujen oikeita nimiä, vaan keksii niille omat nimet, joista olen itse hyvinkin kärryillä.



Mutta mielenkiitoisia ovat nämä miesten ja naisten erot.



ap

anopin pilalle passaama myöhäis teini...

En tajunnut sitä kun ei vielä ollut omaa lasta, mutta lapsen syntymä kyllä kirkasti tilanteen.

jonkin aikaa katselin menoa, joka ei millään muuttunut, aloin miettiä juuri tuota "mihin miestä oikeastaan edes tarvitse" ja sitten miehestä tulikin ex-mies.

Ja alämä helpottui huomattavasti. En siis kokenut yh-elämää mitenkään erityisen raskaaksi.

Tapasin uuden miehen ja nyt olen naimisissa ja uusioperhe pyörii ympärillä. Yhteinenkin lapsi jo on ja nyt voin sanoa että nykyinen kumppani on NIIN erilainen kuin ensimmäinen.

Osallistuu ja tekee oma-aloitteisesti asioita on oikeasti tasavertainen kumppani niin iloissa kuin suruissakin.

Ensimmäistä suhdettä en harmittele, ompahan jotain mihin nykytilannetta verrata, niin muistaa aina kuinka onnekas nyt on.

mun mies pitää sen minkä lupaa, eli on sanojensa takana. Joskus tekee enemmänkin.

jäävät ikuisesti pikkupoika-asteelle. Valitettavasti.

miksi ihmeessä et avannut suutasi ja sanonut, että eikö sinun pitänyt viedä lapsi tänään? Parisuhteessakin täytyy keskustella ja uskaltaa avata suunsa!

tuijottaa suu auki sulkeutuvaa ulko-ovea. Sanoi, siis, että meen nyt, moikkamoi ja meni myös.

Mutta sen sanon ihan mieheni puolustukseksi, että on aivan ihana mies suurimman osan ajasta, joskus näitä pölväyksiä vaan tulee. En kuitenkaan haluis elää ilman...



ap

Mulla on mies joka käy töissä ja opiskelee samalla.

kaikki tollaiset konkreettiset kotihommat hoitaa kyllä hyvin mutta mutta... laskunmaksut,neuvolat,partioon ilmoittautumiset on mun vastuulla. Eli jos mua ei olisi ,ei ketään olisi varmaan kouluunkaan ilmoitettu tai neuvolassa käytetty. Mies halusi että lapset kastetaan. Itse en kuulu kirkkoon mutta en mä sitä vastaankaan pannut. Nyt on vanhimmainen rippikouluiässä ja rippikouluun ilmoittautuminen on ollut ja mennyt. Mä olen moneen kertaan sanonut että hoitais nyt tämän asian kun kerta halusi aikoinaan että lapset kastetaan. Mutta ,jään varmaan riparit näiltä meidän lapsilta käymättä.

Outoa tässä on se että mies tekee työkseen suunnittelua ja organisointia pitkälle eteenpäin ja opiskelee vielä samantyyppistä rahoitus-ja organisointipuolta.

Mikä tässä kotielämän suunnittelussa hänellä mättää? Kyse ei ole siitä,ettenkö antaisi hänen tehdä omalla tavallaan. Eikä häntä ole todellakaan kammettu mihinkään autotallin nurkkaan pois kotilieden lämmöstä.Päinvastoin! Mutta jossain se omalla tavalla tekemisenkin raja tulee vastaan eli siinä jos asiat jätetään hoitamatta lasten osalta kokonaan. Kaikki muut lasten asiat olen huolehtinut ja katsonut että tulevat tehdyiksi mutta tämä rippikoulu on sellainen johon olen päättänyt että en puutu.