Niin surullinen olo, mieheni ei ole kiinnostunut raskaudestani

jos kaikki on hyvin. Isä voi ajatella että raskaus on rutiinisuoritus kun jo kolmas tulossa.



Ensimmäisessä raskaudessa isätkin voi hössöttää mutta että pitäisi kaikissa se on utopiaa.



Ehkä sitten muuttuu todemmaksi kun maha kasvaa kunnolla ja raskaus on silmissä jatkuvasti.



Tuntuu että nyt kiukuttelet turhasta. Koiriin voi kyllästyä kuka tahansa olipa puoliso raskaana tai ei. Luulen ettei miehesi ole koskaan piskistä välittänyt ei puhuisi muuten tuohon sävyyn.



Itseänikin koirat ällöttää enimmäkseen, kuola ja haju sekä perässä kulkeminen yms. on inhottavaa.

Mies ajattelee että se on sinulle jo rutiinia ja tietää että selviät. Harvoin kukaan nainenkaan enää niin kolmannnesta raskaudestaan hekumoi..se eka on ihan eri juttu.



Mies ajattelee teidän tulevaa työmäärää ja on siitä huolissaan. Siksi ajattelee että koiralle ei jää enää niin aikaa. Onhan kolme lasta paljon, varsinkin yksi on pieni vauva.



Minusta miehellä on ihan järkeviä ajatuksia, älä rupeä mököttämään turhasta. Selvitä että koira on tärkeä henkireikä ja auttaa sinua jaksamaan, silloin mieskin osaa suhtautua koiraan muuta kuin taakkana.

ettei puoliso ole kiinnostunut yhtaan voinnistasi, ei kysele raskauden kulusta yhtaan mitaan, ei helli sinua tms.

Meille se ei ole normaalia ja siksi valitankin!



Aina ennen mies on ollut kiinnostunut naista asioista, toisin kuin talla kertaa.



Tietaa etta mulla on talla viikolla neuvola, muttei kommentoinut millaan tavalla... Kiva menna sinnekin ja neuvolantati kyselee etta miten menee ja mita isukki on mielta. Mita siina sitten sanon? Alan varmaankin itkemaan...

Jos sulla on paha mieli, siitä täytyy sanoa. Miehet ei yksinkertaisesti oo niin viisaita, että ne tajuaa, että a) nainen mököttää ja b) mökötykseen on joku syy.



Ja toisekseen, sun raskaus on tosi alussa. Se ei oo miehelle niin konkreettinen juttu vielä kuin sulle. Ootko ees käynyt neuvolassa vielä? Varmaan se miehenkin mielestä on hienoa, mutta teillä on jo kotona kaksi lasta, jotka myös vaativat miehen huomiota. Ei sitä valitettavasti ihan kaikkeen riitä.



Ehkä sun hormonit on vaan vähän sekaisin ja mieli herkkänä mutta jos yhtään mietit tarkemmin, niin pitäishän sun itsekin tajuta, että vähän turhasta mökötit. Tsemppiä loppuraskauteen!

mun mielitiloihini. Mutta silti en mielestani liioittele.



Pelkaan jo kauhukuvissani etta mies ei ole yhtaan kiinnostunut vauvasti sittenkaan kun se syntyy!



Niin kauan tata vauvaa yritettiin ja tassa sitten lopputulos.

suuren numeron.



Ensimmäinen on luku erikseen kun kokemus on ennestään tuntematon. Muissa raskausissa ollaan maltillisempia.



Itse en kestäisi älytöntä hössötystä, ilmoitan jos jotain ongelmaa on ja sitten siitä puhutaan jne.



Nämä raskausaikana vinkujat ovat oma lukunsa, eivät suoriudu pienemmistäkään kodin arkiaskareista odotusaikana eikä vauva-aikana. Säälin miehiään jotka eivät paremmista naisista tiedä ja niputtavat kaikki naiset samanlaisiksi saamattomaksi valittaviksi vätyksiksi.



Itse olen voinut raskausaikoina erinomaisesti johtuneeko asenteesta.

Nyt se on sitten alkanut miettimään tulevaa työmäärää ja sitä kun kaikki alkaa taas alusta.



Kyllä minua äitinäkin mietityttää aina tulevan vauvan kohdalla se työmäärä. Onhan se iso muutos, vaikka lapsi olisi toivottu.



Mies vaan sopeutuu ajatukseen nyt kun se on tullut todeksi. Su hänellekin aikaa.

Ootko ees käynyt neuvolassa vielä? Varmaan se miehenkin mielestä on hienoa, mutta teillä on jo kotona kaksi lasta, jotka myös vaativat miehen huomiota. Ei sitä valitettavasti ihan kaikkeen riitä.

Menen sinne sitten lapsineni, han on nimittain toisella paikkakunnalla toissa viikot, tulee taas perjantaina kotiin.

Viikonloppu meni taas vain kiukutellessa, ja koirasta (pentu) valitukseen.

Ei tunnu kivalta kun mina hoidan tata lystia taalla yksin viikot ja kaikki sujuu hyvin ja sitten kun mieskin on taalla luulisi etta toinen aikuinen talossa-hommat sujuisi vielakin helpommin? Muttei niin ole.

ap

suuren numeron. Ensimmäinen on luku erikseen kun kokemus on ennestään tuntematon. Muissa raskausissa ollaan maltillisempia. Itse en kestäisi älytöntä hössötystä, ilmoitan jos jotain ongelmaa on ja sitten siitä puhutaan jne. Nämä raskausaikana vinkujat ovat oma lukunsa, eivät suoriudu pienemmistäkään kodin arkiaskareista odotusaikana eikä vauva-aikana. Säälin miehiään jotka eivät paremmista naisista tiedä ja niputtavat kaikki naiset samanlaisiksi

saamattomaksi valittaviksi vätyksiksi. Itse olen voinut raskausaikoina erinomaisesti johtuneeko asenteesta.

Siis en ymmarra! Mistaan en ole valittanut. Olen ikionnellinen raskaudesta, jota kauan toivottiin, ja luulin etta mieskin olisi. En tarvitse mitaan paapoilua miehelta. Ainoa mita toivoisin joskus olisi sanat: Miten voit? Onko kaikki ok?

Eiko teidan miehenne osallistu ollenkaan raskauden kulkuun/kysele siita mitaan? Milloin sitten alkavat vasta kysya? Kun olette viimeisillanne?

ap