Onko muita, joilla meni pupu pöksyyn / melkein meni pupu pöksyyn autokoulun kakkosvaiheen suhteen ?

Tässä vuoden alussa oli tulossa kaksi vuotta täyteen kuljettajantutkinnon suorittamisesta ja oli pakko ruveta varailemaan aikoja kakkosvaiheen arvioivaan ajoon ja liukkaan kelin rataopetukseen. Autolla-ajon harjoittelu oli aivan surkealla tasolla; reilusti yli vuoteen en ollut ajanut ollenkaan ja istahtanut vaan aina pelkääjän paikalle miehen viereen.



Suunnittelin jo tosissani keinoja, miten saisin keploteltua lisää aikaa kakkosvaiheen suorittamiseen. Poliisilaitokselle soiton jälkeen kävi kylläkin selväksi, että lisäaikaa ei tulisi tippumaan. Jos kakkosvaihetta ei suorittaisi kahden vuoden sisällä, olisi tiedossa uusi inssi ja uusi kirjallinen.



No, pari viikkoa ennen kakkosvaiheen ajoja sain aikaiseksi istua ratin taakse päivittäin. Tumpelokuskina aloittelin ensin minimatkoista parkkialueellamme myöhään illalla. Vähitellen siirryin vaativampiin suorituksiin.



Kappas vain, sain kotteron arvioivassa ajossa sen verran liikkeelle keskustassa ja taajamassa, että vajaan tunnin ajo tuli suoritettua. Liukkaan kelin monen tunnin ajoharjoittelu radalla tuli sitten myös tehtyä; tosin oma melko uusi automme hajosi kesken rataharjoittelun ( minusta riippumattomista syistä) ja rupesin jännäämään, katsotaanko liukas keli -osuus suoritetuksi. Onneksi radalta löytyi vara-auto käyttöön. Alkoi olla nimittäin jännät paikat, koska liukkaan kelin harjoittelupäivä oli juuri tasan se päivä, kun inssiajosta tuli kuluneeksi kaksi vuotta.



Nyt kun muutama päivä sitten hain poliisilaitokselta valmiiksi tehtyä pysyvää ajokorttia, olin ylpeä itsestäni. Edelleen vannoin, etten tee enää vastaavaa töppiä ja anna ajotaidon ruostua ennenkuin se on tullut edes siedettäväksi.



Aika tumpelointia tuo kuljettaminen vielä on, mutta toivotaan, että kesällä homma sujuu jo selvästi paremmin.