Outoja aloituksia täällä. Mun lapset olis ilosta soikeina, jos EI TARTTEIS mennä tarhaan!
Eskarilainen ja pienempi sisarus viihtyvät sitten vissiin liaan hyvin kotona...
Ovat hyvin mieluusti "sairaana" tai ihan mistä tahansa syystä pois päiväkodista. Ja syy EI OLE se, että hei eivät päiväkodissa viihtyisi; päin vastoin, ovat sosiaalisia ja hyvin suosittuja lapsia, mutta näköjään kotioloja ei mikään voita :)
En siis ymmärrä näitä aloituksia, että lapsi on pettynyt jos ei pääse tarhaan.
Kyllähän niitä kavereita näkee, kun käy kylässä muiden luona tai kutsuu kotiin vieraita, tekee jotakin muutakin lasten kanssa kuin nysvää kotona (ts. käy urheilukentillä, leikkipuistossa jne.) - vain mielikuvitusta vähän peliin!
Kommentit (30)
ja omat lapseni käyttäytyivät päiväkotiaikana juuri näin.
Ovat mukavuudenhaluisia aamutorkkuja. Eskarilaiselle vaikeampaa lähteä kuin 3v:lle. On niin outoa ajatella että jotkut menevät eskariin juoksujalkaa innoissaan. Ymmärrän, mutta vaikeaa kuvitella meillä...
Tosin käy vain 9 h viikossa. Tarhassa on paras kaveri, jonka tapaamista odottaa jo illalla. Tyttö on kyllä ihan supersosiaalinen, aina ottaa kontaktia ihan vieraisiinkin hymy naamalla.
vaikka meillä vain 1 lapsi (4 v) eli ei edes seuraa kotona. Hänellä on myös päiväkodissa kavereita, mutta tosi mielellään jää kotiin aina kun on mahdollisuus. Ja oli koko kesän kotona ja mökillä, ei ongelmaa.
Ei häntä tarvi aamuisin sinne kammeta, mutta mielummin olisi kotona. Haen aina noin 15 aikaan, ja koskaan ei valita, että ei vielä lähdetä kotiin, leikit jää kesken jne.
Oletko kuullut valikoimattomasta sosiaalisuudesta? Ei oo ehkä kiintynyt teihin kunnolla, eikä ihme, jos on pukattu virikehoitoon vauvan tieltä.
Tosin käy vain 9 h viikossa. Tarhassa on paras kaveri, jonka tapaamista odottaa jo illalla. Tyttö on kyllä ihan supersosiaalinen, aina ottaa kontaktia ihan vieraisiinkin hymy naamalla.
kun oli siellä kokopäiväisenä eli silloin kun olin töissä. Hän viihtyi siellä, mutta hoitopäivät varmaan tuntuivat raskailta pituutensa takia.
Nyt kun olen äippälomalla ja hoitopäivät vähenivät 3:een/vko ja silloinkin puolipäiväisenä, poika tykkää että tulen liian aikaisin. Ihmettelee kun ei ikinä saa syödä välipälää pk:ssa, eikä ehdi leikkiä aamulla sisällä ennen ulos menoa, kuten ennen. Eli nyt kun pk on vain "virikepaikka" eli harrastus sinne mennään tosi mielellään. Kun se oli lapsen työpaikka, se tuntui raskaalta.
Mitäpä tuota ihmettelemään... Kyllä aikuisetkin harrastuksiinsa menee mielellään, vaikka työ joskus ottaakin vastaan.
olisin itse kyllä huolestunut, jos lapseni viihtyisivät paremmin tarhassa kuin kotona - eihän sellainen voi olla normaalia. Kyllä meillä ainakin kotiolot voittaa tarhan ihan milloin vain.
Kyllä niitä kavereita löytyy, ja kuten monessa ketjussa on todettu, ei ne pienten lasten sosiaaliset tarpeet nyt niin kummallisia ole, että niitä varten pitäisi viettää väkisin 8 h päivässä poissa kotoa, varsinkin, jos vauva saa jäädä äidin kanssa kotiin siksi aikaa.
Tai siis en ihmettele aloituksia, mutta meillä myös juhlapäiviä ovat ne päivät kun ei tarvitse mennä päiväkotiin.
Tosin luulen, että aamut vaikuttavat paljon. Kun on kiire töihin, ovat aamut vähemmän leppoisia tapahtumia ja ennen seitsemää ylös maanitellut lapset puoliunessa.
Joku 9 h viikossa hoito voisi olla ihan eri juttu. Kun päivähoito on kokopäiväistä ja pysyvää se ei olekaan niin kivaa kuin vähän leppoisammalla rytmillä tapahtuva "virikehoito" (I hate this word :)
Meillä äitiyslomalla 3 v ja 5 v kävivät kerhossa ja se oli ihan passeli.
Päin vastoin! Olen ylpeä sosiaalisesta lapsesta, joka tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. On muuten ollut ihan vauvasta samanlainen. Tulee isäänsä, joka on myös ylisosiaalinen, puhuu vaikka lyhtypylväälle...
Oletko kuullut synnynnäisestä temperamentista?
Oletko kuullut valikoimattomasta sosiaalisuudesta? Ei oo ehkä kiintynyt teihin kunnolla, eikä ihme, jos on pukattu virikehoitoon vauvan tieltä.
Tosin käy vain 9 h viikossa. Tarhassa on paras kaveri, jonka tapaamista odottaa jo illalla. Tyttö on kyllä ihan supersosiaalinen, aina ottaa kontaktia ihan vieraisiinkin hymy naamalla.
ja haluaa siis sinne mennä. Ehkä johtuu myös siitä, että saa silti herätä omaan tahtiina ja aamut rauhallisia (mennään yhdeksäksi). Kaverit siellä eikä malttaisi olla pois. Kesälomalla odotti kovasti, että pääsee taas sinne. Vaikka oli tosi kiva lomakin, lähes joka päivä puuhattiin jotain mukavaa. Eli selvennyksenä saivartelijoille, viihtyi ja viihtyy kotonakin hyvin. Mutta SILTI tykkää tarhasta. Ihmetelkää nyt sitten sitä.
Eiköhän meitä ole joka lähtöön. Jos hoidettais vaan ne omat pilttuumme eikä ihmeteltäisi niin kauheesti...
että lapset eivät ole olleet virikehoidossa tai aloittaneet päivähoitoa varhain. Ovat nyt 5- ja 6-vuotiaat (vanhempi siis jo eskarissa osan päivää).
Meidän poika (4 v) ihan innoissaan päiväkodista ja haluaa siis sinne mennä. Ehkä johtuu myös siitä, että saa silti herätä omaan tahtiina ja aamut rauhallisia (mennään yhdeksäksi). Kaverit siellä eikä malttaisi olla pois. Kesälomalla odotti kovasti, että pääsee taas sinne. Vaikka oli tosi kiva lomakin, lähes joka päivä puuhattiin jotain mukavaa. Eli selvennyksenä saivartelijoille, viihtyi ja viihtyy kotonakin hyvin. Mutta SILTI tykkää tarhasta. Ihmetelkää nyt sitten sitä.
Eiköhän meitä ole joka lähtöön. Jos hoidettais vaan ne omat pilttuumme eikä ihmeteltäisi niin kauheesti...
Näennäisen viehättävän sosiaalisesti käyttäytyvän lapsen ongelmana voi olla valikoimaton sosiaalisuus. Valikoimattomasti sosiaalisen lapsen kyky kiinnittyä omiin vanhempiinsa on vaurioitunut. Lapsi käyttäytyy yhtä hymyilevästi ja sosiaalisesti viehättävästi kaikkia kohtaan saadakseen myönteistä huomiota. Tämä ilmentää lapsen turvattomuutta ja kyvyttömyyttä luottaa ihmissuhteiden pysyvyyteen – lapsi ei luota, vanhemmat säilyvät hänen elämässään.
Kiinnittymättömyys on vakava häiriö lapsen vuorovaikutuksellisessa kehityksessä. Lapsi myös harvoin kykenee tällöin itsesuojeluun.
Päin vastoin! Olen ylpeä sosiaalisesta lapsesta, joka tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. On muuten ollut ihan vauvasta samanlainen. Tulee isäänsä, joka on myös ylisosiaalinen, puhuu vaikka lyhtypylväälle...
Oletko kuullut synnynnäisestä temperamentista?
Oletko kuullut valikoimattomasta sosiaalisuudesta? Ei oo ehkä kiintynyt teihin kunnolla, eikä ihme, jos on pukattu virikehoitoon vauvan tieltä.
Tosin käy vain 9 h viikossa. Tarhassa on paras kaveri, jonka tapaamista odottaa jo illalla. Tyttö on kyllä ihan supersosiaalinen, aina ottaa kontaktia ihan vieraisiinkin hymy naamalla.
hinkuu tarhaan harva se päivä - kaverikin kun on siellä ja kertonut että siellä leikitään, syödään hyvää ruokaa ja kuunnellaan satuja :)
Harmittelee miksi ei sinne kanssa pääse.
Pitänee varata aika sille raukalle johonkin. Jos sekin vaikka sitten muuttuis normaaliksi jöröjukaksi ja opettais tuon meidän tytönkin talon tavoille.
Nyt mun täytyy kyllä poistua takavasemmalle ja nukkumaan tästä inttämästä, mutta hyvät jatkot sinullekin. Tuokoon uusi aamu uusia av-aiheita.
Näennäisen viehättävän sosiaalisesti käyttäytyvän lapsen ongelmana voi olla valikoimaton sosiaalisuus. Valikoimattomasti sosiaalisen lapsen kyky kiinnittyä omiin vanhempiinsa on vaurioitunut. Lapsi käyttäytyy yhtä hymyilevästi ja sosiaalisesti viehättävästi kaikkia kohtaan saadakseen myönteistä huomiota. Tämä ilmentää lapsen turvattomuutta ja kyvyttömyyttä luottaa ihmissuhteiden pysyvyyteen – lapsi ei luota, vanhemmat säilyvät hänen elämässään. Kiinnittymättömyys on vakava häiriö lapsen vuorovaikutuksellisessa kehityksessä. Lapsi myös harvoin kykenee tällöin itsesuojeluun.
Päin vastoin! Olen ylpeä sosiaalisesta lapsesta, joka tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. On muuten ollut ihan vauvasta samanlainen. Tulee isäänsä, joka on myös ylisosiaalinen, puhuu vaikka lyhtypylväälle... Oletko kuullut synnynnäisestä temperamentista?
Oletko kuullut valikoimattomasta sosiaalisuudesta? Ei oo ehkä kiintynyt teihin kunnolla, eikä ihme, jos on pukattu virikehoitoon vauvan tieltä.
Tosin käy vain 9 h viikossa. Tarhassa on paras kaveri, jonka tapaamista odottaa jo illalla. Tyttö on kyllä ihan supersosiaalinen, aina ottaa kontaktia ihan vieraisiinkin hymy naamalla.
hinkuu tarhaan harva se päivä - kaverikin kun on siellä ja kertonut että siellä leikitään, syödään hyvää ruokaa ja kuunnellaan satuja :) Harmittelee miksi ei sinne kanssa pääse.
Mutta jos lapset HALUAA mennä hoitoon ja tarha on jees niin ei lapsi koe silloin että JOUTUU hoitoon ja äiti vauvan kanssa kotona!!!
Meillä lapset on ollut tarhassa mielellään kun kävin töissä ja mielellään menee kun olen kotona vauvan kanssa. Lapset on enempi kotona kuin käydessäni töissä, mutta tarhaan silti menee.
Jos ei halua niin voidaan lapsen kanssa miettiä olisko kotona hyvä lojua. Ei siinä ole mitään ongelmaa.
Mutta ihan normaaleja meidän lapset on, ei ne ole mitenkään rikki sosiaalisesti!! Kyllä olis hoidossa ja neuvolassa huomattu jos käytös on kummaa.
Se ei ole kummaa että on tarhassa kavereita ja sinne tykkää mennä. Tarhakavereita tapaa vapaallakin. Selkeästi jossain vikaa? ;D No ei ole mutta siinä teidän vammasessa asenteessa on, ettei tarhaan voi haluta.
Onko sun elämä musta-valkoista?
Onko se äidiltä pois jos lapsi haluaa olla isän kanssa tai onko vanhempana epäonnistunut jos lapsi haluaa olla tarhassa tai harrastaa, eikä keikkua 247 kotona?
Huhhuh. Oletpa epävarma!
20
Kuvaamaasi asiantilaa tosiaan esiintyy vaikeista oloista tulleilla lapsilla. Olet siinä oikeassa. Mutta se, että normaalioloissa kehittynyt lapsi sattuu olemaan sellainen, että ottaa reippaasti kontaktia myös vieraisiin ihmisiin, ei todellakaan ole merkki mistään negatiivisesta. Lapset nyt tosiaan vain ovat erilaisia. Toki lapsi käy läpi esim. pakollisen vierastusvaiheen, mutta tällaisella "yltiösosiaalisella" lapsella se voi mennä lähes huomaamatta.
asioita, jotka sattuvat olemaan eri tavalla kuin heillä.