Menee hermot kun koululainen ei opi!!

joustavassa valinnassa voi hakea myös mukautetut, mutta jos matikassa ollut kamalan vaikeaa ei varmaan kannata hakea matemattikkaa opiskelee.

paitsi että kolmasluokkalainen on joulukuussa syntynyt poika. Jo ekaluokalla kävi ilmi, että olisi ollut parempi jäädä vielä eskariin, mutta eskariope silloin suositteli kouluun menoa. Juuri ja juuri pysyi mukana 1. ja 2. luokan, kavereita on paljon mutta koulutehtävät eivät kiinnosta. Kiinnostavat jutut oppii, välillä esim. matikassa menee hyvin, mutta ei halua nähdä vaivaa. Kertotaulua ei suostu opettelemaan, päättelytehtävät taas sujuvat hyvin. Englantia oppii hyvin tietokonepeleistä, mutta ei kirjasta. Pidettiin palaveri open ja erityisopen kanssa, ja ovat sitä mieltä ettei erityisvaikeuksia ole, on vaan vielä vähän lapsellinen. HOJKS tehtiin ja sovittiin jo nyt valmiiksi, että ensi vuonna käy kolmosen uudestaan ja silloin normaaleilla vaatimuksilla. Parempi minusta näin kuin roikkua peruskoulu läpi häntäpäässä. Pakolla kun ei voi kotonakaan opettaa, kirjan ääreen voi määrätä istumaan, mutta ei oppimaan.

joustavassa valinnassa voi hakea myös mukautetut, mutta jos matikassa ollut kamalan vaikeaa ei varmaan kannata hakea matemattikkaa opiskelee.

ei pysty edes kirvesmieheksi jos ei osaa laskea!

Esikoispojallani oli samanlaista. Olen itsekin ope. Kun huolestuin eka-tokaluokalla lukemisen hitaasta oppimisesta, open mielestä minä vaan hätäilin. Kolmannella luokalla oppi kertotaulun ja unohti sen samantien. Sit tuli enkku, eikä oppinut mitään, vaikka oikeasti luimme kovasti.



Poika on rauhallinen, ei siis häirikkö ja opet ei kait siksi nähneet totuutta. Vanhat opet...



4. lk:n vanh. vartissa vaadin tutkimuksiin pääsyä. Open toteamus "no jos se kerran noin kovasti sua vaivaa..." jäi kyllä lähtemättömästi mieleen.



5. luokan alussa psyk. testit oli valmiit ja tuloksena vaikea lukihäiriö:/ Aika monta vuotta meni hukkaan ja vieläkin harmittaa pojan puolesta. Kamalinta lapsen itsetunnolle saada aina nelonen,vaikka lukee kuinka:( No, jos jotain hyötyä, niin multa riittää koulussa ymmärrystä erityisille lapsille*)



ELI: taistele lapsen vuoksi!

Nyt poika 8 lk.Saa er. opetusta, jos MINÄ jaksan vaatia (edelleen se kiltti ja kuuliainen lapsi...). Mut poika on edistynyt, ei oo ollenkaan luokkansa honoimpia. Lopetimme prässin ja kannustan kovasti. Enku silti kurjaa edelleen, mut poika tietää et riittää, kun yrittää parhaansa. Ja ihan normaali ops pojalla: )

Vomia teille molemmille!



















ope

jokin oppimisvaikeus? Luki tms? Nyt ryhdistäydyt itse ja otat sellaisen leijonaäitiasenteen ja ryhdyt selvittämään, mitä tukea lapsesi voi vielä saada koululta/kunnalta.



Kannustava asenne päälle ja soimaaminen pois. Hae apua!

jotain sellaista, mitä lapsi ei ole valmis oppimaan. Eteneminen on niin yksilöllistä eikä siinä jankutus auta. Jos kypsyyttä ei ole, sitä ei ole.

palaveriin luokanopen ja erityisopen kanssa,

missä ongelmia ja kuinka tuetaan.

Onko lapsellasi erityisopetuspäätös ja hojks?

30min on riittävä läksyjen tekoon aika 3lk,luulisin että englannin opeiskeluun on saatava myös apua........

eikös nykyään ole se tapana että ope tarkastaa läksyt eivätkä vanhemmat, että opettajat tietävät missä lapsi tarvii apua

Vanhempien kuuluu antaa aikaansa lapsille. Se 2h päivässä on pientä. Tukea ja opastusta. Elä nyt vain väsy sehän on pieni hinta elämästäsi.

esim englanninopiskelussa voisi käyttää hyväksi assosiaatioita. Keksi joku linkki Who- ja mikä-sanan välille. keksi pelejä. Netissä on myös hyvä kieliharjoituksia (mm. perunakellari). Hermojasi et saa menettää, olethan aikuinen. Joillakin oppiminen on työläämpää ja silloin pitää vain tehdä enemmän töitä. Luovuttaa ei pidä.

Mullekin tuli mieleen tuo koulukypsyys-asia. Kolmannella luokalla vaatimustaso todella kasvaa aivan dramaattisesti verrattuna eka- ja tokaluokan kouluarkeen.



Älä nyt kuitenkaan lannistu. Mulla itselläni oli kolmannella luokalla englanti 6, mutta kirjoitin lukiossa laudaturin (ihan totta). Kiinnostuin koulunkäynnistä ja opiskelusta vasta joskus yläasteella. Sitä ennen, siis ala-asteella, olin sellanen taivaanrannan maalari. Mua ei yksinkertaisesti kiinnostanut muu kuin käsityö ja liikunta ja oppimistulokset olivat sen mukaisia.

Meillä ihan sama homma(myös 3luokkalainen tyttö).Opettajan kanssa olen keskustellut, mutta meillä vaan hitaasti oppivaa sorttia,koulukypsyys testit tehty jossa menee jossain asioissa ihan ok, jossain ikätasostensa alarajoilla.



Eipä se auta muutaku tentata, jankata ja opetella.



Tokalla luokalla opeteltii kertotaulut ja nyt niitä samoja opetellaan uudestaan.

Englannin sanat on takkuamista.Olen tehnyt pieniä lappuja toiselle puolelle suomeksi sana, toiselle englanniksi, niitä kysellään tytön kanssa vuoronperään toisiltamme.(näin mieleistä kun saa kysyä multa välillä ja hän ei ole ainoa jonka tarvii opetella).

teimme läksyjä yömyöhään asti. äitiltä paloi hermot sen kolmen tunnin läksyjen teon aikana sitten isä kokeili selittää matematiikkaa.



lopulta molemmat luovuttivat. kyllästyivät tyhmyyteeni.



en vain osanut sain tukiopetustakin jäin 2x luokalleni.



lopulta murrosikä ja viha koulumaailmaa kohtaan tuhosi koulunkäyntini. lopetin 7 luokalla.



en ole käynyt kouluja enkä tehnyt töitä siitä lähtien.



t: sosiaalitoimiston asiakas 39v mamma

Lapsi tutkimuksiin, kunnollisiin ja sitä kautta saatte sitten HOJKSin ja erityisopetuspäätöksen.



Ei koko lapsuutta kannata hukata läksytaisteluihin. Sitten täytyy vaan keventää sitä tavoitetta.

meidän lapsella on ollut samanlaisia takkuja. Lukivaikeus todettu, mutta ei tämä kersa silti heikkolahjainen ole. Hän ei vain opi kirjasta tankkaamalla, vaan puhumalla, kuuntelemalla kokemalla ja tekemällä.



Kokemukseni mukaan englanninopiskelussakin kannattaaa kokeilla mitä tahansa sellaista menetelmää, missä lapsi saa liikkua. Esimerkiksi aarteenetsintä on erinomainen asumiseen liittyvien sanojen ja preporitioiden opikeluun. Seraava vihje on under the sofa ja lapsi saa juosta etsimässä niitä. Lopussa seisoo palkkio. Ja kas: ei tule sitä kohtaa jossa seistään tyhmänä suu auki ja sanotaan, "en muista". Me olemme yrittäneet myös lukea kirjan kappaleita vuoropuheluina ja näytelminä. Parhaat kokeisiin luvut ovat onnistuneet niin, että on heitetty kirja nurkkaan ja istuttu sohvalla muodostaen opeteltavan kielioppikohdan mukaisia lauseita suullisesti. Siis jos opeteltavana on there is- rakenne niin katsellaan ympärilllemme mitä näkyy ja lapsi saa sanoa että "lattialla on matto" ja "Pöydällä on kirjoja". Tai jos pitää opetella have ja be verbejä niin vastaavalla lailla.





Ja sanoastoja on tankattava käytännössä joka päivä. läksynä olevan kappaleen sanojen lukemiseen ei mene kuin 2 minuuttia, mutta kun sen tekee joka päivä, on tulos parempi kuin jos tankkaa yhtenä päivänä 2 tuntia.



NÄillä menetelmillä meidän poika on kolmosluokan nipinnapinviitosista (eihän niitä oikeasti numeroilla arvosteltu, mutta osaan minä itsekin muuttaa pisteet numeroiksi) päässyt vitosluokan kevääseen mennessä normaalin kasin tasoon. (no ehkä siinä kokeessa oli vähän tuuria mukana, mutta kuitenkin. Toivon, että kehitys jatkuu) Voi olla että joka kokeessa istuessa ei taas muista, voi olla että muistaakin, mutta pääasiahan olisi, että edes jotain jäisi mieleen ja muuttuisi käyttökelpoiseksi kielitaidoksi. Kyllä meidän poika osasi jo ostaa itselleen jäätelöä kun kesällä käytiin enkuissa.



Pidä hermosi. Ja ennen kaikkea: jatka yrittämistä. Koita keksiä mitä vaan. Äläkä missään tapauksessa luota siihen,e ttä koulun tukitoimet riittävät.

Jos ope ei ole huomannut mitään erityistä hankkiudu koulun erityisopettajan puheille.

Ei tuo ole normaalia.

Meilläkin meni tytöllä 2-luokalla yli 2 tuntia läksyihin, nyt onneksi on saanut hommasta kiinni.

Siskon tytöllä meni jo ekaluokalla 2-3 tuntia läksyihin, matematiikka ei uponnut yhtään...hermot meni. Minäkin nimittääin tein niitä läksyjä hänen kanssaan puoli vuotta. Nyt vuosia myöhemmin tyttö on laitettu erityisluokalle tai ainakin hänellä on matematiikka ja englanti helpotettu.

Lapsi tutkimuksiin, kunnollisiin ja sitä kautta saatte sitten HOJKSin ja erityisopetuspäätöksen.

Ei koko lapsuutta kannata hukata läksytaisteluihin. Sitten täytyy vaan keventää sitä tavoitetta.

Äitinä sinun pitäisi kuitenkin yrittää välttää sitä niin pitkään kuin mahdollista, sillä mukautetut oppimäärät vievät lapseltasi käytännössä kaikki jatko-opintomahdollisuudet. Opettaja näkee lapsesi vain nyt. Sinä saat nähdä häntä vielä vuosikymmeniä. TUlevaisuus on joskus tärkeämpi kuin nykyhetki.

ei 80luvulla.

Autoin pikkuveljeä aikanaan paljon läksyjen kanssa ja se oli samanlainen (tosin vielä yläasteellakin) ja on erittäin lukihäiriöinen. Eikä lainkaan tyhmä mutta se oppiminen on vaan niin älyttömän hidasta (vanhemmilla meni hermot totaalisesti siks mä autoin paljon). Kuten niin monet muutkin mäkin suosittelisin selvittämään mistä on kyse, jos lukihäiriötä tms niin kaikki helpottuu huomattavasti mitä nuorempana apua saa.

Mutta usein vaihtoehtoina on

1.) yksilöllistäminen, jolloin nyt jo saatetaan tietää, että jotkut alat jäävät mahdollisuuksien ulkopuolelle

2.) jatketaan yleistavoitteiden mukaan, oppilas saa kokeista vitosia, turhautuu koulunkäyntiin ja pitää itseään tyhmänä. Jatko-opintomahdollisuuksia ei ole, koska kilpailu on kova, eikä vitosen todistuksella pääse edes pääsykokeisiin.

Vanhemmat loppukädessä päättävät. Nämä vaihtoehdot on vain hyvä pitää mielessä. Erityisopetuspäätös ei ole välttämättä lopullinen.

Yksilöllistetyssä opintosuunnitelmassa tavoitteet asetetaan lapsen taitojen mukaisiksi. Jatko-opintoihin haettaessa yksilöllistetystä oppiaineesta saatu arvosana on se, jolla haetaan yhteishaussa. Hakupapereissa ei näy sitä yksilöllistämistähteä arvosanan kohdalla (vaikka se välitodistuksissa näkyykin). Pääsykokeissa (esim. hoitoalalle) tulee sitten esille, jos matematiikka tai englanti ei ole sillä tasolla, mitä alalle tulijoilta vaaditaan.

Lapsi tutkimuksiin, kunnollisiin ja sitä kautta saatte sitten HOJKSin ja erityisopetuspäätöksen.

Ei koko lapsuutta kannata hukata läksytaisteluihin. Sitten täytyy vaan keventää sitä tavoitetta.

Äitinä sinun pitäisi kuitenkin yrittää välttää sitä niin pitkään kuin mahdollista, sillä mukautetut oppimäärät vievät lapseltasi käytännössä kaikki jatko-opintomahdollisuudet. Opettaja näkee lapsesi vain nyt. Sinä saat nähdä häntä vielä vuosikymmeniä. TUlevaisuus on joskus tärkeämpi kuin nykyhetki.

AP:LLe:

Puolessa tunnissa pitäisi läksyistä selvitä.

Onko kyse opiskelutekniikan heikkoudesta vai oppimisen heikkoudesta? Kannattaa kokeilla erilaisia tekniikoita ja jutella koulussa luokanopen/eirtyisopen kanssa erilaisista apukeinoista. Ei sitä hojksiakaan tehdä ihan hatusta. Täytyy olla tiedossa, missä on ongelma, ja millä keinoin tavoitteet on mahdollista saavuttaa.

Tsemppiä ja pitkää pinnaa. Nyt ei kannata jäädä asian kanssa yksin.

Yleensä matematiikan oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi (ja aikuinen) ei  myöskään opi helposti kieliä. Itse olen nyt kolmekymppinen mutta muistan yhä elävästi miten minua nöyryytettiin ala-asteen matikan tunneilla. Opettajan tivasi koko luokan kuullen miksen tiedä vastausta. Matikka on ollut itselleni aivan hepreaa aina, ja myöskään kielet eivät tahdo jäädä millään mieleen. Kannattaa ehdottomasti pyytää että lapsi tutkittaisiin onko hänellä dyskalkulalia.