Anopista...
Kärsin viime kesänä raskauden jälkeisestä masennuksesta kahden pienen lapsen kanssa. Aloinpa vielä kolmattakin odottamaan. Anoppi varoitteli etten missään nimessä saa kertoa miehelleni masennuksesta, töissä on kuulemma tarpeeksi raskasta ilman vaimon murheitakin. Ajattelin sitten että miestäni voisi piristää lempiyhtyeensä keikka. Mies meni ja tuli vuorokauden päästä lompakko, kännykkä, kaikki hukassa. Anoppi raivoaa mulle että miksi helvetissä päästit hänet. Ja anopin mielestä oli ihan oikeus ja kohtuus vetää sellaiset lärvit, kun kotona on huono vaimo. Tein niin tai näin, kaikki on anopin mielestä aina väärin. On tulossa käymään viikon päästä, miten selviän vierailusta? Lähtisinkö kännäämään vedoten siihen, että kotona on niin huono anoppi?
Kommentit (12)
se meni kesken.. :( Sekin oli minun syytäni. ap
Vai syyttikö anoppi siitä kun olit kertonut? No ihme anoppi joka tapauksessa... Eikö mies pitäisi olla se eka jolle kerrotaan ne ilot ja surut?
Puhelimessa sitten mainitsin asiasta anopille jonka mielestä oli tärkeintä että mies ei saa tietää, minun jaksamisella ei väliä. Kerroin kyllä myöhemmin miehellekin, hän on sentään ystäväni ja asiassa " minun puolellani" . Ei hyväksy äitinsä käytöstä. ap
Ja se voi aina pahentua etenkin, jos on ollut hoitamattomana. Kyllä äidin tulisi hoitaa itsensä ensin kuntoon ennen kuin alkaa haaveilla uudesta perheenlisäyksestä.
vaikka risteilylle tai jonkun ystävän luokse kylään. Ei tuollaista käytöstä tarvitse kenenkään sietää. Tai sitten sanot asiat suoraan, puhu asiasta ensin miehesi kanssa ja varmista, että hän on myös silloin koko ajan puolellasi.
vain tulemaan raskaaksi. Ja sain keskenmenon. Mutta kyse ei edelleenkään ole siitä. Kysyin josko joku osaisi antaa vinkkiä miten selvitä ihanan anopin vierailusta. ap
mutta en uskaltaisi jättää lapsia kovin pitkäksi aikaa anopin hoitoon. Tekee kaiken toisin kuin me. Mehän teemme tietysti kaiken väärin! Puhuminen taas ei auta, anoppi ei puhu eikä edes kuuntele. ap
raskaus, sovitaanko näin? Ja miksi pitää vatvoa keskenmennyttä raskauttani? ap
järkkyä toi että miehen baari-iltakin olis sun syy. Meillä kanssa anoppi kääntää kaiken mun syyksi. Jos mies ei kyläile sukulaisissaan, siitä rätkätetään mulle. Jos mies tapaa sukulaisiaan, hän on anopin mielestä niin ihanan sosiaalinen ja empaattinen, jos mä tapaan sukulaisiani, olen anopin mukaan niissä lapsellisesti roikkuva ja läheisriippuvainen. Miehen työn perässä pitää muuttaa ja mies pitää tosiaan säästää kaikelta perhe-elämän rasittavuudeltaan. Hän saisi vain nukkua ja tavata kavereita. Mutta jos minä menisin baariin, anoppi muistaisi sen vuosikymmeniä. Tosi epäreilua, en jaksa tuollaista itseni mustamaalausta kuunnella. Siksi lähden pois jos anoppi tulee! (tai ehkä kahvittelen tunnin mutta sen jälkeen asiat jo kutsuvatkin)
Minulla on ihan kiva anoppi, jolle kerron aika paljon kuulumisiamme. Mutta sitä, että olen ollut niin masentunut, että olen joutunut turvautumaan mielialalääkkeisiin, en ole kertonut. Nämä psyyken jutut on aika vaikeita tuollaisille vanhemmille ihmisille. Ehkä hän ei olisi moksiskaan, en tiedä. Vaikka monelle työkaverille ja monelle muulle vähemmän tutullekin olen asiasta uskaltanut mainita.
mutta etkös ole vielä raskaana?