Talo

up. oisko kellään näin illalla kokemusta lapsuus kotitalossaan asumisesta? AP vielä kyselee.

sitkeästi, niin sieltä VOI ja kannattaakin muuttaa pois. Siis ainakin harkita vakavasti ja keskustella miehen kanssa. Mulla oli kanssa yksi ahdistustalo, eikä mies ensin meinannut ymmärtää ollenkaan, mutta lopulta löytyi yhteisymmärrys, ja muuton jälkeen se ahdistuskin (joka tietenkin oli monen asian summa, ei vain TALON) häipyi :)



Rutistus ap:lle

kiitos edelliselle. Ja sitten kun miettii, että mitä me siinä hävitään, jos vaihdetaan taloa, kun taloudellisesti ei häviä, ja kun kovalla työllä remontoidaan, niin saatas uuden talon arvo nousemaan tosi paljon. Eli jos ei taloudellisesti häviä, vaan saa asua isommassa ja mielekkäämmässä talossa, niin miksi henkeen ja vereen pitää kiinni tästä talosta.



Miehen kanssa vähän juteltiin taas ja nostettiin kissa pöydälle. Mies mietti ääneen riskejä, samoin minä punnitsin asioita omasta kannastani. katsotaan miten tilanne etenee...



Mikä muuten sulla edellinen aiheutti sen ahdistuksen, osaatko sanoa näin jälkikäteen?



AP

up

ymmärtääkö kukaan mua, kysyy ap ahdistuneena? asuuko kukaan teistä lapsuudenkodissaan? AP

kannalta! Se on helppo haluta ostaa remontoiva talo kun ajatuksena on että mies sen remontoi! Se on kuitenkin aikamoinen duuni ja ehkäpä olisi paras jos mieskin suostuisi, sehän sen remontin tekee



Miltäs sinusta tuntuisi jos miehesi järkäisi tekemistä sinulle jopa useaksi vuodeksi eikä se olisi sinun mieleistä?

Et kykene rationaalisiin ratkaisuihin.

iseasiassa se remonttijuttu ei oo ongalma, mies tykkää tehdä pientä pintaremonttia. Ollaan puhuttu jo kun seurusteltiin, että ei rakenneta omaa taloa, mies ei halua, mutta haluaa remontoida itse. Tykkää toteuttaa itseään.



Mutta tän talon myyminen ym kuulemma liian vaivalloista, menee rahaa välittäjälle, veroihin tms. kun kuitenkin tästää talosta sais laajentamalla samanlaisen. Suunnitteleekin nyt laajennnusta. mutta kyse ei ole mulla tilan riittämättömyydestä vaan siitä etten halua asua tässä, ihan sama kuin oma isäni seisoisi koko ajan nurkissa. AP

nimenomaan tässä on tunteet pelissä. Mua ahdistaa asua tässä. Eikö mun tunteita pitäisi kuunnella? Entä jos joudun asumaan eläkeikään asti tässä ja koo ajan ahdistaa. Kyllä se näkyy perheen ilmapiirissä.



Järjellä ajatellen asutaan tässä siihen asti että lapset lähtee pesästä pois, halpaa, rahaa jäisi muuhunkin jne Mutta koti ei oo koti jos ei oo kiva asua. Miten voisin olla tunteilematta? AP

Eli käyttäisitte saman energian mikä sen uuden talon kanssa tämän nykyisen muuttamiseen tunnistamattomaksi.

Mekin asutaan lapsuudenkodissa, mutta meitä se ei ahdista. Ei, vaikka ollaan asuttu molemmat tässä jo teininä aika paljon yhdessäkin :) Jos asia olisi alkanut ahdistaa kumpaa tahansa, oltiin jo etukäteen sovittu, että sitten muutettaisiin pois. Älä siis ainakaan laajentamiseen suostu, jos asia oikeasti sua noin paljon ahdistaa! Sehän ei olisi sitten enää edes halpaa... Veikkaan kuitenkin, että miestäsi ahdistaa nyt ajatus muutosta/muutoksesta ja vanhan, tuntemattomalta myyjältä ostetun talon riskeistä. Koittakaa ymmärtää toisianne ja löytää joku järkevä ratkaisu, jonka avulla olette molemmat sinut kotinne kanssa.

" Tämä on ihan kiva talo, sinä viihdyt täällä. Täällä ei ole mitään pelättävää. Kaikki ahdistuksesi aiheet on kaikonneet. Kun napsautan sormiani, heräät ja halaat miestäsi ja sanot ' Täällä meidän on hyvä olla!' "

talon jokainen pinta on jo käyty läpi, lattiasta kattoon, ollana asuttu tässä 4v. Mies ehdotti samaa, eli nyt ruvetaan seinien kaatoon. Eilen pohjapiirustukset kädessä pähkäili. Mutta mun luovuus on jo tapettu, ei kiinnosta. Oon ruvennu jo vihaamaan tätä taloa. Tuleeko tää musta itsestä vai tuleeko ne lapsuudesta, jaa-a.



AP

mä en tohon hypnoosiin rupea, mutta kiitäs kauniisti ehdotuksistanne.



Olen sanonut suoraan ahdistuksesta jo 3v, Masennus alkoi heti kun muutettiin tähän taloon, ensin en tunnistanut sitä miksi ahdisti, nyt uskon löytäneeni ratkaisun. Mutta entä sitten jos ostetaan talo ja mua ahdistaa sielläkin!??? Että se ahdistus johtuukin jostain muusta esim että olen ollut liian kauan kotiäitinä, mies ehdotti sitä että menisin työelämään jos näin paljon ahdistaa.



Kun en tiedä mikä ahdistaa, mies kyselee tarkennusta, että miten voi oma koti ahdistaa. En osaa selittää. jos osaisin niin mies lupas harkita muuttoa. AP

kuten huomaatte, en ymmärrä edes itseäni, niin miten mies voisi minua ymmärtää. Vaikea keskustella kun ei saa otetta keskustelusta.



Miestä tosiaan pelottaa toisen talon riskit, kun tämä on rakennusteknisistä syistä täydellinen, niin miksi muuttaisi huonompaan? Jos siinä tulee jotain yllätystä ja ollaankin myyty hyvä talo alta pois. Mies ei uskalla ottaa riskejä. AP

työelämästäkään ei ole sitten paluuta pois. ja jos sittenkin ahdistaa, niin kurja todeta että pilasimpa arvokkaat kotiäiti vuoteni ahdistuksen kanssa, jos todetaan että työelämäkään ei auttanut, vaan johtui talosta.



Onko mun tunteiss mitään järkeä?? kuulostaa varmaan tosi tyhmältä. AP

tsykologin kanssa?

en tienny että tällaisia tunteita voi tulla. AP pelkää että joutuu elää näin eläkeikään asti. Koska muuta mahdollisuutta muuttoon ei tule jos ei nyt. AP

eikö teistä oo mun psykolokigs? ap

Vierailija:

työelämästäkään ei ole sitten paluuta pois. ja jos sittenkin ahdistaa, niin kurja todeta että pilasimpa arvokkaat kotiäiti vuoteni ahdistuksen kanssa, jos todetaan että työelämäkään ei auttanut, vaan johtui talosta.

Onko mun tunteiss mitään järkeä?? kuulostaa varmaan tosi tyhmältä. AP

Kuule, mun mielestä sua ahdistaa ihan yksinkertaisesti se, että haluaisit toimia varman päälle joka asiassa, tehdä pelkästään oikeita ja täydellisiä ratkaisuja ja oikeassa elämässä sellaisia ei ole.

Eikä ahdistus ikinä ole kiinni mistään talosta. Se on sun päässäsi, ei sen ympärillä. OK lapsuuden kodissa asuminen voi tuntua siltä kuin ei olisi koskaan itsenäistynyt - mutta oikeasti se tuntuu siltä nimenomaan silolloin kun ET ole itsenäistynyt. jos olisit, vanha talo ei haittaisi. Tuo täydellisyyden tavoittelu ja epävarmuuden sietämättömyys on itse asiassa aika tyypillisiä itsenäistymisvaiheen kipuiluja. Sitähän muroosikäisetkin potee. Sulla on nyt joku itsenäistymisvaihe. Mutta mieluummin kuin vaihtaa taloa, mikä on vain keinotekoinen ulkoinen tekijä, sun pitäisi pyrkiä itsenäistymään ihan oikeasti.

Onko sulla koulutus? Ammatti? Työkokemusta? Oletko matkaillut? Harrastanut? tehnyt jotain omaa? Vastannut itsestäsi? Hanki jotain näistä, kyllä se siitä.