Eikö yhteinen lapsi ole isompi sitoumus kuin avioliitto?

avioliitosta pääsee eroon kävelemällä ovesta ulos.



Lapsi sitoo jollakin tasolla loppuelämän yhteen.

johon sitä on haluttu ja/tai jossa siitä sitoudutaan huolehtimaan. Mutta kaikki eivät ole niin vastuullisia. Joku voi pistää lapsen alulle, vaikka ei olisi mitään aikeita siitä huolehtia tai suhteessa elää.

näitä mies ei halua naimisiin-keskusteluja. Tai sitä, että jos lapsi on jo alulle pantu, niin eikö silloin ole jo päätetty, että pyritään siihen, että ollaan yhdessä loppuelämä (?). Itse koen ainakin sen niin, että jos parisuhteessa tehdään lapsi, niin ei siitä noin vain ulos kävellä.

Tietysti eroja ja "vahinkolapsia" tulee, mutta se on sitten toinen asia.. ap

heti kun lapsi asia tuli ajankohtaiseksi, sanoi että sille on tärkeää että ollaan jo naimisissa. Lapsi syntyi sitten 2 v myöhemmin... seurustelun alussa mies oli varma ettei koskaan mee naimisiin, niin sen mieli muuttui. Minulle ei ollut niin tärkeää

tottakai lapsi sitoo enemmän kuin avioliitto ja siinä vaiheessa kun lasta suunnitellaan niin suurinosa (toivottavasti) ajattelee olevansa loppuelämänsä yhdessä.



MUTTA kaikki eivät silti halua naimisiin vaikka loppuelämäksi onkin sitouduttu yhdessä olemaan.. minä olen hyvä esimerkki siitä kuka haluaisi naimisiin, mutta mies ei. Ja meillä on yhteinen lapsi ja olemme 100% sitoutuneita toisiimme, mutta avioliittoa ei meille tule :(



Koen olevani oikeutettu purnaamaan tästä asiasta, koska se minua harmittaa. Rakastan kuitenkin miestäni niin syvästi etten häntä avioliiton saamisen takia olisi vaihtoon laittanut.

Mutta kylläpä niitä eroja silti tuppaa tulemaan, vaikka kuinka olisi tehty se suurin sitoumus eli lapsi. Että jos jo ennen lapsen syntymää rupeaa yhtäkkiä perumaan sovittua avioliittoa, niin kai sitä voi herätä epäilys, että kohta ollaan perumassa koko yhdessäoloa. Eri asia sitten, jos avioliitto ei ole kummallekaan kovin tärkeä asia ja on päätettykin elää avoliitossa.

Ei siinä mitään, mutta aina johonkin väliin tulee sellaisia kommentteja, että jos mies alkaakin epäröimään sitoutumistaan kun ei halua naimisiin (ei välttämättä niiltä ketkä asiasta valittaa)niin sitä vaan mietin, että eikös silloin olla jo sitouduttu kunnolla kun lapsi tehdään.



Ja taas jos on sitouduttu 100%, niin onko se avioliitto lopulta niin tärkeä?! Samoissa lähtökohdissa ollaan kuitenkin: halu olla/yrittää olla yhdessä koko loppuelämä. Tietty avioliitossa on juridiset puolet, jotka on hyvä avoliitossa hoitaa kuntoon. ap

Lapsia tosiaan voi tulla ihan yllättäen ja pyytämättäkin, mutta avioliitto edustaa mulle ainakin sitä, että toinen osapuoli todellakin _tahtoo_ olla kanssani niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Riippumatta siitä onko meillä lapsia vai ei. Avioliitto siis tuntuu enemmän harkitulta sitoutumiselta.

eikä nainen ole edes hänelle se oikea. Kunhan siltä saa pideä ja raskausaikana saa helpommin.



Kaks lasta teki ja sitten jätti, löysi sen oikean, jonka kanssa meni myös naimisiin.



Sikoja nuo ryökäleet välillä

komppaan tätä

Lapsia tosiaan voi tulla ihan yllättäen ja pyytämättäkin, mutta avioliitto edustaa mulle ainakin sitä, että toinen osapuoli todellakin _tahtoo_ olla kanssani niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Riippumatta siitä onko meillä lapsia vai ei. Avioliitto siis tuntuu enemmän harkitulta sitoutumiselta.

Avioliitossa sitoudutaan pääasiassa aikuiseen, lapsen syntymässä lapseen.

ja onkohan siitä tilastoa, kuinka monta sellaista henkilöä on, joilla on lapsia monen miehen/naisen kanssa ja kuinka monta sellaista on, jotka ovat useampaa kertaa naimisissa.

komppaan tätä

Lapsia tosiaan voi tulla ihan yllättäen ja pyytämättäkin, mutta avioliitto edustaa mulle ainakin sitä, että toinen osapuoli todellakin _tahtoo_ olla kanssani niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Riippumatta siitä onko meillä lapsia vai ei. Avioliitto siis tuntuu enemmän harkitulta sitoutumiselta.

Avioliitossa sitoudutaan pääasiassa aikuiseen, lapsen syntymässä lapseen. ja onkohan siitä tilastoa, kuinka monta sellaista henkilöä on, joilla on lapsia monen miehen/naisen kanssa ja kuinka monta sellaista on, jotka ovat useampaa kertaa naimisissa.

Avioliitossa kaksi aikuista sitoutuvat toisiinsa - lapsi kun syntyy tai lasta halutaan niin sitoudutaan siihen lapseen, ei välttämättä pätkääkään enempää siihen kumppaniin. Avioliittoon sitoutuminen on "vapaaehtoisempaa" kuin lapseen sitoutuminen. Siksipä se on isompi asia.

SEitsemän vuotta ja kolme lasta myöhemmin en vieläkään näe tarpeelliseksi mennä naimisiin. Ehkä sitten joskus kun halutaan pitää juhlat. Ja mitä niihin juridisiin puoliin tulee niin eiköhän ne voida sopia erinäisillä sopimuksilla ilman avioliittoakin.

yhteisen talon rakennus ja yhteinen velka sitä varten. Sitten tuli lapsi joka sitoi vielä tiukemmin meidät yhteen ja avioliitto oli vain piste i:n päälle:D

tai juuri tuota pointtia hain. Eli minäkin sitouduin mieheeni silloin,kun päätettiin tehdä yhteinen lapsi. Lapsi tuli suunnitellusti ja toivotusti,ja harkitusti. Naimisissa ei silloin vielä oltu,mutta molemmille oli selvää,että yhdessä halutaan olla ja perheenä elää. Ei kai lapsia tehdä kenen tahansa kanssa miettimättä sen kummemmin haluanko kyseisen ihmisen kanssa elämääni jakaa? Vahingot asiana erikseen,kuten sanoinkin jo. Ap

SEitsemän vuotta ja kolme lasta myöhemmin en vieläkään näe tarpeelliseksi mennä naimisiin. Ehkä sitten joskus kun halutaan pitää juhlat. Ja mitä niihin juridisiin puoliin tulee niin eiköhän ne voida sopia erinäisillä sopimuksilla ilman avioliittoakin.

niin lapselle lakiosa ja loput vanhemmille.

Avokki ettii sitten uutta lähtöä elämälle.

sopia juridiikan - moniko sopii?

niin lapselle lakiosa ja loput vanhemmille. Avokki ettii sitten uutta lähtöä elämälle.

Tosin lapsihan saisi kaiken tässä tapauksessa.



Mutta silti, tosiaan avokki olisi tyhjin käsin. Kiva kiva.

Ja toisekseen kai sillä avokilla nyt itselläänkin jotain on ettei tarvi tyhjin käsin aloittaa??



Vai mikä helvetti siinä on että täällä aina odotetaan että mies omistaa kaiken? No toisaalta ihan ymmärrettävää jos on koko elämänsä ollut persaukinen kotiäiti niin totta helvetissä sellaset naimisiin vinkuu.