Lue keskustelun säännöt.
5-vuotiaan motorinen kehitys
18.02.2008 |
Meillä poika kohta 5v. on tiedollisesti ja hienomotorisesti mennyt aina ikäisiään huimasti edellä, mutta nyt olen alkanut olla hyvin huolestunut karkeamotoriikasta.
Poika on luonteeltaa arka ja hitaastilämpenevä. Ei myöskään tykkää mesota fyysisissä poikien tappeluleikeissä yhtään. Muuten kyllä kiipeilee, juoksee, hyppii ja esim. ajaa ilman apupyöriä (kunhan joku laittaa vauhtiin).
Toisaalta poika ei osaa ottaa hyvin koppia pallosta käsillä vaan yrittää saada sen käsien ja vartalon väliin. Hän ei myöskään osaa luistella kunnolla, koska ei uskalla ottaa yhtään vauhtia kun pelkää kaatuvansa. Hiihtäminen vähän sama homma, pienimmässäkin alamäessä panikoi ja kaatuu saman tien. Myöskään kuperkeikkaa poika ei yksin tee - en tiedä eikö osaa vai eikö uskalla - vaikka 2v. pikkusisko tekee mennen tullen.
Minusta nämä " oireet" ovat jollain tasolla huolestuttavia ja poika ei karkeamotoriikaltaan vastaa ikätasoaan (5v.).
Ajattelin ottaa asian puheeksi nyt 5v-neuvolassa, mutta kyselisin silti teiltä muilta kokemuksia. Onko kukaan päässyt lisätutkimuksiin motorisen puolen ongelmien takia neuvolan lähetteellä?
Mikäli neuvolasta ei apua saa, miten asiaa kannattaa lähteä ajamaan yksityisellä puolella?
Kiitos paljon avusta jo etukäteen!
Kommentit (17)
mutta muuten tehdä vaikka mitä temppuja.
Mun yhdellä kaverilla poika jäi kiinni n. 5v just tuosta karkeamotoriikasta, vähän alhaisesta lihastonuksesta ja heikosta tasapainosta. Mä olin aina ehdottanut, että lapsella ei ole motoriikka kaikilta osin kondiksessa, mutta vanhemmat eivät olleet huomanneet mitään. Kun poika teki vaikka minkälaisia uimahyppyjä. Toisaalta ei oppinut millään luistelemaan, pyöräilemään eikä laskettelemaan.
Nykyään tekee kyllä kaikkia edellä mainittuja, mutta hänellä on mm. autistisia piirteitä (jotka tulevat esille kotioloissa) ja ekan luokan hän tuplasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikamme on, kuten sanottua, huimasti ikäisiään edelle kaikissa " tiedollisessa" ja hienomotorisessa jutuissa. Esim. lukee, laskee, tietää kaikesta kaiken... On leikannut saksilla millintarkkaan jo 3-vuotiaana, rakentelee 8-vuotiaiden rakennussarjoja jne.
vähän huono tasa-paino, sanoivat neuvolassa muutoin myäs vähän arka eikä mikään huimapää, ei suostu luistelemaan, hiihtämään ei täällä etelässä olla päästy. Hienomotoriikka kohdillaan, leikkaa taitavasti saksilla, piirtää ja askartelee. Tiedollisesti osaa kaikki kirjaimet, hyvä muisti ja sosiaalinen luonne, iloinen, ei kiusaa toisia. En ole huolissani koska olen itse ollut sellainen hidas oppija liikunnallisesti. Poika oppi kävelemään1 v 4kk mutta osasi puhua jo alle vuoden ikäisenä useita sanoja
Meillä poika 4v on sairastanut aivokuumeen 2-vuotiaana, ja sen seurauksena hänellä on motorisia ongelmia, joita on tutkittu. Poika on osannut jo pitkään ajaa pyörällä ilman apupyöriä, osaa kuperkeikan ja puolivoltinkin ja kiipeää mihin vaan, tekee 60-80-palaisia palapelejä, rakentelee yms. Kuitenkin hän on ikäisiään kömpelömpi tavanomaisessa liikkumisessa, pukemisessa on hiukan ongelmia, ja liikesarjojen toistaminen esimerkin mukaan on vaikeaa. Luisteleminen ei tahdo onnistua, tosin harjoituskin on ollut aika vähäistä. Nähtäväksi jää, millaisia KÄYTÄNNÖN vaikeuksia näistä muodostuu, vai muodostuuko minkäänlaisia.
Miten tällaista asiaa voisi lähteä tutkimaan? Oletteko te käyneet pojan kanssa erityisissä tutkimuksissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta on tosiaan myös rauhallisia ja vähän arkoja lapsia, joilla on kova paikka yrittää ja epäonnistua. Varsinkin kun ikää tulee lisää, tällainen " onnistumispakko" voi korostua.
Tällä mainitsemallani lapsella alkoi olla tuota silloin kun hän tuplasi, mutta hänellä oli kaikenlaista " pientä" siellä täällä toiminnassa. Niitä vähän erikoisia juttuja pidettiin pitkään vain lapsellisuutena, mutta kun ikää alkoi olla 11-12v, niin lapsi erottui ikäsistään.
Moni lapsi oppii hiihtämisen/luistelun/pyöräilyn hyvin vasta 6-7v. Ainahan on näitä, jotka jo 2-3v ovat varsinaisia mestareita, mutta vähemmistönä he ovat.
Meillä on aika vastaava, kohta 7.v täyttävä eskarilaispoika.
Minä olen ajatellut asian vaan niin, että poikamme vahvuudet on älyllisellä ja emotionaalisella puolella, kun taas liikunnallisesti poika on ns. " heikompi" . En todellakaan ymmärrä, miksi jokaisen lapsen pitäisi jokaisessa asiassa kehittyä kuin keskiverto. Miksi sitten ette ole huolissanne,jos lapsenne on jossain ikäistään edellä?? Siitähän se balanssi syntyy,kun jokin asia menee helposti ja osa on haasteellista.
Meillä on poika täysin itsenäisesti oppinut lukemaan 5-v täytettyään ja nyt eskarissa osaa laskea jo nuinvaan plus, miinus, kerto- ja jakolaskut, desimaalit, murtoluvut, prosenttilaskut. Moni on käyttänyt termiä " matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas lapsi" .
Sitten taas pyörästä otettiin apurattaat pois vasta viime elokuussa, luistella ei osaa yhtään (seisoo tumput suorina yhdessä kohti luistimet jalassa) ja juoksukisassa jää armotta viimeiseksi ikätasollaan.
So what? Tässä elämässä pärjää kyllä, vaikkei ikinä luistimia laittas jalkaankaan tai vaikka tavaamaan oppiski vasta neljännellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikinä oppisi hiihtämään ja luistelemaan! Itse en osaa kumpaakaan vieläkään kunnolla, eikä silti ole mitään sen isompia ongelmia ilmennyt kuin ihmisillä keskimäärinkään. Koulussakaan en ollut ainoa, jolla takaperinluistelu ei mennyt sujuvasti ja jota inhotti hiihtää. Itse asiassa taisin saada parhaat kaverini hiihtotunneilta pinnatessa. Ei kaikkien tarvitse osata kaikkea.
" huomattavasta matemaattisesta älykkyydestä" , samoin kuin siitä että hän todellakin on kaikesta tiedosta kiinnostunut ja tietää myös ositain paljon enemmän kuin moni aikuinen... Siis silkkaa tietoa. Olen huolissani että hän pitkästyy koulussa tai että muut lapset pitävät häntä outolintuna, koska hän tykkää enemmän asioiden tutkimisesta kuin vaikkapa joukkuepeleistä.
Toki jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta äitinä soisin ettei mikään osa-alue jäisi selkeästi jälkeen. Miksi altistaisin lapseni pilkkaamiselle koulussa, kun käy ilmi ettei hän osaa tehdä kuperkeikkaa? Jos on mahdollisuus harjoittaa heikkoja osa-alueita, niin miksi en haluaisi tehdä sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesi tekisi kolme volttia peräjälkeen.
Arvosta lastasi sellaisena kuin hän on. Anna hänelle kodista lahjaksi vahva itsetunto: olen arvokas juuri tällaisena, (ehkä omituisine) vahvuuksineni ja pienine (tai suurine) heikkouksinenikin!
Se kuperkeikka tai luistelutunti on NIIN pieni osa koulumaailmaa, että ei tuosta kannata ressiä ottaa. Toki voi ja pitääkin kannustaa poikaa, jos hän ITSE haluaa asiassa kehittyä, mutta jos se on joku äidin pakkomielle, niin anna olla.
eivät olisi kaikessa hyviä. Vaan ongelmana on silloin se, että heidän heikkoutensa ovat sellaisia, jotka haittaavat heidän normaaliarkeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- kuten minun mieheni - fyysisesti heikommat pojat voivat sitten kehittää monenlaisia muita ilahduttavia taitoja (loistava supliikki, huumorintaju, tietty herkkyys).
Omalla miehelläni lapsena fyysisiä suorituksia esti ja hidasti hyvin vaikeat näön ongelmat, jotka saatiin kuntoon vasta useiden leikkauksien jälkeen. Hän mm. näki kaiken kahtena (karsastus, likinäkö), eikä siksi ollut uskaltanut liikkua kuten muut lapset.
Olen itse kärsinyt ikäni heikosta motoriikasta ja käden ja silmän yhteistyön puutteesta jne. Minulla ei ole stereonäköä ja näen helposti kaksoiskuvia väsyneenä, en erota etäisyyksiä, joten saatan kävellä sujuvasta ovenpieltä päin jne.
Nämä yhteisnäkö/piilokarsastusongelmat ei todellakaan näy neuvolan testeissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytimme pojan puoli vuotta sitten silmälääkärin tarkastuksessa, koska hieroi paljon silmiään ihan kuin ei olisi nähnyt kunnolla sekä kurtisti (kurtistelee) naamaansa usein, ihan kuin yrittäisi tarkentaa tms.
Mitään erityistä ei kuitenkaan löytynyt...
KIITOS MUUTEN PALJON KAIKILLE TÄHÄN MENNESSÄ VASTANNEILLE!!!
eikä kaikki silmälääkärit myöskään tunne problematiikkaan. Googleta " Lea Hyvärinen" - sieltä löytyy testejä aiheesta ja tietoa. Hän on paneutunut asiaan.
16
on motorisesti " kömpelö" 5- vuotias. Polkee apupyörien kanssa, mutta ei halua polkea kuin alamäkeen. Ei halua hiihtää, luistelemista ei olla edes kokeiltu.
Mutta olen aikaisemman vastaajan (13?) kanssa niin samaa mieltä. Ei lapsen tarvitse olla hyvä kaikessa, hän on hyvä sellaisena kuin on.
Yksi lapsistamme käy telinevoimistelussa ja voin kertoa, että harva 5- vuotias osaa harjoittelun ja ohjauksenkaan jälkeen tehdä kuperkeikkoja.
Hienomotoriikka huippua - mutta oikea arkajalka, mitä esim. liikuntaan tulee.
Ikää 4 v, mutta ei voisi edes kuvitella pyöräilyä ilman appareita.. hyvä, että uskaltaa ajaa kaksipyöräisellä (mieluummin ottaisi vanhan kolmipyöränsä)
Muutenkin tosi varovainen; uskalsi vasta viime syksynä hypätä vähänkään korkeammalta kiveltä jne
Uskoisin, että on enemmänkin luonnekysymys. Toiset ovat ns. hitaan temperamentin omaavia ja mielestäni ainakin meillä poika on juuri sellainen: ei todellakaan mene pää kolmantena jalkana :D Uskoisin, että motoriikkansa olisi ok, jos vaan uskaltaisi sitä käyttää...