Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

G: Onko parisuhteessasi vielä vilpitöntä, puhdasta rakkautta ja luottamusta, vai onko kyynisyys saanut yliotteen?

Vierailija
05.02.2008 |

Minä olen huomannut, että vuosien saatossa idealistinen käsitys rakkauden kaikenkantavasta voimasta on pikku hiljaa muuttunut kyynisyyden suuntaan. Sen sijaan että uskaltaisin antaa koko sydämeni aidosti ja vilpittömästi rakkauteen, pidän osan itselläni suojellakseni selustaani. Kun ei rakasta liikaa, ei voi pettyä liikaa...



Meillä on ollut ihan hyvä parisuhde ilman isompia kriisejä jo 10 vuotta, mutta jotenkin tuo kyynisyys ja tympeys on luikerrellut rakkauden väliin pahemman kerran. Jotenkin tämä rakkausjuttu on kolahtanut viime aikoina... Enkä tosiaan tarkoita, että elämää pitäisi katsella vaaleanpunaisten lasien läpi ja kuvitella että kaikista ongelmista selvitään sormia napsauttamalla... mutta kyllä minulla olisi todellakin varaa heittää osa kyynisyydestäni roskakoppaan. Elämä heittää varmasti eteen vaikeuksia ja pettymyksiäkin, mutta miksi nämä hyvät ajat pitäisi tuhlata huonoja odotellessa? Miksi en uskaltaisi avata sydäntäni ja vielä uskoa kauniiseen rakkauteen?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni on aina pitänyt minua romanttisena hörhönä joka odottaa rakkaudelta liikaa. Nyt 15 vuoden jälkeen huomaan, että toistuvat pettymykset ovat syöneet ruusuiset tunteeni ja jättäneet jäljelle paljaat tosiasiat. Näillä sitten mennään eteenpäin, ilman turhia kuvitelmia. Mies on varmaan nyt tyytyväinen kun olen lopultakin " kasvanut aikuiseksi" .



Lapselle annan kaiken, varauksettoman rakkauteni.

Vierailija
2/7 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kokemuksen kautta. Mies pettänyt ja tahallaan tuottanut pahaa mieltä...En enään odota mitään ja huomaan että en usko häneen ja enkä muihinkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja rakkaus vaan syvenee. Meillä ei ollut mitään jalat alta -alkuhurmosta, minkä koen positiivisena. En ole joutunut putoamaan korkealta, päinvastoin yhteisten kokemusten kautta tunteet vain syvenevät. En halua ajatella elämää ilman miestäni.

Vierailija
4/7 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin me olemme mieheni kanssa olleet 14 v yhdessä.

Rakkautemme syvenee vuosi vuodelta.

Vierailija
5/7 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinisilmäisyyttä on vielä siis jäljellä molemmin puolin, naimisissa oltu 2,5 vuotta.

Vierailija
6/7 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli meillä on täällä kaksi vastapuolta, jotka kummatkin pyrkivät vain oman edun ajamiseen ja oman mielihyvän saantiin.

Minä en tajua mikä meihin on mennyt. Ollaan kohta 10 vuotta oltu yhdessä.

Yleensäkin jotkut asiat, joiden kanssa painin, pahimmassa tapauksessa mies asettuu sille vastapuolelle ja tukee sitä puolta. Hankala selittää tämän paremmin.



Lisäksi, en oikein enää pysty luottamaan 100%:sti mieheeni. Monesti kun hän on esim. tietokoneellaan, minä ajattelen, että hän chattailee muiden naisten kanssa ja runkkailee pornoa (live) katsellessa. :(



Jokin yhteys, mikä on ennen meillä ollut, puuttuu nyt ehkä kokonaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä kyynisyys ole saanut valtaa yhtään. Ainakaan minun puoleltani. Toivottavasti mies tuntee samoin. Monenlaisia aikoja on ollut, myös niitä vaikeita, mutta silloinkin on toiseen ollut koko ajan olemassa määrätty luottamus ja välittäminen. Jopa silloinkin kun on tehnyt mieli jättää. Oikeastaan noi kaikki hyvät asiat on vain lisääntyneet vuosien mittaan.



Yhdessä ollaan oltu yli 10 vuotta. Toisaalta en ole koskaan ollut mikään suuren suuri romantikko, vaan olen suhtautunut suhteeseenkin aina melko realistisesti enkä uskonut toista tai suhdetta koskaan täydelliseksi. Ehkä tuon vuoksi en ole kyynistynyt.