Lue keskustelun säännöt.
Voisiko olla että
18.02.2008 |
jotkut ihmiset on vain tarkoitettu olemaan kotiäitinä, hoitamaan lapsia ja kotia?
Olen kahden lapsen äiti, joista nuorempi täytti vastikään kolme. Opinnot ovat kesken ja jatkoin niitä viime syksynä.
Joka ikinen aamu minusta tuntuu pahalta viedä lapset hoitoon. Vielä pahemmalta tuntuu kouluun meno. En jaksa keskittyä opiskeluun, mietin kotihommia ja haluaisin vain olla kotona. En löydä itselleni edes sitä mieleistä ammattia, vaikka nyt ammattiin opiskelen, se ei tunnu oikealta ja jo kolmeen kertaan ehdin ennen lapsia koulua vaihtaakin.
Haluaisin lisää lapsia, oman talon... Mies vaan haluaa odottaa että olisin ollut töissä vuoden ennen kuin hankitaan lisää lapsia. Nyt asumme vuokralla ahtaasti ja olen ihan hermoraunio kun kämppä näyttää aina siltä että pommi olisi räjähtänyt.
Koulusta tullessa haen lapset, olen pahalla tuulella, ruoan teen väkisin vääntämällä koska en jaksa enää mitään iltapäivästä koulupäivän jälkeen. Siivoan mitä jaksan ja samalla tiuskin muille perheenjäsenille. Hävettää ja itkettää tämä tilanne ja oloni.
Kun olin kotiäiti, olin hyväntuulinen, jaksoin aamusta iltaan touhuta ja koti oli aina siisti...
Mikähän tähän olisi ratkaisu...? Itse en enää keksi mitään.
Kommentit (9)
ja haluaisin olla lapseni kanssa kotona,toisaalta..
En löydä sopivaa alaa koska mulla on terveydellisiä rajoitteita. Palkan ei alalla tartteis olla " iso" ,mutta en todellakaan halua tehdä MINULLE merkityksetöntä työtä,niin että joka aamu vituttaa mennä töihin.
Olin puoli vuotta laitosapulaisena ja kaks kuukautta meni ok,sit repes.. Meni selkä ja meni mielenterveys. Tarhoissa olen tukirahoilla ollut vuosia;lähihoitajan koulutukseen olen hakenut monta kertaa pääsemättä vaikka hyvät pisteet sain.
Tuntuu että olen puun ja kuoren välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa tehdä kotona ja perhepäivähoitajista on varsinkin pääkaupunkiseudulla -ja varmaan muuallakin- huutava pula, kun nykyinen hoitajakanta alkaa eläköityä.
Olen miettinyt tuota pph:n uraa. Minua vaan harmittaa nimenomaan se että palkasta jää reilusti alle tonni käteen, ja kun hoitaisin omat lapseni ainakin sen kolme vuotta siinä samassa, palkka lienee vieläkin huonompi. Mitä yli kolme vuotiaista lapsista saa jos heidät kotona hoitaa? Eihän omien lasten hoidosta saa palkkaa, eikös se ole kotihoidontuki jota saa?
Toisekseen mikä koulutus siihen pitäisi olla, olen juurikin lähihoitajaksi opiskelemassa mutta kun tuntuu etten jaksa enää päivääkään tuota koulua. En vaikka miten yrittäisin sinnitellä ja mennä vaikka ryömimällä eteenpäin.
Koulutuksen lisäksi täytyisi saada tilavampi asunto. Ja miten saisin miehen puhuttua ymmärtämään tämä minun tilanne, nyt tuntuu etten uskalla mitään valittaa kun heti alkaa riitely ja painostus että minun TÄYTYY käydä nyt koulu loppuun... Muuten meillä on täydellinen suhde ja kaikki hyvin, vain tämä minun kouluasiani hiertää, ehkä nimenomaan siksi että se minua niin suunnattomasti ahdistaa.
Mies on itse suurperheestä jossa äiti on ollut oikeastaan aina kotona joten varmasti arvostaa kotona olevaa äitiä.
Olo on vain sellainen että jos nyt luovutan tämän koulun suhteen saan luovuttajan leiman otsaan ja saan siitä kuulla lopun elämääni.
Miehelle kun tuo rahakin on tärkeää, siitäkin voi tulla sanomista kun tienaisin pph:na liian vähän.
Anna uudelle tilanteelle aikaa ja itsellesi totuttautua muutoksiin.
Siksipä olen melko varma että paikkani on kotona, ei koulussa. Vaikeaahan se on omaa jaksamistaan kenellekään todistella ja selittää, voin vain sanoa että tottumisesta ei ole kyse ollenkaan. Vain siitä ettei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silti olen sitä mieltä, että sinun kannattaisi suorittaa opinnot loppuun, vaikka ei aina niin huvitakaan. Jos valmistuttuasi olette vielä sitä mieltä, että haluatte lisää biologisia lapsia, niin miehesi toivomus työssäkaynnistä kannattaisi myös toteuttaa, koska saisit sitten kunnon äitiys- ja vanhempainrahat. Sijaisvanhemmuus sopisi myöhemmin varmasti hyvin teille, silloin saisit hoitopalkkion ja kulukorvauksen teillä asuvista sijoitetuista lapsista ja voisit olla kotiäitinä.
Itselläni oli 12 vuotta sitten samantapainen tilanne, paitsi että olin kyllä valmistunut sairaanhoitajaksi ennen ensimmäisen lapsemme syntymää.
Lähdin opiskelemaan, kun kotihoidontuki nuorimmasta loppui, erikoistuin sisätautikirurgiseksi sairaanhoitajaksi ja sinä aikana selvisi, että haluan jatkaa kotiäitinä - nyt meillä on kolme lasta pitkäaikaissijoituksessa, saan hoitopalkkioita sen verran mitä osa-aikatyöstä saisin palkkaa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Itse olen pph ja nautin todella työstäni. Itselläni kaksi lasta kotona ja he myös nauttivat siitä kun saavat kavereita kotiimme joiden kanssa jakaa ruokailut, ulkoilut ja unetkin. Viikonloppuisin sitten ikävöivät hoitolapsia.
Omat lapset saavat nukkua aamulla vaikka aamupalaan saakka, mutta pomppaavat viimeistään sillä sekunnilla iloisina ylös sängyistään kun kuulevat kavereiden saapuneen kotiimme.
Nettopalkkani on 1400 euroa + kotihoidontuki 300. Ja kunnallisessa olen. Ilmeisesti kuntien välillä eroja palkkauksen suhteen. Tyytyväinen olen; työ vapaata, lapset ihania ja vanhemmat mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siitä koulusta hyötyy?
Millainen koulutus on pph:lla?
Entä sijaisvanhemmuus? Tai muita vaihtoehtoja kotona tehtäväksi työksi..? On hienoa, että olet löytänyt sen asian missä olet hyvä ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Toivoisin todella, että sinulla olisi mahdollisuus toteuttaa haaveesi ja hoitaa lapset kotona. Yhteiskunta vaan tuppaa rankaisemaan siitä valinnasta riittämättömillä palkkatuloilla, liian vähillä työvuosilla ja mitättömällä eläkkeellä... Riski kotiäitiuran valinnasta jää sinulle... Arvostan todella kotiäitejä, vaikka itse olen lasteni kanssa kotona " vain" neljä vuotta ennen töihin paluuta. Minulle ei kotiäitiys sovi urana, mutta ymmärrän hyvin niitä, joille sopii. Tsemppiä rohkeisiin ratkaisuihin..!