Emme pysty miehen kanssa keskustelemaan raskaaksitulo-ongelmasta.
Meillä on kaksi lasta, jotka ovat saaneet alkunsa 2 yrityskierrosta.
Kolmannelle on lupa annettu tulla. Mutta ei onnistu. Kauan on jo yritetty.
Ja me ei voida puhua siitä. En ymmärrä miksei.
Yleensä pystymme keskustelemaan kaikesta. Tai lähinnä minä aina " nostan kissan pöydälle" . Ja sitten mieskin keskustelee. Mutta tästä asiasta ei olla puhuttu mitään.
Itselläni on kauhea vauvakuume. Miehen mielialaa en tiedä. Mies usein puhuu tulevista asioista nii, että ihan kun sitä kolmosta ei koskaan tulisikaan. Esim. nämä kaksi mahtuu hyvin tähän asuntoon ja kun me ei niitä vauvanvaatteitakaan enää tarvita.
Silloinkaan en pysty kysymään, että miten niin ei tarvita, mehän yritetään kolmatta. Mulle vaan tulee kauhean paha mieli.
Tästä asiasta on vaan noussut sellanen muuri meidän välille.
Ja uskon kyllä, että lapsilukumme on tässä, jos se kolmas ei saa alkuansa tavallisella tavalla. Mihinkään hoitoihin ei kolmannen kanssa enää ryhdytä.
Onko mun puhuttava? Vai voinko vaan odtella, että jos se kolmas joskus tärppää? ja onko juuri minun otettava asia puheeksi? Miksi ei miehen?
Asia aiheuttaa minulle aika ajoin suurtakin murhetta, varsinkin miehen heitoissa, joissa viitataan kahteen lapseen.
Kommentit (18)
Mutta sitten asiasta ei ole puhuttu mitään. Ei sanaakaan.
Varmaan onkin mulle suurempi asia. Mies varmaan tyytyy näinkin. Kai mä sitten kärsin lapsettomuudesta, mies ei kai sitten. -ap
ei siitä sulle mitään lappua kotiin tule että nyt miehesi kävi sterilisaatiossa.
ja vaikka tää olisikin joku salailtava aihe, niin ei ole mahdollista, koska mä tiedän aina missä mies on.
Ei ole voinut käydä missään toimenpiteessä, niin että mä en sitä tietäisi. Ei ole koskaan siihen menevää aikaa missään, niin ettenkö mä tietäis missä se on.
Ja kai siitä jotain tikkejäkin jää. Olisin kyllä huomannut. Ilmeisesti vähän aristaisikin toimenpiteen jälkeen, ei ole sellastakaan ollu.
Monta syytä mistä tiedän, että ei ole käynyt. -ap
jep. Et voi puhua lapsettomuudesta mitään kun teillä on kuitenkin kaksi lasta ennestään. Ihan vaan sen vuoksi kun tunnen lapsettoman pariskunnan...
Monesti miehet myöntyvät vaimojensa/puolisoidensa vaatimuksiin hätäpäissään välttääkseen liialliset keskustelut aiheesta joka on heille ehkä arkakin. Tai tietävät etteivät ole samaa mieltä puolison kanssa mutta haluavat viimeiseen asti välttää riitelyä aiheesta. Joten kehottaisin tyytymään tilanteeseen ennenkuin asiasta tulee parisuhteenne kompastuskivi. Pidä vaikka sen kolmannen syntymättömän " hautajaiset" ja sitten suuntaat energian jo olemassa oleviin lapsiin ja mieheen että perheenne pysyy myös kasassa. Liian monet ovat eronneet kun vaimo saa tahtonsa läpi sen viimeisen lapsen suhteen.
T.2
sitten tärppäsi, mutta tuli keskenmeno. Sen jälkeen on yritetty nyt vuosi. -ap
tai sitten asia on niin kipeä, ettei halua siitä puhua. Ehkä pelkää kovasti, että vika on hänessä eikä haluaisi sitä suurin surminkaan myöntää??
koska oli niin innokas käyttämään kortsua yhteen aikaan. Varmaan halusi naida putket tyhjäksi jämäsiittiöistä ennenkuin antoi taas palaa paljaalla.
Kai te olette puhuneet jo siitä että jos ja kun ero tulee, niin hylkääkö miehesi heidät, koska ei kolmatta kovasti ilmeisesti halua? ja meneekö viikko-viikko vai jokatoinen vkonloppu?
Nää asiat pitää olla av-lakien mukaan selvitytty ENNEN kun edes seksiä harrastaa ja miestään valitsee :P
En lukenut vastauksia kovinkaan huolellisesti ;)
Eli kai mies ei sitten niin kovasti halua lasta, ehkä ei edes ajattele asiaa ainakaan kovin usein.
Tai sitten, niinkun joku sanoi, pelkääkin, että syy on hänessä. Tätä vaihtoehtoa en olut edes ajatellut.
Mutta onko mun parempi nyt puhua vai olla puhumatta? Jos en puhu, niin suren sitten itsekseni. Jos puhun, niin eihän siitä muutu mikään. -ap
mä en ymmärrä miks joku kysele av:llä puhunko mieheni kanssa jostain asiasta vai en.... jos sun mielessä on jotain mikä askarruttaa niin tottakai puhut siitä miehesi kanssa.
Normaalisti puhun kaikesta mieheni kanssa. Mutta tästä siis en.
Kai haluaisn erilaisia näkemyksiä kannattaisiko asian vaan olla vai ottaa se puheeksi vaikken haluaisikaan. -ap
Miehet, anteeksi yleistys, ovat juuri tuollaisia. Ollaan vaan kuin ei mitään. Hän on joko omassa päässään tehnyt selväksi, ai ei sitä sitten tullutkaan kolmosta, mutta ei tohdi ottaa asiaa esille, koska pelkää itku- tai muuta hallitsematonta reaktiota sinulta. Antaa siis vaan asioiden mennä omalla painollaan. Jos tuleekin kolkki, ok eletään sen mukaan, mutta nyt näyttää ettei ole tulossa, eletään sen mukaan. Multa meni tooooosi kauana, että tajusin tämän eron mieheni ja minun ajattelun välillä. Tämä on kyllä helpottanut elämää huomattavasti. Nyt ymmärrän jotain siitä, että kun vaan asioita ei sitten vaan ole tarve käydä jauhamaan ainakaan nyt. Jos tilanne muuttuu, jauhetaan sitten. Tosin mies saattaa jauhaa senkin ihan yksinään, joten silloinkaan ei tarvitse sanoa mitään. Tunnen sympatiaa sinua ja miestäsi kohtaan - haleja ja voimia.
Siiten miehesi kysyy, että missä asiassa pitää lohduttaa, ja jos ei ole aivan tunnevammainen, on jo ottanut sut syliin. Siiten sanot, että olet surullinen, koska et tule raskaaksi. Et siis odota mieheltä mitään kannanottoa siihen, mutta saat asian hänen tietoon ja samalla lohdutusta itsellesi.
justiin noin. Sanot vaan suoraan mistä kenkä puristaa. Mutta et sano, että harmiharmip....le kun sulla ei näytä puristavan tippaakaan. Kerrot vaan omista tunteistasi. Voitahan kauniisti ja siltä pohjalta että ymmärrät ja arvostat myös miehesi tunteia sanoa, että olet pahoillasi tai mitä nyt koetkaan, kun koet että mies tuntee eritavalla tätä asiaa kohtaan.
Mulle tuli kyyneleet silmiin, kun joku, ihan tuntematon ymmärtää mua ja sanoo kauniisti tilanteesta. -ap
sinä haluat sen lapsen ennemin kuin miehesi ja siksi sinun on se kissa nostettava pöydälle. Ja valmistaudu myös siihen vaihtoehtoon ettei se mies nyt niin innoissaan ole kolmannesta lapsesta vaan on täysin tyytyväinen näihin kahteen. Kannattaako keikuttaa vakaata venettä oman toiveen tähden kun tarkoitus on varmaankin jatkaa soutelua yhdessä. Kyllä sillä miehelläkin on oikeus sanoa mielipiteensä perheen kokoon kun sen tuloilla aika pitkälti elättä vanhempainvapaiden ajan.