Anopin puheet todella loukkaa!

Miehesi ei ilmeisestikään kerro eikä anoppi ole niitä ihmisiä jotka haluavat nähdä pahoja asioita ihan oma-aloitteisesti.

Ei kestäisi sitä että joutuisi olemaan huolissaan toisista, ahdistuisi jos kaikki ei olekaan hyvin tai tuntisi ehkä syyllisyyttä jos omien lasten elämä menee jotenkin pieleen. Sen vuoksi sitten korottaa ääntä ja alkaa paasata KUN NOIN HYVIN MENEE ettei kuulisi kun toinen pienellä äänellä sanoo että paskaa on.

Mut oikeasti musta kuulostaa että tässä tilanteessa ahdistuksen avain on enemmän se mies kuin anoppi. Jos mies ymmärtäisi miltä susta tuntuu ja että kaipaat apua niin anopin puheet olis helpompi ohittaa. Mutta kun ei se mieskään ymmärrä.



Mitä voisit tehdä että hän ymmärtäisi? Muuta kuin romahtaa totaalisesti?

ihme omassa kuplassaan eikä hänen käsityksensä esim. lastensa perheistä vastaa ollenkaan todellisuutta. Meidän elämän tapahtumat on hänelle jotain ihme rakennusmateriaalia omien käsitystensä ylläpitämiseen. Anoppi on esim. vakaasti sitä mieltä, että mulla on tumma tukka, vaikka se vaalea!!!!!! Ja ihan sama kuin ap:lla tuo, että meillä on niin helpot lapset, jotka nukkuu ja syö hyvin (ei todellakaan!) ja toisaalta taas sitten miehen siskolla on niiiiiiin hankalat lapset. Vaikka todellisuudessa aika tavallisia lapsia molemmissa perheissä, omat haasteensa ja helppoutensa kummissakin.

Poikaansa hän kannustaa ottamaan omaa aikaa. Aluksi mies oli tukena, mutta jotenkin on ihan kuin alkanut uskoa anopin puheita, eikä pidäkään meidän tilannetta mitenkään vaikeana. Miehen mielipide alkaa olla, että kaikillahan lapsiperheillä tällaista on eikä suurin osa kotona olevista äideistä pidä tällaista rutinaa. Hänellä on uusi työ ja toisaalta ymmärrän senkin, että haluaa panostaa siihen ja saada vakituisen paikan elättääkseen yksin perheensä.

Meillä minun lapseton sisareni pällistelee ja huokailee ja SEKAANTUU joka asiaan. Meillä kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, pienempi on sairas ja isommalla uhma. Silti selvitään mielestäni ihan normaalisti, mutta siskoni tuomitsee ja säätää ja tunkee joka paikkaan.



Hänen jäljiltään lapsilta sekoaa uni- ja ruokarytmi, sotkevat joka paikan ja uhmaavat pienestäkin.



Ja siskoa ei saa uskomaan, että hänestä ei ole mitään apua, haittaa vain. Uhkailee, kun emme anna " auttaa" , soittelee sukua läpi, jos olen jostain eri mieltä jne. jne. Olen sanonut, että meillä ei saa olla vieraita kello kahdeksan jälkeen, koska lapset eivät mene ajoissa sitten enää nukkumaan. Nyt lähti sitten jouluaattona tasan kello kahdeksan, koska niin on käsketty tehdä jne. jne.

selkärangat?? Siis MIKSI HELVETISSÄ te kuuntelette tuollaista paskaa?



Miniähän siinä on hullu eikä anoppi, kun antaa tuollaisen tapahtua!



Ai vitsi kun tekis mieli läpsiä nassuun noin saamatonta porukkaa, tullaan tänne narisemaan ja mitä on itse tehty asian hyväksi??

Mullakin on anoppisyndrooma. Ihan käsittämätön akka. Paljon samaa kuin ap:n anopissa (paitsi meillä oikeasti mie kyllä onkin ihan suht avulias) ja paljon muuta, romaanin vois kirjoittaa. Koita kestää, ap! Minä yritän ajatella että olkoon akka omassa maailmassaan ja olen mahd. vähän tekemisissä. Kuoleehan se joskus. Sori vaan.