Perhepedistä

- ahdasta

- kuuma

- kaikki nukkuu huonosti

- joku nukkuu huonosti

- lopettakaa ajoissa, vierottakaa omaan sänkyyn ajoissa (edes nukahtamaan omaan sänkyyn).

[ritittekö nukuttaa lasta ensin omaan sänkyynsä vai oliko valinta perhepedistä automaattinen? Jos yrititte saada lapsen omaan sänkyyn niin mikä johti perhepetiin? Ja missä iässä lapsi siirtyi viereenne?

Meidän lapsi nukkui vauvana ensin siinä pahvilaatikossa ja sitten vähän aikaa pinniksessä. Jotenkin kumminkin oli helpompaa ottaa se viereen kuin kökkiä sen pinniksen reunalla kun oli itsekin väsynyt ja pyörrytti jne. Mutta se oli viel äsellaista satunnaista. Sitten myöhemmin kun lapsi oli jo 2 ja olin parin viikon työmatkalla, molemminpuolinen ikävä vei perhepetiin paluuni jälkeen. Siitä se jäi...

Missä vaiheessa olette siirtyneet/suunnitelleet siirtyvänne pois perhepedistä? Miksi juuri silloin? Onko siirto ollut vaikea?

Lapsi sai nukkua satunnaisesti meidän vieressä kouluikään asti. Koko ajan oli omakin huone tarjolla, mutta ei halunnut sinne. Koulujen alettua halusi enemmän nukkua omassa huonessa, mutta satunnaisesti kun on ollut raskaita päiviä tai kiusaamista tai vastaavaa, tulee vieläkin viereen. Ikää nyt 9v.

Oletteko menneet lapsen kanssa samaan aikaan sänkyyn vai nukuttaneet lapsen/lapset ensin ja kömpineet itse perässä?

Sen mukaan mikä tarve on ollut. Lapsi nukkuu helpommin ja kokee olonsa turvalliseksi kun vaan tietää,e ttä vieruskaverit on tulossa myöhemmin. Läheisyyden saanti vaikuttaa myös koko seuraavaan päivään.

Miten teillä lapset pysyvät sängyssä? Siis pyörivätkö unissaan kovastikin, oletteko "muuranneet" lapset peitoilla tai tyynyillä niin etteivät tipahda...?

Ensi alkuun tein peitosta tai tyynystä pienen "töyrään" lapsen molemmin puolin, ettei nyt kierähdä unissaan alas, jos lapsi nukkuin ennen meitä vanhempia. Mutta sitten huomasin, että kun nukuttaa sängyn keskelle, ei lapsi nin paljoa kierikään. Se mitä mönkiin ja konttailee sitten sängyssä, on eri juttu, mutt ajotenkin lapsi oli jo nii nhereillä siinä vaiheessa, ettei pudonnutkaan. Silloin kun vanhemmat nukkui myös niin lapsi oli yleensä keskelä ja herätti sen, jonka yli yritti kiivetä. Nykyään lapsi tulee sängynreunaan kainaloon vaikka painajaisen nähtyään tms, mutta ei noi niso enää putoa...

- kaikki nukkuu huonosti

- joku nukkuu huonosti

.

Vauva nukkuu siinä aamun asti ja mies nukkuu aina hyvin.

Ei meillä ainakaan ole ahdasta eikä kuuma ja kaikki nukkuu ihan hyvin. Ja mikä kiire sinne omaan sänkyyn on mennä nukahtamaan kun ainakin meidän kokomuksella onnistuu ihan hyvin vaikka menisi vasta myöhemminkin...



Mutta onneksi jokainen saa valita tapansa, toivottavasti se on se paras myös vauvalle. Toi yök nyt kuitenkin tuntuu vähän oudolta, ei kai ketään oman lapsen viressä nukkuminen yökötä..?

-esikoista koitin nukuttaa omaan pinnikseen joka oli meidän sängyn vieressä. Yöllä imetys istualtaan oli kuitenkin vaikeaa,mun pää vaan nyökähteli :)

Joten imetin makuultaan ja usein siihen nukahdin hetkeksi kunnes tajusin et voihan se lapsi nukkua siinä kokoajan

-vauva oli noin 3-4kk kun siirtyi kokonaan silloin perhepetiin

-lapsi oli 2.5v kun halusi itse oman sängyn,joten siksi silloin,samalla siirtyi myös omaan huoneeseen nukkumaan,noin 3v asti nukutettiin vieressä makoilemalla,sitten istuen tuolilla ja nyt (poika 6v nyt) myöhemmin luetaan iltasatu ja valot pois,poika nukahtaa itsekseen

-ja siis nukutin lapsen perhepetiin,aluksi imetyksellä,imetyksen loputtua vaan pötkötin vieressä,sit kun lapsi nukkui tulin pois



-meillä vauvana oli imetystyyny ("banaanin" mallinen) sivustolla,toisella puolen pinnis "seinänä"

isompana käännettiin lipasto seinäksi sille puolen missä ei pinnistä,jalkopäähän tyynyt

-Kyllä vauva koitettiin ensin omaan sänkyyn laittaa.

-Perhepetiin johti sitten se, että vauva selvästi kaipasi lähelle ja sai sitten tissinkin suuhunsa heti aina kun halusi ilman että minun täytyi joka kerta nousta ja ottaa vauva sängystään ja laittaa sitten takaisin.

-Lapsi siirtyi siis viereemme varmaan viikon ikäisenä.

-Lapsi siirtyi sitten perhepedistä omaan sänkyynsä 8kk ikäisenä. Muutimme silloin isompaan taloon, ja makuuhuoneeseen johon pinnasänkykin mahtui, (edelliseen siis ei mahtunut.) Samalla lapsi lopetti tissin kokonaan, sitä ei kiinnostanut, ja yösyönnit loppuivat siihen myös.

-Siirto oli tosi helppo, aivan yllättävän helppo, lapsi tottui sänkyynsä heti.

-Lapsi meni ensin nukkumaan ja niin tekee edelleen, nyt siis omaan sänkyynsä jo melkein vuoden ajan nukkunut.

-No siihen aikaan juuri kun lapsi muutti lopulta omaan sänkyynsä, hän osasi jo kontata ja alkoi olla vaarallinen kun konttaili unissaankin...Siihen asti oli nukkunut ihan rauhassa.



Eli siis suosittelen perhepetiä vauvalle, mutta mielestäni lapsi pitää kuitenkin ajoissa opettaa omaan sänkyynsä ettei tule ongelmia myöhemmin.

Esikoisen kuvittelin totta kai nukkuvan omassa sängyssään päivästä 1 alkaen. Yöt 1 ja 2 osoitti kuvitelmani turhaksi, esikoinen nukkui vieressämme aina tuonne 8-9kk ikäiseksi. Koko ajan oli pinnasänky kasattuna toimintavalmiina, mutta vasta tuolloin kuukausien päästä tyttö alkoi siinä nukkua. Eikä 100% sittenkään.



Toiselle lapselle myös kasattiin pinnasänky, mutta enpä edes yrittänyt vastasyntynyttä sinne nukkumaan vaan kävi suunnilleen kuten esikoisen kanssa. Ja tämä keskimmäinen nukkui omassa sängyssään täysiä öitä vasta kun kuopus syntyi eli 5 vuotiaana!! Aina jossain vaiheessa yöllä tuli hipihiljaa viereen. Vauva syrjäytti..



Ja tälle kuopukselle ei edes kasattu pinnasänkyä ennenkuin nyt 9-kuiselle. Sänky on sivuvaununa, nostan omaan sänkyynsä nukkumaan, jos on syystä tai toisesta nukahtanut meidän sänkyyn.



Ja makkarin asetteluista sen verran, että meillä on parisänky ollut joko nurkassa kiinni tai sitten tuo pinnis siinä seinän ja parisängyn välissä. Vaan onpa nuo jokainen vauva kerran ainakin tällein isompana pudonnut lattialle..

ensimmäinen lapsi oli tarkoitus nukkua pinniksessä meidän makkarissa mutta selvästi paremmin nukkui vieressä - huomasin sen kun imetyksen jälkeen siihen aina "vahingossa" jäi. Pinnis oli sängyssä kiinni laitana, myöhemmin sänky oli seinässä kiinni ja nukkui minun ja seinän välissä. 1v4kk siityi jatkettavaan sänkyyn meidän sängyn viereen (ei mitään ongelmia), jossain vaiheessa sänkyä siirrettiin kauemmas ja sitten 4v omaan huoneeseen. Omaan huoneeseen olisi varmaan mennyt jo aiemminkin mutta meillä oli tilenne että isä oli viikkojakin poissa ja koin helpommaksi koin itse mukavammaksi olla samassa huoneessa.



Kuopus laitettiin heti sivuvaunuun (pinnis josta laita pois ja pohja samalla korkeudella kuin meidänkin sängyssä) ja on siinä vieläkin nyt puolitoistavuotiaana. Jahka oppii yöllä "huutamaan äitiä" niin menee isomman sisaruksen kanssa samaan huoneeseen.

Nukuttaan omaan sänkyyn. Menee nukkuun ennen meitä. Mutta sitten yöllä on otettu väliin nukkuu, ensin imetyksen takia ja myöhemmin ihan vaan siksi että pääsee nopeemmin jatkaan unia.

Ja edellinen on sitten opetettu kokonaan omaan sänkyyn kun seuraava sängyn valtaaja on tuloillaan. Keskimmäinen siirrettiin ihan jo siksi että se potki yöllä mua mahaan, ei ollu kauheen kivä kun ulko ja sisäpoulelta tuli potkuja.

Edelleen kyllä jonain aamuina meidän sängystä herää viisi ihmistä:)