"Voiko" miehen jättää sen takia, että se on juntti?
Olen tapaillut ihan mukavaa miestä jonkin aikaa, mutta hänen junttiutensa alkaa häiritä. Tässä joitain esimerkkejä:
Syö oikeastaan vain perunaa ja kastiketta ja muuta "kotiruokaa" mielellään, muukin menee, mutta aika pitkin hampain. Ei syö "erikoisia ja eksoottisia" ruokia, joita hänen mielestään on mm. feta, aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. Siis ei halua edes maistaa vaikka ei ole ikinä maistanut.
Pukeutuu juntisti, eli useimmiten verkkareihin ja lenkkareihin (joo, ei tennareihin vaan ihan niihin lenkkeilykenkiin...). Niillä mennäänkin sitten joka paikkaan, paitsi kaupungille, baariin jne. laittaa farkut. En ole vielä hennonnut sanoa tästä karseasta pukeutumistavasta.
Ei ole ikinä matkustellut eikä edes halua, minä taas rakastan matkustelua.
Vei minut kerran ulos syömään, kuvittelin siis, että mennään johonkin ravintolaan. Siis hehkutti viikolla, että viikonloppuna sitten mennään. Me mentiinkin Teboilille (joo o...)!
Ei ole kouluttautunut, paitsi autonasentajaksi, eikä ole kiinnostunut esim. ajakohtaisista ja yhteiskunnallisista asioista. Yleissivistys on aika heikkoa.
Tässä esimerkkejä, ymmärrätte varmaan minkälaisesta ihmisestä on kyse. Mies on mukava, mutta en tiedä kehtaisinko ikinä esitellä häntä esim. kavereilleni. Lisäksi toi junttius alkaisi varmaan ärsyttää pidemmän päälle. Olenko ihan pinnallinen jos lopetan suhteen tämän takia?
Kommentit (17)
niin jatkossa häiritsee vielä enemmän.
Minä kuulun siihen koulukuntaan, joka ei usko, että eri koulutus/sivistys/elintasotaustoista olevat ihmiset voisivat olla oikeasti onnellisia toistensa kanssa. Etsi itsesi kaltaista seuraa.
Nolous ei haitannut, mutta mies oli aika arka kunniastaan ja kuulosteli koko ajan, pidetäänkö häntä tyhmänä (aivokapasiteetissa ei ollut mitään vikaa, mutta itsetunto oli huoooono). Hän ei tykännyt kun opiskelin yliopistossa eikä olisi halunnut, että matkustelenkaan. Nämä olivat jotenkin pilkantekoa häntä kohtaan. Jossain vaiheessa huomasin sitten kaipaavani "kaltaistani" seuraa.
No jos suhteessa jo aika alkuvaiheessa epäilyttää joku asia, niin se ei kovin hyvää lupaa.
Mieti kuinka paljon olet valmis tekemään kompromisseja. Oletko valmis tekemään joka kerta kahta eri ateriaa tai haluatko syödä perunaa ja kastiketta? Oletko valmis viettämään lomat erillään jos itse haluat matkustaa ja mies ei.
Mene sinä syömään vaikka Chez mikäliehen, jos se on sun juttusi.
Urpo olet.
Jos tyyppi tökkii, niin eroon vain. Mukava ihminen ei ole sama asia kuin elämänkumppani. Mikavia miehiä on paljon juuri noissa junteissa, mutta jos se ei riitä, niin se ei riitä.
Ja juu, ensi viikolla menemme mieheni kanssa syömään Chez Dominiquehen.
Komppaan edellisiä. Eihän se vielä tarkoita sitä, että sinä pitäisit yllä mainittuja asioita huonoina sinänsä, ne vaan ovat (liian?) erilaisia kuin sinun elämäntapasi. Toisaalta jos rakastat miestä kovasti, voitte ehkä löytää komprommisseja, mutta toisaalta jos asiat nyt jo häiritsevät kovasti, muuttuuko se siitä? Kyllä minulle ainakin on tärkeää, että elämäntapamme on samantyyppinen. Olisi tylsää, jos näkemyksemme esimerkiksi kivasta vapaaillasta tai lomasta olisi täysin erilainen.
jos se mies sattuu olemaan hyvä sängyssä ja aktiivinen aloitusten suhteen, kaiken muun sitä pystyy itsekin hoitamaan, mutta ei pitemmän päälle kokemaan seksiä tyydyttävänä, yksinään. Jos se rakastaa vielä sinua, hurjasti, pidä kiinni, älä heitä kierrätykseen.
Täällä on näitä "kannattaako ryhtyä suhteeseen"- ja "voiko miehen jättää ..."-avauksia, joita en ymmärrä ollenkaan.
Miten ylipäätään tapailee - jopa vuoden verran, kuten tuossa toisessa ketjussa - ihmistä, jota ei rakasta, halua ja arvosta? Onko se seukkaaminen niin tärkeää, se, että osoittaa muulle maailmalle kelvanneensa jollekin miehelle?
Vastauksena ap:n kysymykseen: jätä tuo mies, olette molemmat ansainneet itsellenne sopivammat kumppanit. Älä laita miestä kärsimään siitä, että pelkäät tekeväsi pinnallisen vaikutelman. Luuletko todella, että muu maailma seuraa silmä kovana tekemisiäsi ja tekee siitä moraalisia ja muita johtopäätöksiä sinusta? En tiedä onko se pinnallista, mutta aika itsekeskeistä se on.
ni sit ei voi minkään - ei sitä miestä kantsi yrittää muuttaa jokainen on oma ittensä, sun kandee nyt vaan ettiä joku sivistynyt intellektuelli esim yliopiston kahvilasta
nii jätä se? Älä roiku sen kanssa paremman puutteessa varsinkaan jos et edes kehtaisi kavereillesi esitellä...
Jos henkilö ei tunnu sinulle sopivalta, mistä tahansa syystä, et voi jatkaa hänen kanssaan. Kukaan ei ole täydellinen, mutta jotta suhteessa olisi jotain järkeä, pitäähän teidän olla kuitenkin aika pitkälti yhteensopivia. Jos sinusta tuntuu ettet kehtaisi esitellä häntä ystävillesi, teillä ei minusta ole aineksia suhteeseen.
Eihän noi oikeesti ole mitään ongelmia. Ruokiin voit miehen totuttaa, voit myös valita hänelle vaatteet, jotka miellyttävät sinua. Tuosta teboilista tuli ensin vain mieleen, että mies sanoi vitsinä, että mennään ulos syömään, ja sit syödään kotiterassilla.
Mutta jos mies tosiaan sua noin ärsyttää, niin miksi haluat olla yhdessä? Mies vaikuttaa kunnon suomalaiselta perusmieheltä, joka vaan ei ole sulle se oikea. Mulla on tuollainen mies, eikä mua häiritse sen kastikelinja tai matkustelemattomuus. Vaatteet oon sille valinnut itse jo parin seurustelukuukauden jälkeen, ja sehän sopii miehelle loistavasti, kun itseä vaatteet ei kiinnosta.
Ihan hyvin voit jättää miehen jollekin sellaiselle, jonka kanssa maailmat käy paremmin yksiin.
en tuomitsisi missään nimesää junttia autonasentajaa, jota saatan arvostaa todella paljon enemmän kuin yliopiston dosenttia. Jossain elämäni vaiheessa. Niin.
Mutta jos sinun on epämukava olla miehen kanssa, joka nauttii niin erilaisista asioista kuin itse nautit, et ole pinnallinen, vaan rehellinen.
Se, että toinen nauttii Teboilin rasvaisista lounaista, ei ole paha juttu. Mutta jos itse nautit ranskalaisen keittiön antimista noin niinkuin juhlamielessä, voi teillä pian olla ongelma.
Kotona on helppo kokata kummallekin sopivat ruoat (tiedän, sillä minulla niin mies kuin lapsikin nauttivat niin erilaisista herkuista kuin minä, joten meillä on todellakin joskus kolme menyytä...)
Jos sinä haluat matkustella ja hän mökkeillä mummolassa, on teillä jo lisäongelma.
Ei, et sinä väheksy miehen arvoja, sinulla on vain toinen näkemys siitä, mikä on kivaa elämässä. Joten ehdotan, että jätät tuon miehen - vaikka taitaa olla ihan miehekäs mies muuten, vai??? - ja etsit sen uroon, jonka kanssa voit toteuttaa unelmasi.
Voihan tietenkin olla, että parinkymmenen vuoden kuluttua, matkusteltuasi maailman ympäri pari kertaa huomaat nauttivasi mökkimaisemasta ja verkkareista. Mutta sille ei sitten voi mitään - sitten elät yksinkertaisesti uuden unelmasi - sitten kun olet siihen valmis.
Teillä ei ehkä oikein arvot kohtaa, joten ei kannata jumittaa silloin suhteessa.
mutta pakkohan siitä oli sitten erota kun junttius alkoi todella tökkiä. Oltiin yhdessä muutama vuosi ja se oli ihan kivaa aikaa... oltiin nuoria ja sillä kylällä oli paljon muitakin juntteja :)
Mutta todellakin jos tunnet, että häpeät miestä etkä halua esitellä häntä ystäville & sukulaisille, on parempi erota. Minäkin joskus häpesin tämän junttimiehen takia, eikä se ollut kiva tunne...
Junttiudessa on se ikävä puoli, että se on vähän niinkuin sisäänkasvanut ominaisuus - kovin helpolla et tee juntista "ei-junttia". Minä yritin.... Tällä miehellä tosin oli koko perhe niin maan perusjunttia, että huh!