Onko kolmen lapsen kanssa rankkaa?

Että tuttuni puhuvat myös, että kahden kanssa rahat riittävät mainiosti, mutta kolmas lapsi on köyhdyttänyt?! Meillä on ihan ok taloudellinen tilanne, muta mietityttää nuo puheet...

Meille tulossa kolmas ja ainakin kahden kanssa lapsilisät ovat riittäneet lasten menoihin, miksei siis kolmannenkin kanssa. Mitään ei tarvitse edes hankkia, kun kaikki on jo valmiina.



Rankkaa se varmaan tulee olemaan, riippuu tosin ikäeroistakin. Meillä näillä kahdella 1,5-vuoden ikäero, nyt tulee sentään 2,5 vuotta, joten uskon, että on vähän helpompaa tällä kertaa, kun isommat leikkivät paljon keskenään ja ovat muutenkin hitsautuneet hyvin yhteen.

Tulee aika, jolloin vaatteita ei vaan voi kierrättää lapselta toiselle, koska ne kuluvat jo käytössä niin paljon tai teinipoika ei suostu laittamaan isosiskon toppatakkia päälleen. Toisekseen, mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän menee ruokaakin. Perusjutut kun on katettu niin sitten tulevat vielä oppikirjat peruskoulun jälkeen, harrastukset jne. Tietenkin, jos ei lapselleen aio kustantaa vaatteita ja ruokaa kummempaa...

t: 5:n äiti

Mulla on vaan jäänyt mieleen esim. että joulukuusta ei jaksanut laittaa, kun kolmen lapsen kanssa elämä on niin kiireistä..ja puuhamaat, linnanmäet jne jää väliin kesäisin, kun kolmen kanssa on hankala mennä niihin...ja näillä tuttavilla parin vuoden (osalla kolmenkin) välein saadut lapset. Eli ei ihan pieniä kaikki.

Kuopus on vasta 2v, mutta isompi tanssii ja käy muskarissa..siihen menee n.200e/lukukausi. Puen molemmat lapset hyvin ja ruoasta en ole tinkinyt..Kunhan tuo kuopus kasvaa niin hänenkin harrastuksiinsa menee..Mutta eiköhän se raha riitä kolmen lapsen harrastuksiin siinä missä kahdenkin.

ja mielenkiinnolla odotan aikaa kolmen lapsen äitinä. =)

uskon, että rahat riittävät ihan hyvin.. meillä ei olla totuttu hankkimaan kaikkia kalliita merkkejä ja " vain parasta" . ruuat teen melkeinpä kaikki alusta loppuun saakka itse, joten uskon että ruokamenot pysyvät myös samoina suurinpiirtein. tai ainakin melko pitkään...

meillä esikoinen poika, toinen tyttö ja nyt taas poika tulossa joten vaatehankintoja toki tulee, kun esikoiselta ei juuri mitään pieniä vaatteita ole tallessa enää. mutta tässäkin tapauksessa suosin mahd pitkälle hyvää käytettyä ja edullista uutta. =)



isommat lapset syntyneet 2000 ja 2004.

että kahdenkin lapset kulut kasvavat, kun ne ovat teinejä. Kyllä monia juttuja voi kierrättää lapselta toiselle, kun esim. rinkkoja, suksia sun muita. Meillä haaveissa 4-5 lasta, jos vaan Luoja suo. En oikein vieläkään ymmärrä, mistä olennaisesta joudumme tinkimään, jos lapsia on 4 vs. jos lapsia on 2.



Ainakin itse ostin muuten lukiokirjani käytettyinä ja osa meni vielä neljä vuotta nuoremmalle veljelleni. Kai niitä kirjoja kierrätetään vielä 2010-luvullakin?



Ja onneksi onni ei ole kiinni materiasta. Itsellä oli onneton nuoruus, vaikka rahaa riittikin. Omille lapsilleni toivon mieluummin turvallista perhe-elämää, vaikka jostain merkkivaatteista jouduttaisiin tinkimäänkin.

ei syy ole lapsissa vaan esim. vanhempien masennuksessa tai muissa ongelmissa.

äiti sitä arkea kolmen kanssa? Onko se muka oikeasti sitä ainaista melua, kilpailua ja tappelua. Kahden kanssa arki on sujunut hienosti. HAssua jos yksi lapsi muuttaisi asiat päinvastaisiksi.

lapsia ajatella ihmisinä alkuunkaan. " Kyllä kymmenen menee siinä missä kaksikin" . Minä olen ihminen, joka harkitsee tarkoin peräti lemmikin hankintaa, saati sitten lasta!



Jokainen on oma yksilönsä, vaatii oman aikansa sen kaiken taloudellisen tarpeen lisäksi. Lapset eivät pysy ikuisesti pieninäkään. Kuinka monen murkun särkynyttä sydäntä jaksan yrittää paikata? Mitä jos oma aikani ei riitäkään kaikille ja joku eksyy vääriin porukoihin, enkä ehdi sitä huomata?



Kyseessä on uusi ihminen, ei pelkästään palleroinen vauva. Tämä ihminen tulee kasvamaan ja käymään läpi kaikki elämän ihanat ja vaikeat paikat. En halua ottaa yhtään raskaampaa taakkaa kuin mistä uskon kunnialla selviäväni. Myös mahdollisten lastenlasten osalta. =)

miten lapsikatraani tulee opiskelupaikkakunniltaan viikonlopuksi kotiin, puidaan keittiön pöydän ääressä viikon tapahtumat ja äidin kanssa kahdestaa vähän intiimimmät asiat. Ja pikku hiljaa ne sitten pärjäävät omillaan...



Nyt lapset 2 ja 3, joten tuohon on vielä aikaa :) Mutta uskon, että meillä riittää rakkautta 4-5 murkullekin. Vauva-aika ei niinkään kiehdo, rakastun lapsiini oikein kunnolla vasta 1,5-vuotiaana.

Muistan, kun tutustuin mieheeni 18-vuotiaana ja kyläilin heillä. Miehellä sisaruksia 4 ja muistan kuinka anoppi kattoi pöytää suurelle perheelle ja ajattelin, että tätä minäkin joskus haluaisin. Jouluaattona meille tuli kummankin perheet kylään ja miehen puolelta tuli appivanhemmat ja miehen sisarukset. Jotenkin tuossa suuressa perheessä näkyi ihana yhteishenki ja välittäminen. En mitenkään vähättele omaa lapsuuttani (se oli ihana ja lämmöllä muistelen), mutta mulla on yksi sisko ja ja välillä ajattelen, millaista olisi jos pieni veljeni olisi saanut elää pidempään...Isosta perheestä haaveilen. Tunnen äitejä, jotka haluavat aina uuden vauvan kun lapsi kasvaa, mutta itse en halua vain vauvaa..Lapseni ovat tärkeimmät mitä mulla on. Ei rakkaus ole heiltä pois, vaikka vielä kolmannen sainkin. Sekavaa sepustusta...

vaikka lapsia paljon saisikin. On ihmisiä, joilla on runsaasti sisaruksia, mutta välit heihin kamalan huonot.

Mulla on siskoon erittäin hyvät välit ja miehen suvulla myös. Toivossa on hyvä elää;)

lapsia, sitä enemmän melua ja melskettä. Hiljaista meillä ei ole kuin yöllä. Samoin tappelua yms. on tietysti huomattavasti enemmän kuin esim. 2 kanssa. Menot tietysti kasvaa, mutta tällaisten alle 10-vuotiaiden kanssa se ei niinkään ole ongelma, tai siis ei ole ongelma. Mutta tulevaisuus kyllä hieman mietityttää (2 normaalissa työssä käyvää aikuista). Onhan se ihanaa kun lapsia on useampia, en todellakaan kadu, että tuli " hankittua" 5 lasta. Mielestäni esikoisen jälkeen ratkaisivin muutos oli se 3 lapsi, en tiedä miksi, mutta silloin tuntui siltä. No nyt aika kolmen kanssa tuntui määrätyllä tavalla helpolta.. Toisen lapsen syntymä ei mielestäni vaikuttanut mitenkään.

Toki järjesteltävää on enemmän, meidän lapsemme ovat jo 8-, 9- ja 12-vuotiaat, eli vanhemmilla on esim harrastuksiin enemmän kuskaamista kuin kahden lapsen kohdalla olisi. Mutta rankkaa ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan (minulle isompi muutos oli se, kun toinen lapsi syntyi).

Minusta olennaisin kysymys on, kuinka suuren perheen äitinä osaat itsesi ajatella. Kyllähän perhe-elämä vie sitä enemmän aikaa, mitä enemmän rakkaita ihmisiä siihen kuuluu. Yhden lapsen kanssa on enemmän aikaa kuin kahden kanssa, kolmen lapsen kanssa vähempi kuin kahden jne. Rahaa on yleensä kai sitä vähempi mitä enempi perheessä on elätettäviä yhden tai kahden aikuisen palkalla. Ne lapsilisät kun eivät kata edes päviähoitomaksuja saati harrastuksia, vaatteita jne. ainakaan sitten isompana!

Myönnän olevani sen verran itsekäs, että minusta ei tämän isomman perheen äidiksi taitaisi olla. Haluan käydä töissä hyvällä omallatunnolla niin, että silti jaksan olla molemmille lapsillemme läsnä täysillä. Tässä yhtälössä kaksikin lasta on haaste. Tämä olikin hyvin sanottu:

Kyseessä on uusi ihminen, ei pelkästään palleroinen vauva. - - Jokainen on oma yksilönsä, vaatii oman aikansa sen kaiken taloudellisen tarpeen lisäksi. - - En halua ottaa yhtään raskaampaa taakkaa kuin mistä uskon kunnialla selviäväni.

Mutta varmasti jokainen lapsi vastaavasti myös tuo ajan ja rahan tilalle jotain muuta, isompaa :) Ja uskon myös, että sisarukset antavatkin toisilleen paljon, eivätkä sentään vain varasta aikaa ja huomiota tai aiheuta kinaa ja mustasukkaisuutta. Järkeä kannattaa käyttää, mutta ei sitä sydäntäkään saisi unohtaa.

Ja mun mielipiteeni on, että ei kolmas lapsi oleellisesti muuta mitään rankemmaksi. Tähän vaikuttaa varmasti lapsien ikäerokin.



Meillä kun kolmas syntyi, niin kahdella ekalla oli jo seuraa toisistaan, kun hoidin vauvaa. Ei tarvinut olla mustasukkainen.



Kolme mahtuu vielä joka paikkaan, siis hoteliin, autoon laivaan jne.



Kolmas lapsi sujahtaa hyvin siihen lapsiperheen rutiiniin, joka jo on. Ja se kolmas vauva yleensä, sekä omani, että kaverieni puheissa kulkee siinä mukana, eli vauva sopeutuu perheen rytmiin kivuttomasti.



Ja kolme on sellainen määrä, että jos pelkää että ei voi monelle jakaa huomiota, niin kolmelle kyllä takuuvarmasti jokainen normaali ihminen saa jaettua huomionsa.



Varmasti riippuu ihnisen luonteesta se, että kokee kolme lasta tosi rasittavaksi. Mä tiedän yhden äidin, vanhimman lapseni luokkakaverin äiti, joka jaksaa joka väliin hokea, että kun on niin rankaa kolmen lapsen äitinä. Ja hänellä kaikki jo koulussa.

Itse en ole koskaan sanonut syyksi mihinkään kolmea lastani. Uskon että kyseinen ihminen kokee kaiken lasten syynä, oli lapsia yksi tai kolme. Omassa kaveripiirissäni on useampi kolmen tai useammankin äiti ja kyllä meillä kaikilla on joulukuuset ollu.



Toisilla on enemmän rahaa kun toisilla, mutta jos saa itse elätettyä lapsensa, ettei tarvitse mitään sosiaalitukea,niin pärjää kyllä. Ei kaikilla kaksilapsisilla perheilläkään ole varaa kustantaa lapsille kalleimpia harrastuksia. Menot pitää opetella suhteuttamaan tuloihin.

Kolme lasta ei kylläkään mene yhden tai kahden lapsen tavoin esim. hotelliin, laivaan jne. enää vauvavaiheen jälkeen. Lisäksi kaikki tarjoukset ' ' koko perheelle' ' käsittävät lähes poikkeuksetta yhden tai kaksi lasta vanhempineen eivätkä yhtään enempää.

Meillä kävi niin että kolmas lapsi syntyi yllättäen vakavasti sairaana, nyt kyseinen kuopus on jo 6 vuotias ja pahimman yli on selvitty mutta kahden pienen isosisaruksen ja erittäin sairaan vauvan (sairaalassa lähes aina) kanssa oli todella raskasta.

Tilaa tarvitsee enemmän kolmen kanssa, kaikkea ei voi suinkaan kierrättää ainakaan isompana, lasten kasvua ei voi ennustaa ja meillä on kaksi vanhinta lasta joilla on reilu 2 vuotta ikäeroa aivan saman kokoisia eli he eivät ' ' peri' ' toisiltaan mitään, kuopus joka on saman verran kakkosta nuorempi on poikkeuksellisen pienikokoinen eli vaatteita ym. pitäisi säilyttää vuositolkulla jos haluaisi kierrättää eli ei tunnu kannattavalta pienissä säilytystiloissa säilyttää vaatteita joista ei tiedä onko käyttöä ehkä 5 vuoden kuluttua vai ei.

Kuljetusta ym. on enemmän, enemmän vanhempainiltoja jne. jne.