Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä normaalia kun lapsia on useampia?
17.02.2008 |
Eli esikoinen kun oli ainokainen, niin käytin paljon aikaa hänen vaatekaappinsa sisällön viikkailuun, luin lapsen kehityksestä ja keskityin erilaisten vihjeiden mukaan sitä tukemaan. Elämäni pyöri lapsen ympärillä. Ajattelin lasta taukoamatta, kun olin poissa hänen luotaan niin ikävöin kovin, puhuin suurimmaksi osaksi lapsestani. Iltaisin kun lapsi nukkui, katselin miten suloinen hän on nukkuvana. Otin kansiotolkulla valokuvia joita katselin innolla ja joihin kirjoittelin kuvatekstejä. Lapsen päikkäriaikaan surffailin netissä katselemassa söpöjä kestovaippoja ja vaatteita. Mietin että tuo paita sopis niin hyvin sen mekon kanssa jne....
Kun lähdettiin muskariin niin valikoin jo pari tuntia aiemmin huolella vaatteet. - Jos laittais ton paidan ja noi housut... ei sittenkin toi paita ja noi sukkahousut ja mekko lisäksi... ja hiuksiin voisi laittaa saparot... sittenkin noi sukkikset...
Ja kun lapsia nyt on kolme niin kaikki hoituu jonkinlaisella maalaisjärjellä. Kun lähdetään jonnekin niin kiskon kaapeista esiin jotain soveliasta (en todellakaan 2h aiemmin ala miettiä vaatevalintoja). Lapset leikkii paljon keskenään. Kun nukkuvat niin minä riennän innoissani omien juttujeni pariin (en siis jää kuin max pikkuhetkeksi ihailemaan nukkuvia lapsia).
En myöskään millään jaksaisi enää vertailla leikkipuistossa mihin aikaan minun lapseni otti ensiaskeleet ja milloin jonkun muun lapsi (esikoisen kanssa tämä oli suurta viihdykettä ja mielenkiintoista). En myöskään jaksa verrata miten xxx on meidän lasta sen ja sen verran lyhempi vaikka on vanhempi tms.
Sitä vaan keskittyy olennaiseen. Ne " ihanat arjen herkut" joista esikoisen kanssa nautin, ei enää tunnu kivoilta vaan turhalta hösäykseltä.
Toisaalta mietin että näinhän se varmaan menee. Toisaalta mietin että olenko minä vaan jotenkin kyllästynyt tähän kaikkeen enkä vaan enää osaa samalla tavalla intoutua?
Kommentit (6)
kun helpommalla pääsee kun ei hösää...
Lapsia tosiaan 3 kpl. Nuorin täyttää kohta 2v, keskimmäinen on 4v ja vanhin täyttää 7v.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla käynyt ihan samalla tavalla ja kuitenkin rakastan lapsia ihan yhtälailla! Sitä huomaa että osaa elää myös omaa elämää vaikka onkin perhettä. Älä vaan ajattele että olet huonompi äiti kun silloin kun oli vain yksi lapsi, päinvastoin olet ehkä parempi nyt kun osaat myös ottaa aikaa itsellesi! :)
Kun sitä on useampi lapsi, on pakko keskittyä olennaiseen, eikä yksinkertaisesti enää pysty paneutumaan samalla lailla jokaisen lapsen asioihin. Esikoisen kanssa kaikki on uutta ja tapahtuu ensimmäistä kertaa, sen neljännen kanssa kaikki on jo muutamaan kertaan koettu aikaisemmin. Se ei tosin tarkoita sitä, että sitä neljättä rakastaisi mitenkään vähemmän. T. Neljän äiti
suhtautumista mitä sinulla nyt on ajan myötä tullut.
ettei hössätä ja mietitä kaikkea valmiiksi viimeisen päälle. Tasapainoiseksi kasvamiseen tarvitaan omaa tilaa ja rauhaa, eikä sitä saa niin, että on äitinsä tai isänsä suurin ja lähes ainoa kiinnostuksenkohde.
Ja väittäkää mitä väitätte, mutta yksilapsissa perheissä tuota hösäämistä on eniten. Mulla esikoinen nyt 6v ja parilla tuttavaperheellä hänen ikäisensä ainokainen. Voi sitä hoitamisen ja hössöttämisen määrää! Kauhea huolehtiminen, että söikö se nyt tarpeeksi, nukkuihan varmasti hyvin jne. jne. Huvittavaa.
Siitä taitaa mennä jotenkin hohto ja mielenkiinto. Ei kukaan jaksa vuodesta toiseen pyöriä samojen asioiden ympärillä.
Sen takia minulla on kaksi lasta 10 vuoden ikäerolla. Nyt taas jaksaa kunnolla höösätä kaiken kanssa ja miettiä ja uppoutua tähän ihanaan vauva-arkeen. :-)