Lue keskustelun säännöt.
Niin se vaan elämä muuttuu. Lapet oli uran kannalta tappoisku.
11.09.2009 |
Mulla oli ura todellisessa nousukiidossa, mulle soiteltiin firmoista ja työtarjouksia satoi. Ekan lapsen jälkeen tilanne hiukan rauhoittui ja nyt toisen lapsen jälkeen töitä ei tunnu löytyvät, hyvä jos nykyisen työn saan pitää.
En tiedä olenko hyvilläni vai pahoillani. 2 vuotta hoitovapaalla pilasi urani, mutta en ole varma olisinko sitä edes halunnut. Olen todella hyvä työssäni ja toisaalta enemmän kuin kelvollinen äiti. En tiedä mitä muuta voisin tehdä, kun kotiäitinä oloon ei enää ole varaa eikä uraakaan enää voi sanoa olevan. Jotain uutta pitäisi keksiä, mutta mitä?
Kommentit (3)
kunnallisella alalla, joten kovin helposti ei pois potkita. Ja työpaikka vieläpä joustaa tosi hyvin osa-aikaisen työn kanssa, vaikka lapset on jo yli 3 v. Ehkäpä ennen lapsia olisin samasta työstä tienannut yksityisellä huomattavastikin enemmän, mutta tilanne tasaantuu kyllä nyt, kun töitä ainakin on lapsista huolimatta ja palkkakin ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lapsi katkaisi lupaavasti alkaneen uran, sillä olin määräaikainen, eikä mulla ollut töitä mihin palata. Töissä ollessa tein sen päätöksen, et lapsia tehdään nyt kun siihen on vielä biologisesti hyvät lähtökohdat. Luulin tehneeni selkeän arvovalinnan mut oikeasti olin niin sinisilmäinen, et luulin että mullehan töitä riittää vaikka on lapsi. Olin siis todella ahkera ja hyvä työssäni. Niin hyvä, että sain pedattua seuraajalleni hyvät lähtökohdat ja monen vuoden rahoituksen, joista hän nyt sitten saa tehdä sitä uraa mitä minä olisin tahtonut tehdä. :(
Minusta on todella turhauttavaa olla taas siinä pisteessä, että työ on taas revittävä jostain, aivan kuin vastavalmistuneena. En enää mitenkään psyty tekemään sellaisia ympäripyöreitä työpäiviä ja pistämään itseäni likoon, mitä ennen lasta, joten tiedän et sekin on iso miinus. Edellisessä työssäni kun ei tunteja laskettu. Ja koska itse tiedän mitä hakemusten käsittelijät juttelevat epävirallisesti niistä hakijoista joilla on pieniä lapsia, niin aika pienin toivein tässä ollaan liikkeellä.
JOS olisin tiennyt, et tää menee näin, en varmasti ois lasta uskaltanut tehdäkään.
No nyt on huono työtilanne. Omall kohdallani työn merkitys ja tärkeys väheni ROIMASTI saatuani lapsia. Ennen lapsia olin valmis joustamaan ja tein innolla ylitöitä...nyt ajat ovat muuttuneet, ja en tee ylitöitä, tärkeintä elämässäni ovat lapset.