Onko gradun teko oikeesti vaikeaa?

ja voi tietty olla, että heidän laitoksellaan ollaan tosi tiukkoja

Todennäköisesti kaverisi tulee jossain vaiheessa sellaiseen tilanteeseen, jolloin väsyy turhaan viilaamiseen ja uusiksi tekemiseen ja kysyy ohjaajaltaan listan asioista jotka on pakko korjata, että työstä voi saada kohtalaisen arvosanan. Sen jälkeen työ alkaa luistaa ja lopulta tulee valmista. :)



t. viime kuussa gradunsa palauttanut äiti

Kyllähän se aikaaviepää on ja jos mielii hyvän arvosanan niin asiansa tulee omaksua, jotta pystyy tuottamaan uutta tieteellistä arvoa kyseiseen aiheeseen.



Kuitenkin kaverisi tilanteessa kuulostaa, että jotain muutakin on ongelmana sillä jos poikakaverin kanssakin tulee riitoja niin ehkä graduun kulminoituu jotain muutakin.

Mutta ei luulisi mahdotonta olevan. Vaikeinta itselleni oli ottaa itseäni niskasta kiinni ja asettaa perse työtuolille... " Tein gradua" parikin vuotta, tosin muutot eri paikkunnille ja miehen vakava sairaus hidastivat entisestään työskentelyä ja vähensivät motivaatiota. Muutenkin olen luonteeltani laiska paska, täytyy tunnustaa. Sain kyllä hyvän arvosanan.



Kysy kaveriltasi, onko edistystä tapahtunut ja jos ei, niin onko hän liian tiukka. Turha nipottaa gradusta, jos ei aio tutkijaksi tms.

Kaverillani on vakityö tiedossa, ei siis aio tutkijaksi. Mua vaan väsyneenä kahden pienten lasten äitinä tympii tää jatkuva valitus siitä miten rankkaa sillä on. Kukaan muu akateemisista kavereista ei ole näin paljon gradustaan vouhkannut. Vai oiskohan sillä joku pätemisen tarve koska mä tai sen poikakaveri ei olla akateemisia, en tiedä mutta tehkööt graduansa rauhassa jos kerta niin helvetin hankalaa on. Kyseessä siis sosiaalityön juttu, en tiedä tarkemmin, mutta sossutäti siitä tulee kun se saa paperit ulos.

Sano kaverillesi, että tekee sellaisen gradun kuin osaa, ja sillä hyvä. Kyllä opettajat sen verran auttavat, että pahimmatkin urpot saavat jonkinlaisen gradun tehtyä, jos yrittävät.

Ja sosiaalipuolta opiskelevan työ on takuulla laadullinen, siis se työläämpi kvali.



Ja jos on gradua aloittaessaan tehnyt vähän huonoja valintoja ja lähtöasetelmia, voi niitä olla tosi hankalaa muuttaa matkan varrella, kun hoksaa erehdyksenä.



Ja jos sattuu olemaan huono ohjaaja, jolta ei saa kunnon vastauksia ja tukea, niin hermot menee siinäkin.

Minä olen tehnyt aika nopeasti paljon. Tosin arvosana on yhdentekevä. Keskiverto työ on kohta valmis. En todellakaan viitsi käyttää sellaiseen asiaan aikaa kuukausitolkulla.

minulle itselle gradun kirjoittaminen oli ahdistavampaa ja rankempaa aikaa kuin tämä kahden pienen lapsen kotiäitinä oleminen. Mutta mä olinkin oikeasti halunnut kotiäidiksi ja meidän lapset on kieltämättä " helppoja" lapsia. Turha noita on vertailla, ne on niin henkilökohtaisia ne tuntemukset. Mutta joo, gradun kanssa voi välillä eksyä liian syvälle ja sitten se käy rankaksi.

Arvaa vaan miten paljon Suomessa on gradua vailla valmiita maistereita. Ei se niin helppo juttu ole. Gradun teko on helpompaa jos on hyvä graduohjaaja. Minulla oli sellainen graduohjaaja, joka ei auttanut YHTÄÄN. Graduaiheen valinta vaikuttaa myös siihen miten paljon joutuu tekemään töitä.



Terv. maisteri, joka meinasi hyytyä, mutta ei hyytynytkään...