Lue keskustelun säännöt.
Outoja aloituksia täällä. Mun lapset olis ilosta soikeina, jos EI TARTTEIS mennä tarhaan!
24.09.2009 |
Eskarilainen ja pienempi sisarus viihtyvät sitten vissiin liaan hyvin kotona...
Ovat hyvin mieluusti "sairaana" tai ihan mistä tahansa syystä pois päiväkodista. Ja syy EI OLE se, että hei eivät päiväkodissa viihtyisi; päin vastoin, ovat sosiaalisia ja hyvin suosittuja lapsia, mutta näköjään kotioloja ei mikään voita :)
En siis ymmärrä näitä aloituksia, että lapsi on pettynyt jos ei pääse tarhaan.
Kyllähän niitä kavereita näkee, kun käy kylässä muiden luona tai kutsuu kotiin vieraita, tekee jotakin muutakin lasten kanssa kuin nysvää kotona (ts. käy urheilukentillä, leikkipuistossa jne.) - vain mielikuvitusta vähän peliin!
Kommentit (30)
Täällä ei koskaan hyvä voi olla hyvää, aina hyvä on merkki hirvittävästä vauriosta. Jos joku vaikuttaa tavallista onnellisemmalta, se on merkki siitä että jotain on pahasti pielessä. Mitä paremmin sopeutuvalta lapsi vaikuttaa, sitä järkyttävämpi hänen kohtalonsa on.
Näennäisen viehättävän sosiaalisesti käyttäytyvän lapsen ongelmana voi olla valikoimaton sosiaalisuus. Valikoimattomasti sosiaalisen lapsen kyky kiinnittyä omiin vanhempiinsa on vaurioitunut. Lapsi käyttäytyy yhtä hymyilevästi ja sosiaalisesti viehättävästi kaikkia kohtaan saadakseen myönteistä huomiota. Tämä ilmentää lapsen turvattomuutta ja kyvyttömyyttä luottaa ihmissuhteiden pysyvyyteen – lapsi ei luota, vanhemmat säilyvät hänen elämässään. Kiinnittymättömyys on vakava häiriö lapsen vuorovaikutuksellisessa kehityksessä. Lapsi myös harvoin kykenee tällöin itsesuojeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät ole mielestäni sellaiset, että 3 v täytyy sysätä vauvan tieltä virikehoitoon, ja mistä tässä tiedetään, kauanko niitä virikkeitä on jo tarvittu. HS:n artikkelissakin oli joku alle 2 v "kavereita saamassa" päiväkodissa...
Ei tätä muuten esiinny vain vaikeista oloista tulleilla, tai esim. sijais- tai adoptiolapsilla. Vaan vaurioittava tunnesuhde pysyvään, biologiseen vanhempaan saa aikaan tuollaisen turvattoman kiintymyssuhteen.
Jos lapsi ei ole koskaan vierastanut, niin aika pahalta se mun korvaan särähtää. Samoin myös kun joku kertoo, ettei lapsi ole koskaan saanut uhmakohtausta, vaikka se ei liity tähän päivähoitoasiaan mitenkään. Se antaa vaan kuvan, jossa lapsi on kehittänyt jonkun selviytymistaktiikan itselleen kestämättömissä oloissa.
Kuvaamaasi asiantilaa tosiaan esiintyy vaikeista oloista tulleilla lapsilla. Olet siinä oikeassa. Mutta se, että normaalioloissa kehittynyt lapsi sattuu olemaan sellainen, että ottaa reippaasti kontaktia myös vieraisiin ihmisiin, ei todellakaan ole merkki mistään negatiivisesta. Lapset nyt tosiaan vain ovat erilaisia. Toki lapsi käy läpi esim. pakollisen vierastusvaiheen, mutta tällaisella "yltiösosiaalisella" lapsella se voi mennä lähes huomaamatta.
mutta ei meillä ainakaan lapset 3 ja 5 v haluaisi kokonaan pois päivähoidosta, olen sitä heiltä kysellyt koska kolmonen on tulossa. Siis jos heiltä kysytään.
Täällä kun esiintyy mitä hämärimpiä tyyppejä ja kummallisimpiä väittämiä. Eläköön ap ja tuon vastaajan kaltaiset hiipparit! : D Lisää!!
Täällä ei koskaan hyvä voi olla hyvää, aina hyvä on merkki hirvittävästä vauriosta. Jos joku vaikuttaa tavallista onnellisemmalta, se on merkki siitä että jotain on pahasti pielessä. Mitä paremmin sopeutuvalta lapsi vaikuttaa, sitä järkyttävämpi hänen kohtalonsa on.
Näennäisen viehättävän sosiaalisesti käyttäytyvän lapsen ongelmana voi olla valikoimaton sosiaalisuus. Valikoimattomasti sosiaalisen lapsen kyky kiinnittyä omiin vanhempiinsa on vaurioitunut. Lapsi käyttäytyy yhtä hymyilevästi ja sosiaalisesti viehättävästi kaikkia kohtaan saadakseen myönteistä huomiota. Tämä ilmentää lapsen turvattomuutta ja kyvyttömyyttä luottaa ihmissuhteiden pysyvyyteen – lapsi ei luota, vanhemmat säilyvät hänen elämässään. Kiinnittymättömyys on vakava häiriö lapsen vuorovaikutuksellisessa kehityksessä. Lapsi myös harvoin kykenee tällöin itsesuojeluun.
Vierastamista on eri asteista. Monet lapset ovat temperamentiltaan sellaisia, että vierastaminen on vähäistä. Toiset taas lämpiävät hitaasti. Hitaastilämpiävät lapset eivät ole sen normaalimpia kuin muut.
Persoonallisuuteen vaikuttaa aika paljon perimä. Itse vierastin paljon ja samoin oma lapseni. Tunnen samanikäisiä, jotka ovat pienestä pitäen olleet ihan eri maata ja takuulla aivan tervepäisiä lapsia.
Kiintymyssuhdehäiriö on paljon monimutkaisempi asia ja sitä maallikko ei edes voi omatoimisesti diagnosoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hinkuu tarhaan harva se päivä - kaverikin kun on siellä ja kertonut että siellä leikitään, syödään hyvää ruokaa ja kuunnellaan satuja :)
Harmittelee miksi ei sinne kanssa pääse.
Muistan kuinka tylsää mulla oli aina kotona äidin kanssa kahdestaan... Vaikka ei mulla varmaan niin kamalan tylsää ollut, mutta se on silti päällimmäinen fiilis.
Omat lapseni taasen eivät todellakaan halua pk:hon. Olen sitä aina välillä kysellyt, ja isoin kävikin pk:ssa pienempänä. KAhden pienemmän synnyttyä olen pystynyt tekemään työni niin, että lapset ovat saaneet olla kotona. Isoin on nyt jo eskarissa, ja se tuntuu olevan juuri sopivasti. Keskimmäinen viihtyy hyvin kerhossa, jota on 3x3h/vko.
PAkko sanoa, että kyllä multakin kavereiden päiväkodissa käyvät lapset on lähinnä kyselleet, että saako meidän lapset tosiaan olla kotona, vaikka meillä on vauva? Kun he eivät saa olla, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Ja nämä lapset ovat isoja, n 5-vuotiaita.
toivottaasti liiotteli, mutta korvaan särähti. En ole amatööripsykologi, ja ikävä kyllä valikoimaton sosiaalisuus on yksi piirre, mitä kiintymyssuhdehäiriö voi aiheuttaa.
Ei toki voi diagnosoida av:n kautta. Pitäisi tutkia kunnolla, nähdä ryhmtilannekin mielummin, ja miten reagoi ventovieraaseen aikuiseen, esim. minuun, tavattaessa.
Mutta ei ole 1 eikä 2 kertaa, kun vanhemmat ovat sitä mieltä, että tälläinen yltiösosiaalisuus yksinomaan positiivista käytöstä. Varsinkin Suomessa, jossa varhaista itsenäistymistä vanhemmista oikein pidetään hyveenä.
Vierastamista on eri asteista. Monet lapset ovat temperamentiltaan sellaisia, että vierastaminen on vähäistä. Toiset taas lämpiävät hitaasti. Hitaastilämpiävät lapset eivät ole sen normaalimpia kuin muut.
Persoonallisuuteen vaikuttaa aika paljon perimä. Itse vierastin paljon ja samoin oma lapseni. Tunnen samanikäisiä, jotka ovat pienestä pitäen olleet ihan eri maata ja takuulla aivan tervepäisiä lapsia.
Kiintymyssuhdehäiriö on paljon monimutkaisempi asia ja sitä maallikko ei edes voi omatoimisesti diagnosoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarha ei ole luonnollinen paikka, jos lapsia vain ajetaan läpi ohjelmien. Ei kovin vapaata. Luonto ja luonnollisuus eri juttu.
ja aina aamulla sitä mieltä ettei halua lähteä hoitopaikkaan. Sitten viikonloppuina taas alkaa siitä aamuäreydestään selvittyään n. klo 9 olla sitä mieltä että tylsää kun ei pääsekään hoitopaikkaan näkemään kavereita.