Miten astiyliherkkä ruoan suhteen otetaan huomioon koulussa?

lapsen pitää nimenomaan tottua sietämään erilaisia tilanteita, ja tuo ruoka-asia on yksi niistä, missä ei liikaa pitäisi mukautua lapsen tahtoon.



Nykyään lapset aika monessa paikassa ottavat ruokaa itse, eli lapsi voi itse asetella ruuat erilleen lautasella, mutta uusien makujen maisteleminen on lapselle terapiaa.

Meidän lapsella on myös aistiyliherkkyys ruuan suhteen. Ruoka ei saa yhtään kuumaa, ei edes lämmintä, maustettua, kokkareista (esim. riisiä ei syö),liian kylmää (ei suostu syömään jäätelöä), jne.



Tämän takia lapsemme ei joko syö tai sitten syö erittäin hitaasti. Kauhulla odotan koulun alkamista, jolloin lautanen täytyy syödä puhtaaksi, muttei kuitenkaan saisi olla liian hidas. Ei onnistu meidän pojalta, vaikka kovasti harjoitellaankin.

lapsen pitää nimenomaan tottua sietämään erilaisia tilanteita, ja tuo ruoka-asia on yksi niistä, missä ei liikaa pitäisi mukautua lapsen tahtoon. Nykyään lapset aika monessa paikassa ottavat ruokaa itse, eli lapsi voi itse asetella ruuat erilleen lautasella, mutta uusien makujen maisteleminen on lapselle terapiaa.

Koitanpa soveltaa ohjettasi ääniyliherkälle lapsellemme. Vaikka hysteerisesti huutaisi, niin ei armoa ja stereot vaan täysille...

häiriö, ja tosiaan terapiassa neuvottiin nimenomaan totuttelemaan asioihin, jotka tuntuvat vaikeilta. Meillä esim uimista neuvottiin harrastamaan, koska päätään arasteleva lapsi olisi siinä jatkuvassa tuntokontatissa päänsä kanssa.

Siksi toiseksi täysillä huudattaminen, ja itse omaan tahtiin maisteleminen on kaksi eri asiaa. Koulussa on kuitenkin aina leipää, perunaa tms helppoa ruokaa, ja kuten kirjoitin, jos lapsi saa ottaa itse, hän voi laittaa perunan erilleen, niin saa totutella ruokaan rauhassa.

lapsen pitää nimenomaan tottua sietämään erilaisia tilanteita, ja tuo ruoka-asia on yksi niistä, missä ei liikaa pitäisi mukautua lapsen tahtoon. Nykyään lapset aika monessa paikassa ottavat ruokaa itse, eli lapsi voi itse asetella ruuat erilleen lautasella, mutta uusien makujen maisteleminen on lapselle terapiaa.

Koitanpa soveltaa ohjettasi ääniyliherkälle lapsellemme. Vaikka hysteerisesti huutaisi, niin ei armoa ja stereot vaan täysille...

Useimmilla opettajilla ei ole mitään tietoa SI-häiriöistä, meidän koulussa ei edes erityisopella.

jolla oli myös tällaista aistiyliherkkyyttä ruoan kanssa. Äiti ja toimintaterapeutti kävivät luonani ja juteltiin asiasta ja mietittiin yhdessä,miten ruokailussa toimitaan. Pointti oli kuitenkin se, että lapsen pitäisi pikkuhiljaa totutella koulussakin ruokailuun. Ja 2. luokan aikana minun ei enää tarvinut kiinnittää siihen huomiota, niin hyvin lapsi oli edistynty. Yritän kai sanoa, että yritä asiallisesti ja hyvässä hengessää jutella open kanssa ja niin, että olet myös itse valmis siihen, että lapsesi täytyy totuttautua pikkuuhiljaa, että myös te "joustatte", ei pelkästää koulu. Sellaisella vaatimisella ei todennäköisesti hyvää seuraa.

Pitäkää palaveri, kutsukaa kuntoutusohjaaja tai toimintaterapeutti mukaan, se on ihan normaali käytäntö, ja käykää läpi ongelmatilanteet.

Meillä ainakin toimintaterapeutti piti ihan selvänä asiana, että koulussa käydään pitämässä palaveri.

Useimmilla opettajilla ei ole mitään tietoa SI-häiriöistä, meidän koulussa ei edes erityisopella.

vanhemmat on lapsensa totuttaneet?



Järki käteen ja haarukka samoin, syö mitä syö ja kiitos.

Vanhempien ei tule antaa kaikessa periksi eikä koulunkaan.



Jos ongelma on olemassa siitä on opeteltava pois. Liialla hyysäämisellä ei taatusti tule muutosta tapoihin.