Lue keskustelun säännöt.
Voisitko ryhtyä vapaaehtoisesti etävanhemmaksi eron sattuessa?
09.02.2008 |
Äitihän harvemmin on etävanhempi. Voisitko kuvitella sitä omalle kohdalle (jos ero tulisi)? Miksi, miksi et?
Kommentit (11)
En haluaisi elää suurinta osaa arjestani lapsista erossa. Onneksi perhe ei ole ainakaan tällä hetkellä missään vaarassa hajota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan jos vaihtoehtona olisi sisarusten erotus niin siinätapauksesaa luopuisin molemmista vapaaehtoisesti.
Minusta kaikkein tärkeitntä on ettei sisaruksia eroteta mistään hinnasta eikä msitään syystä.
- rakennamme juuri miehen vanhempien naapuriin, ja jos eroaisimme, mies voisi jäädä siihen asumaan lasten kanssa, itse lähtisin pk-seudulle (eli n. 20 km:n päähän)
- Miehen työ on säännöllistä ja joustavaa, minun ei. Mä olen nyt lasten ollessa pieni joustanut tarpeeksi omien muiden ambitioideni kustannuksella.
MUTTA en usko että meille on ihan äkkiä eroa tulossa. Ei ainakaan jos se on minusta kiinni.
Viikko+viikko voisi olla ihan hyvä jos lapset olisi isompia ja kodit olisi lähekkäin että lapset voisi kulkea molemmilla vanhemmilla ja koulu + kaverit olisi aina lähellä.
Mutta siihen että tapaisin lapsia kaksi viikonloppua kuussa en suostuisi.
Lasten hyvinvointi on kuitenkin mulle kaikkein tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kestäisi olla pitkät viikot erossa. Rakastaahan mieskin ja on hyvä isä, mutta äiti on aina äiti tuollaiselle 2-vuotiaalle. Olisi varmaan kamalaa kyllä erota, kun meistä kumpikaan ei haluaisi " luopua" lapsesta...
itse asiassa olenkin etä-äiti ja vielä sanan varsinaisessa merkityksessä, välimatkaa on 750 km. näen tyttöä kerran, pari vuodessa, puhelimella ja skypellä soitellaan kuukausittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat minulle kaikkein tärkeintä maailmassa, en voisi olla erossa heistä.
Toivottavasti ei tarvitse koskaan erota, sillä miehellekin lapset ovat tärkeintä maailmassa..
Mun elämä olis kyllä ihan romuna ilman lapsia!
Mulla on pientä kokemustakin asiasta.
Kun me exän kanssa erottiin, jäi poika isälleen ja tyttö tuli mun kanssa. Lapset olivat samassa hoitopaikassa ja poika tuli joka päivä mun luo siihen asti kun isänsä pääsi töistä. Lisäks olivat joka toinen viikonloppu mulla ja vastaavasti isällään.
No tuli eteen tilanne, että mun piti muuttaa toiselle paikkakunnalle uuden työn perässä, niin en kertakaikkiaan kestäny ajatusta, että näkisin pojan vain joka toinen viikonloppu.
Hän muutti meidän mukana siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isälleen kaikkea vastuuta lapsista. Isä on tunnemaailmaltaan kieroutunut eikä esim. kykene empatiaan. Lisäksi hän ei osaa priorisoida lasten tarpeita, vaan kokee että lapset saavat sopeutua vanhemman kulloisenkiin elämäntilanteeseen; ja se elämäntilanne voi olla ihan mikä tahansa.
Olemme siis jo eronneet ja toivon, että lasten isä pysyy mukana kuvassa - mutta vain kohtuullisessa määrin, ei liikaa. Sanotaanhan, että vanhemman narsismi voi olla lapselle haitallista.
En vaan osais enää elää ilman noita riiviöitä, ei kyllä osais miehenikään joten parempi olla eroamatta.