Lue keskustelun säännöt.
Onko adhd:n pakko puhua rumia?
26.07.2009 |
Tuttavaperheen 8-vuotias poika on diagnosoitu jotenkin lievästi adhd:ksi. Eli sillä ja sillä rajalla - osaa kyllä keskittyä tarpeen vaatiessa.
Hän oli minulla hoidossa tässä yks päivä. Ja tosi, tosi rasittavaa hänen rumien puhuminen. Ensialkuun hän ei puhunut mitään, oli ihan nätisti, mutta kun jouduimme odottamaan bussia liki puoli tuntia, niin sitten se alkoi. "paskabussi, paskaauto, paskafillari, paskabussi, paskapakettiauto, paskabussi...".
Kun oma, samanikäinen poikani, sitten laskeutui makaamaan laittoi pään syliini, tuo poika sanoi "pekka haistaa pillua".
Arghhh - jos hän olisi minun lapseni, pitäisin hänellä koirapantaa, johon lähettäisin säkärin joka kerta...Minä kyllä siinä ojensin häntä useaan otteeseen ilman tulosta. Ei ne vanhemmatkaan tiettävästi saa suuta siistityksi. Onko tämä jokin neurologinen häiriö?
Poika on ihan hyvästä kodista, ei siis mikään whitetrash.
Kommentit (5)
Se ojentaminen ei välttämäättä ole se juttu joka auttaa. Toki rajat pitää asettaa mutta adhd-lapsen elämä on muutenkin aika usein sitä negatiivisen palautteen saamista. Kannattaa kokeilla jotain palkkiosysteemiä eli palkitaan sitä hyvää käytöstä ja korostetaan sitä eikä kokoajan korosteta sitä negatiisita puolta. Aika auttaa asiaan jos asetetaan rajat ja niistä pidetään kiinni. Kannattaa kuitenkin muistaa että erityislapsi on eri asia kuin se normaali lapsi jolle asiat menee usein aika paljon helpommin jakeluun....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä kiroile. Käytös on muuten haastavaa, mutta vaikka suusta tulee paaaaaljon puhetta, ts. ei ole koskaan juurikaan hiljaa, kiroile ei ja ei myöskään rivoile eikö törkeile.
Ei ole siis mitenkään adhd-diagnoosiin sidoksissa törkeä kielenkäyttö.
adhd:n ei ole "pakko" puhua rumia. Sen sijaan rumien puhuminen voi liittyä adhd:hen kahdella lailla: 1. uhmakkuushäiriön kautta eli kun kaikki paalaute jatkuvasti on moitetta ja negatiivista, sitä alkaa tahallaankin käyttäytyä negatiivisesti ja moitittavasti ja 2. kun keskittyminen ja hilja paikallaan oleminen dopamiinivajeessa on mahdotonta, sitä hakee aivoihinsa jotain liikettä joko vfyysisellä liikkeellä tai ääntelyllä puhumisella jne. Adrenaliinia tuottava "jännien" puhuminen on tietysti puheen lajeista tehokkain aivotoiminnan korjaaja, mutta on näitäkin, josta mumisevat käsittämättömi tai hyräilevät tai sihisevät hampaiden välistä jne.
TÄmmöisisä tapauksessa lapsen ei ole pakko puhua rumia, mutta ojentamalla tai sähköpannalla et saa ongelmaa laukeamaan. Sen sijaan kiinnittämällä lapsen huomion ja ohjaamalla toiminnan johonkin muuhun voisit onnistua. Esim kun paskan homkeminen alkaa, käsket pojan kipaista kaksi kertaa bussipysäkin ympäri. Liike tuottaa dopamiinia ja hokemisen tarve poistuu. Parempi vielä, jos osaat salaa järjestää jotain tekemistä - ja ehkä kehut lasta siitä - jo etukäteen, ennen lapsen levotonta vaihetta, niin sitä ei koskaan tulekaan.
Kolmas syy näihin voi tietysti olla se, että adhd, as ja tourette ovat sellainen kolmikko että aika usein yhden oireisiin liittyy piirteitä kahdesta muusta. Niiden ei tarvitse esiintyä aina, vaan vain eimerkiksi jännittävissä tai pokkeuksellisiss tilanteissa, stressattuna, sairaana, peloteltuna tms. Retki vieraan sukulaistädin kanssa kaupunkiin on epäilemättä jännä juttu, joten tilanne olisi sinänsä aika ymmärrettävä oireiden esiintymisaika. Mutta ei tuon tarvitse sitä olla ja vaikka olisikin, toimintaohje on jokseenkin sama kuin yllä on kuvattu.
naapurin 10v. add pojan kanssa. Omani on 5v. ja add epäily on. Nyt omani kiroilee, kun naapurin poika kiroilee.
Heidän ja meidän perheessä on ero ja se on kasvatus.
Add, adhd lapsen kanssa ei voi olla välinpitämätön, jota naapurin äiti on.
Todellakin olen huomannut, että heidän perheessä ei kiroiluun puututa. Kaikki siis kuuluu meille, kun olaan seinänaapureita ja terassit meillä vierekkäin ja kesäisin ikkunat auki.
ei se poika joka kerta puhu, kun häntä näkee. Joskus on hyvinkin kauniisti.
ap