Tekisitkö sinä tässä tilanteessa lapsia?
Haluaisin kuulla mielipiteitänne tälläisestä asiasta. Anteeksi pitkä vuodatus aiheesta, mutta tämä palsta tuntuu hyvältä paikalta purkaa ajatuksiaan. Meitä vauvakuumeisia kun asuu täällä Suomessa niin erilaisissa oloissa ja tilanteissa, maalla ja kaupungissa :)
Olen 28 v. nainen, mies 31. Ei vielä lapsia. Yhdessäoloa yli 10 vuotta takana, ja naimisiinmenostakin puhuttu.
Lasten hankinta on ollut mielessä, mutta toimeen ei olla uskallettu tarttua vielä. Ehkäisyä (kondomia) ei silti olla aina välillä jaksettu käyttää, muuta kuin keskeytettyä yhdyntää... Lapsi ei kuitenkaan olisi katastrofi tässä vaiheessa :)
Minulla on vakityö, tosin pienipalkkainen, brutto 1890 e/kk, netto 1430 e/kk (+ muita kulukorvauksia n. 500-900 e/kk). Miehellä töitä keikkaluontoisesti, välillä 2-3 kk jaksojakin putkeen, muuten työttömänä. Palkkatulot yhteensä bruttona n. 45-50 000 e/v.
Asutaan syrjäisellä maaseudulla vanhassa omakotitalossa, asumiskulut on melko pienet. Lainaa joudutaan ottamaan lähiakoina talon remonttia varten 20 - 35 000 e. Muutoin meillä ei lainaa ole kuin 10 000. Kaksi autoa on välttämätöntä sillä kaupat, päivähoitopaikat, palvelut on kaukana, puolen tunnin ajomatkan päässä.
Mutta minua huolestuttaa kaikista eniten lapsenhoitojärjestelyt! Päiväkotiin emme lasta halua laittaa (lapselle tulisi niin pitkät päivät ja minun epäsäännöllisten työaikojeni ja työmatkojeni takia se ei olisi oikeen mahdollistakaan). Työpäiväni venyvät helposti matkoineen 10-12 tuntiin! Tosin työpäiviä pystyisin hieman lyhentämään jatkossa.
Mies jäisi mielellään lasta hoitamaan kotiin. Sitten kun hänellä olisi työkeikkaa, voisin minä olla kotona. Pystyisin kuitenkin itse järjestelemään töitäni ja tekemään töitä kotona. Vuodessa minulla kuitenkin on lomaa 8 viikkoa, vaikka tekisin täyttä työpäivää. Kuitenkin surettaisi se, että jäisin paitsi monesta, jos menisin töihin kun lapsi olisi n. 5-7 kk :(
Taloudellinen pärjääminen huolestuttaa myös. Minä en voisi olla töistä kovin kauan pois, työn luonteen takia (asiakassuhteet kärsisivät). Sen lisäksi jostainhan sitä rahaa olisi saatava elämiseen (kun miehellä ei vakityötä ole) jos vielä lainaakin joudutaan ottamaan. Täällä maalla kun työpaikat ovat kiven alla, ja oman alan töiden löytyminen onnenpotku, on omasta työpaikasta pidettävä kiinni. Mies kyllä tienaa ihan hyvin silloin kun töitä on, kun käy urakkaluontoisesti töitä tekemässä ja painaa pitkää päivää.
Työpaikkaa minulla ei ole mahdollista vaihtaa. Nämä asiat ahdistavat minua, kun päätöksiä olisi tehtävä suuntaan tai toiseen, ei kai näinkään voi jatkaa...?
Tekisitkö lapsia tälläiseen elämäntilanteeseen?
Kommentit (9)
Me tehtiin lapsia peeaa opiskelijan planttuina, koska ei olla ikinä ajateltu, että lapsille pitäisi olla tietty "tilanne" tulla. Me ei varsinkaan oltu valmiita odottamaan vuosia jotain tilannetta, kun lapsia kerran haluttiin suht nuorena.
Olihan se rahanpuute välillä rankkaa, mutta siinä oppi myös säästämään. Musta on aina yhtä käsittämätöntä, kun joku täällä valittaa, ettei parin-kolmen tonnin tuloista jää mitään käteen. Kun mies alkoi saada valmistuttuaan pari tonnia alkupalkkaa, meistä tuntui, että rahaa on vaikka muille jakaa! :) Muutenkin opiskelujen ja vanhemmuuden yhdistäminen opetti henkistä notkeutta, josta on ollut hyötyä myöhemmin. Miehellä on hieno suhde lapsiin, kun oli pitkiä aikoja heidän kanssaan vauva-aikana.
Niin eli meitä on moneen lähtöön ja kaikilla erilaiset toiveet elämälle. Omasta mielestäni kuitenkin teillä on ihan hyvä tilanne yrittää lasta. On kunnollinen asunto ja sinulla vakituinen työpaikka. Lapsi-isä-suhteelle tekee vaan hyvää se että mies jää lapsen kanssa kotiin. Ja niin kuin elämässä muutoinkin on asioilla tapana järjestyä
Jos meillä olisi asiat kuten teillä uskaltaisin lähteä yrittämään
T:toinen vauvakuumeinen
Esikoinen pistettiin alulla silloin kun vielä opiskelin, me haluttiin vauva. Kuopuksen sain silloin kun olin työtön. Kyllä sitä pärjää vähemmälläkin. Ikinä ei olla nälkää nähty ja aina saatiin laskut maksettua ja kaikki tarpeellinen mitä tarvittiin.
ehkäisisin kunnolla jos ehkäisen!
Muuten voi vaikka työtä vaihtaa jne jos lapsen haluaa
työpaikka ja mies halukas jäämään kotiin.Se on iso asia.Miksi vielä empisitte?
sun "työn laatu & asiakassuhteet" eivät ole syy lykätä lasten tekoa. Suoraan sanottuna ne ovat tekosyy!
Kun saat lapsen syliin toteat, että piut paut mistään duuneista. Jos duuni menee lapsen takia alta niin menköön, se ei silloin ole sen arvoinen! Aina sitä jotain keksii leivän saamiseksi - vaikka sitten se sossu loppupeleissä.
Lähinnä mä sun tarinan luettuani tulin miettineeksi, että kun teillä on jo noin pitkä historia niin kohta te varmaan eroatte ja menette saman tein jonkun uuden kans naimisiin ja teette lapsia, koska teidän oma juttunne on jo "vanhaa kauraa".
Meidän eka lapsi syntyi kun olimme seurustelleet 3 vuotta. Lainaa oli 110 000 e, minä työtön. Miehellä työ. Toka lapsi syntyi samaan tilanteeseen, lainaa oli sitten kai hitunen vähemmän. Kolmas lapsi syntyi kun lainaa oli 200 000 e :D Nyt mulla vakityö tosin odottamassa, mutta ei paljon kiinnosta asiakkaat tai pomon kuulumiset nyt äippälomalla :D Ja kotona olen siihen asti kun nuorin täyttää 1v 6kk.
JOten tehkää se lapsi.
eli kylla - tekisin lapsen.
Ainahan nuo lastenhoitio ja muut kuviot on sellaista sumplimista, ei tuo teidan tilanne ole mitenkaan kummallinen.
esikoista kun mies oli työtön ja minä opiskelija. valmistuin ennen äitiyslomaa. ikää minulla oli 24v kun tulin raskaaksi, mies vuoden vanhempi ja haluttiin jo perhe.
nyt olen hoitovapaalla, kotona 2 vuotiaan kanssa, mies töissä ja odotamme toista ihan suunnitellusti. tämä toinen jää viimeikseksi. eli ihan minimi tuloilla ollaan, mutta pärjätään kun ollaan valmiita tinkimään. mieluummin tingitään materiasta kuin perheestä