Miten nauttia PIKKUVAUVA-AJASTA???
Nyt haluaisin kuulla jotain kannustavaa...
Meillä on 5 viikon ikäinen ihana vauva ja kaikki toitottaa, että nauti nyt siitä pikkuvauva-ajasta, ei se kauaa kestä ja ennen kuin huomaatkaan, teillä on jo iso lapsi.
En ymmärrä miten tästä ajasta pitäisi keretä nauttimaan, kun tämä on 24/7 kovaa työtä. Vauva puklaa, vaatteita vaihdetaan tiuhaan, koko ajan on nälkä (kun puklaa), on ilmavaivaa, jota itketään ja melkein koko ajan on sitten kakat vaipassa, kun ilmaa ja kakkaa tulee ja kakkavaippoja vaihdetaan ja usein. Kakat tulevat usein myös hoitoalustalle ja pissat myös, joten vaatteita vaihdetaan taas ja pyykkikone laulaa.. Ja yöllä heräillän 2,5 h välein syömään ja aamuyöstä tiheämpään. Ja äiti ja isä on aika väsyneitä....
Vauvahan on aivan ihana, mutta kyllä tämä työnmäärä yllätti minut ja mieheni täysin. Ei tässä kyllä juuri nautita kesäilmoista, koska vauva vie IHAN kaiken ajan. Tänäänkään ei ole päästy mihinkään, koska vauva syö ihan koko ajan ja sitten on tuota vaipparallia vedetty koko päivä, joten ei jaksa edes vaivautua mihinkään.
Olen tietenkin onnellinen, että meille on suotu tuollainen ihana tuhisija, mutta kyllä tämä välillä on enemmän työtä, kuin oma päivätyö ja välillä laittaa miettimään, että missä välissä kerkeää nauttimaan ja mistä...
Kommentit (33)
jos on ennestään lapsia, on vauvanhoidossa jonkinlaista rutiinia jo, silloin ehtii paremmin nautiskelemaankin.
Meillä kuopus on pariviikkoinen, ja kyllä me todellakin nautiskellaan tästä vauva-arjesta. Suurinta nautintoa on pitää vauvaa sylissä, nuuskia tukkaa, ihailla ryppyisiä jalkapohjia, imettää ja vaipattaa pientä ja avutonta ihmistainta. Pyykkiähän tässä toki tulee, etenkin kun meillä käytetään kestovaippoja, mutta pesukonehan ne pesee.
Kyllä teillekin koittaa helpommat ajat kun vauva kasvaa. Jaksamista.
onko teillä muita lapsia, vai esikoinen kyseessä?
jos imetät, niin sikälihän on helpompi liikkua että ruoka kulkee koko ajan mukanasi eikä pääse lämpimämmälläkään ilmalla pilaantumaan.
kokeilkaa lähteä kuitenkin perheen kesken ulos. ottakaa viltti jonnekin nurtsille, vaikka sillei osin varjoon, jos vauvakin siinä köllii. ja sit osin aurinkoon jos itse haluaa paistatella päivää. tehkää eväitä mukaan, toinen voi pakata ne mukaan sillä välin kun toinen on vauvan kanssa. vauvan puhdistuspyyhkeitä mukaan jos tulee kakka reissussa, sit vaihtovaippoja pari ja vaikka pikkuinen muovipussi käytetyille niin saa kiikutettua roskikseen.
vaunuja työnnellen käykää yhdessä kävelyllä.
vaikka se välillä tuntuu työläältä saada itseään liikkeelle kotoa, minua ainakin piristi mieltä jos pääsi välillä pois neljän seinän sisältä.
ottakaa valokuvia muistoksi vauva-ajalta, itse ainakin väsymykseltä olen niin paljon unohtanut et on kiva katsella kuvista jälkikäteen.
pysty jos vauva on työläs hoidettava. Elämähän on silloin lähinnä selviytymistä päivästä toiseen.
Itse olen nauttinut eniten lasten hoitamisesta sen jälkeen kun 3v-uhma on mennyt ohi. Ovat vielä silloin pieniä iloisia tutkimusmatkailijoita =)
Anna vauvan nukkua tyynyjenne välissä pienen vauvanpussilakanan päällä, siitä voit vetäistä sen imetettäväksi heti ensimmäisestä ähinästä ettet itse, eikä mies, edes herää.
Hoitopöydän viereen kasa pieniä pyyhkeitä, siis vessanpyyhekokoa, käytät niitä hoitopöydän päällä alustana jonka heität pesukoneeseen kun sotkeutuu kakkaan tai pissaan. Niitä saattaa tosiaan tulla muutama päivässä. Anna vauvan kakata ja pissata niihin, säästyy vaippoja.
Pukluongelmaan en osaa sanoa mitään, koska omani eivät ole puklailleet.
Lähdette vauvan kanssa rohkeasti liikkeelle mukana pari yksinkertaista vaihtovaatekertaa sekä hoitolaukku jossa on vaippoja, pyyhe alustaksi, paketillinen vauvan kosteuspyyhkeitä ja roskapussi. Vaipan voi vaihtaa auton takapenkillä, vaunuissa, ruohikolla tai melkein missä tahansa, jos ei ole hoitohuonetta.
Hommaat matkarattaat joiden selkänojan saa ainakin melkein makuuasentoon, niissä voit kuljettaa pikkuvauvaakin ja on nopea ja helppo heittää auton peräkonttiin.
Hanki pikku kotelo, jossa käsilaukussasi on aina tutti.
Vauva piereksii ja kakkaa parhaiten, kun avaat vaipan ja annat vauvan potkiskella nakupellenä ainakin alaruumiista. Jätä vaippa vauvan pyllyn alle kakkasieppariksi.
Juu, voishan tuota yrittää lähteä jonnekin (ja kyllä olemme käyneetkin jo kaupoissa, shoppailemassa yms, mutta se on ollut hyvin vähäistä ja pikakäyntejä). En vain ymmärrä missä välissä olisin tänäänkään lähtenyt. Vauva kun oikeesti välillä syö alle puolen tunnin välein ja kakat on vaihdettu USEITA kertoja, joten tuntuu, etten kerkeä kovin pitkälle, kun pitäisi jo alkaa vaippaa vaihtaan ja syöttämään. En mä ainakaan missään vaunulenkillä voi alkaa syöttään ja vaihtaan vaippaa... Tosin tänään vauva nukkuin 2,5h yhteen kyytiin, mutta itse olin niin poikki, että nukuin saman ajan.
Nyt jo harmittaa se, etten kerkeä nauttimaan vauvasta... Muistelen odotusaikana, että ajattelin, että nuuhkin varmaaan vauvan pään kaljuksi, kun niin sitä rakastaisin ja ihailisin sitä päivät pitkät. Nyt tuntuu, ettei paljon kerkeä nuuhkimaan tai pusimaan tai halimaan ja pelkään, että vauva vaistoaa sen ja tuntee, ettei äiti välitä... Vaikka minunhan pitäisi olla vauvalle se tuki ja turva, se ihana äiti, jonka se tunnistaa ja joka auttaa sitä tutustumaan tähän uuteen maailmaan.
No jospa se tästä joku päivä... Onneksi mulla on mies, joka on tässä touhussa 100% mukana. Mutta välillä hänen on ikävä kyllä käytävä töissäkin.
ap
Tuo kuulostaa niin tutulta. Omaa elämääni sotki vielä päällepäsmäri-anoppi lukuisine määräilyineen ja "vauvansieppauksineen", joten aika helvettiä tuo alkuvaihe suoraan sanottuna oli. Älä ota stressiä vauva-ajasta nauttimisesta - olette loistavat vanhemmat eikä vanhemmuus ole suorittamista. Hyvää kesää!
Ota mukaan vaikka viltti jos syötät maaten, ja imetyspaita päälle. Tai sitten istahdat puistonpenkille imettämään. Nythän on kesä, hyvänen aika! Itse syötin männäviikolla Heurekan takapihalla ja Gardenian pionipustossa viltillä, kun olimme muutaman päivän autoreissulla. Vauva on samanikäinen kuin teillä, mutta olemme matkustaneet sen kanssa autollakin jo yli 2500 kilometriä... Imettää voi missä vaan, esimerkiksi auton etupenkillä makuuasennossa, jos haluaa olla suojassa toisten katseilta. Lähtekää vikkonloppuna reissuun.
Kyllä jotku on näppäriä äitejä pienten vauvaojen kanssa...
Minusta imettäminen on hankalaa, en löydä kotonakaan mitään rentoa asentoa imettämiseen, vaikka KAIKKI on kokeiltu. Joten en ihan innoissani ole lähdössä imettämään tuonne pyörätien varteen jonnekin pusikkoon tai puiston penkille...
No kiva kuulla, että jollain menee hyvin pienen vauvan kanssa eikä se rajoita arkielämää.
Ehkä minä en olekaan kovin huippu äiti..
Toivottavasti pääset myös nauttimaan vauvastasi. Älä väsytä itseäsi. Onko sinullä lähipiirissa ystäviä ja sukulaisia, joita voit pyytää avuksi?
Jaksamista!
Älä syyllistä itseäsi. Kuulostaa siltä että sinun päällesi kasautuu kaikki hyvän äidin odotukset ja tunnet itsesi riittämättömäksi.
Luota itseesi äitinä, olet lapsellesi kaikkein paras äiti. Älä anna toisten sanomisten häiritä. Jokainen vauva-aika on erilainen, toisilla helppo, toisilla työntäyteinen.
Uskon, että teilläkin helpottaa pian. Alkuun vauvat todella kakkaavat usein, mutta jossain vaiheessa siihenkin tulee rytmi. Itselläni on kuusi lasta ja monenlaista vauva-aikaa takana.
Ei sen nauttimisen tarvitse olla mitään niin hirveän erityistä. Kerroit jo että nautit pelkästä ajatuksesta että teillä on maailman ihanin vauva. Se onnentunne voi tulla niin pienistä asioista. Jo pelkästään siitä voi nauttia kun katsoo miten suloinen pieni vauva on kun hän nukkuu. Ja tuossa teit ihan oikein että nukuit sen ajan kun vauvakin.
Eikä se pikkuvauva-aika ole mennyt vielä kuukauden kuluttua, tai kahden. Silloinkin voi vielä nauttia täysillä. Silloin saat, jo nytkin parin viikon sisällä, palkan vauvaltasi, hymyn. Sekin on nauttimista.
En usko että olet masentunut. Aina vaan arjen odotukset eivät kohtaa unelmia. Imetys alkaa varmasti sujua, siihen voit pyytää esim. neuvolasta lisäapua. Luota itseesi imettäjänä.
Et ole vielä menettänyt mitään vauva-ajasta.Nauti ihan pienistä asioista, älä yritä tehdä enempää kuin jaksat tai tunnet kykeneväsi. Olet paras äiti lapsellesi juuri sellaisena kuin olet.
Viiden viikon kokemus on tosi vähän. Silloin vielä toipuu synnytyksestä ja raskausajasta. Ja vauva kakkaa siinä iässä koko ajan.. Mutta jo muutaman viikon päästä se kakkaamistahti hidastuu, näin ainakin meillä. Ja sitten on itsekin jo rutinoituneempi hoitamiseen!
Eli aika auttaa. Ja ei tuo nyt niin kovin vaativalta vauvalta kuulostanut, ne on vaan sellaisia että ne itkee paljon. Koita levätä ja syödä itse hyvin. Mies hoitaa sillä välin. Sitten menette porukalla pihalle, vaikka portaille istumaan 10 minuutiksi ja hengähtämään. Omalta piha-alueelta ehtii kotin niiin nopeasti, mutta kuitenkin saa ottaa vähän happea. Vauvan voi laittaa vaikka vaunuihin siksi aikaa, ja jos se kitisee, hytkyttele vaunuja. Aattele kuinka helppoa on nyt, kun se ei vielä liiku minnekään. Saatte aivan rauhassa istuskella ja nauttia keleistä.
Kun oli ensin paahtanut töissä jo jonkin aikaa niin oli ihanaa kun sai vaan olla kotona. Ei ollut enää kiirre minnekään, ei ollut deadline, vaan päivät kuluivat vauvan omassa rytmissä.
Mitään suorituspaineita en ottanut. Minusta oli ihanaa olla vaan kotonakin, maailman kodin ulkopuolella kyllä odottaa. Makoilin vauvan kanssa sohvalla ja sängyssä, ihailin vauvaa, olin sen kanssa. En minäkään missään ulkona imetellyt, ujostutti sen verran.
Vaipat vaihdoin kun oli sen aika, ja jätin muutenkin kaikki tiukat "säännöt" oman arvoonsa, ja kuuntelin vauvan tarpeita, ja mentiin verkkaisesti eteenpäin.
Meillä oli viime kesänä ihan sama tilanne, ajattelin asioista samalla tavalla kuin sinä.
Tuntui ettei elämässä ollut muutakuin imettämistä kokoajan... olin ihan poikki, nukuin kaikki vauvan päikkäri ajat.
Sitten vaan ajattelin ettei tästä tule mitään, imettäminen ei tosiaan ollut helppoa, ja en saanut kunnon "asentoja" jne. Aloin antaa tissimaidon lisäksi korviketta, ja niin meidän elämä muuttui! Ei tarvinnut kokoaikaa roikkua tissillä, oli huomattavasti tyytyväisempi, ja alkoi nukkua kunnolla päikkäreitä. Eli meillä oli ainakin kyse siitä, ettei multa ilmeisesti tullut tarpeeksi maitoa.
Jaksamista sulle, olet hyvä äiti, älä soimaa itseäsi!
...mutta minulla on 3 lasta, olen yksinhuoltaja ja aikas väsynyt. Vauva on kohta 4kk ja heräilee tämän tästä..oliskohan hampaat.
Ei tuu kanssa lenkille lähdettyä, jos vauva nukkuu päivällä, niin mä pyykkään tai teen ruokaa.
Tänään se on ottanut 3x puolen tunnin päiväunet.. No ehkä ens yö menee paremmin.
Ainoo millä voin sinua ap lohduttaa, on se, että kyllä se helpottaa! Ihan varmana helpottaa. Se rytmi vielä löytyy, vauva alkaa syömään hiukka harvemmin ja pääsette liikkeelle.
Mulla on onneks kokemusta kahdesta lapsesta jo aikaisemmin, joten tiedän että se aurinko vielä paistaa. Jos ei olisi kokemusta, olisin luultavasti aika heikoilla.
Jokaisellahan se on tietyt kuvitelmat ja ajatukset äitiydestä ennenkö vauva syntyy, eihän sitä kukaan voi etukäteen tietää et mitä se on. Se on just sitä työtä ja työtä mitä sanoitkin!Kyllähän siinä on paljon ihanaa, aina kun vauva oppii jotain uutta, hymyilee jne, ihan se kaikki! Oot pelkästään jo siksi kuule ihan sairaan hyvä äippä, kun pystyt ääneen sanoon noita negatiivisiakin asioita!
IIIIIIIIIIIIIIso halitus, takuulla se tästä helpottaa!!!!!!
Rehellisesti en muista parista ekasta kuukaudesta juuri mitään kun olin niin poikki ja pihalla kun kaikki oli niin uutta. Elämänmuutos oli niin raju ja kämppä kuin hävityksen kauhistus. Muutamassa kuukaudessa alkoi helpottaa ja 5kk iässä lapsi nukkui kahdet 2h päikkärit ulkona vaunuissa. Siitä ajasta voin sanoa nauttineeni kun yöllinen huutaminenkin oli loppunut. Ehti levätä ja oikeasti tutustua siihen mahtavaan lapseen.
Meidän kolmesta lapsesta kaksi on ollut näitä unettomia piereskeleviä tissitakiaisia ja ei se ole helppoa semmoisen kanssa vaikka olis kokemustakin. Minä haaveilin ekaa odottaessani verkkaisista aamuista vauvan kanssa köllien ja pitkistä vaunulenkeistä vauvan nukkuessa. Vauvaa piti ekat kuukaudet jatkuvasti kantaa tai imettää, söi 20min välein ja minä söin itse aina vauvaa imettäen..vaunuissa esikoinen karjui puolivuotiaaksi ja heräili öisin tunnin välein:D Kuopus oli samanlainen. Jos teidän lähellä on kioski tms. niin ottakaa tavaksi käydä nyt joka päivä vaikka jätskillä, katsokaa leffoja niin että vauva on tissillä ja KANTOLIINA, osta hyvä trikoinen liina ja harjottele pari viikkoa sinnikkäästi, se antaa sulle paljon vapautta ja mahavaivainenkin vauva nukkuu hyvin. Parin kuukauden päästä imetysvälit ovat jo paljon pidemmät, vauva muutenkin tyytyväisempi ja 4-6kk iästä alkaa se nautiskeluvaihe, nyt riittää että selviydytte;)
Esikoinen oli melko tempperamenttinen vauva, mutta terve. Kakkonen oli unelmahelppo, aina tyytyväinen ja nukkui todella hyvin. Silloin vauva-ajasta todella nautti. Mutta nyt kolmonen on todella vaativa vauva, ja myös on ollut paljon vatsavaivaa, flunssaa ja korvatulehduksia... Yllätyin vauvan hoidon vaativuudesta siis vasta kolmosen kohdalla. Mutta eiköhän tää tästä helpota pikkuhiljaa kun vauva kasvaa :-)
Ei ne paskat vaipasta mihinkään karkaa kesken vaunukävelyä!
Mutta mene ny ihmeessä lenkille.
Ittellä pian 4 alle kouluikästä lasta eikä niitten kanssa voi olla tekemättä mitään.
Eikä tämä mitään työtä ole. Ihanaa kun voi olla pois töistä.
Röyhtäytä kunnolla, vaikka kesken imetystä.
Miten sää et läydä rentoa imetysasentoa? Soitto neuvolaan niin tulee kotiin neuvolaan kädestä pitäen.
Kuulostaa perin ikävältä, ei se vauva-aika ihan parin kuukauden kuluttuakaan ole ohi.
Lähinnä esikoista ihailen että kun se on niin iso ja taitava. Kyllä se siitä!
että miksi ihmeessä siitä vauva-ajasta pitäisi niin kamalasti nauttia. Kun siinä ei kovin paljon niitä nauttimisen aiheita ole. Siis vauva tietysti, mutta kun tiheään syövät ja huonosti nukkuvat vauvat vaan pitävät äidin liikkeessä joka sekunti, että mullakin meni joskus aamulla monta tuntia ennen kuin ehdin edes kunnolla leivän tekemään.
Jos vauva ei viihdy sitterissä tai vaunuissa sekuntia pidempään ennen kuin huutaa punaisena kuin palosireeni, niin missä ihmeen välissä siinä nauttii yhtään mistään.
Suurimpia nautintoja silloin oli se, jos sai kakata oman kakan loppuun asti ilman, että mikään infernaalinen rääkyminen keskeytti sitä.
...päivästä toiseen. Mulla alkoi helpottamaan 3kk jälkeen, kun alkoi tulla edes jonkunlaista rytmiä vuorokauteen. Ei kyllä nyt tullu kovin kannustavaa tekstiä.