En päässyt kotikuntaani synnyttämään

Odotusaikana kun kävin kotikuntani äitiyspolilla, tulin kysyneeksi lääkäriltä synnytysasiaa. Kysyin että jos sattuisin tarvitsemaan jotain kivunlievitystä, niin voisinko saada, enhän vielä tiennyt tarvitsenko, mutta kysyin kaiken varalta. Silloin lääkäri tuhahti vihaisena etten kuulema hänen mielestään tarvitse mitää kivunlievitysta, koska olen synnyttänyt muutamia aiemmin. Hänen mielestään tulen synnyttämään rutiinilla, etten mitään tarvitse... enkä ilmeisesti tule saamaan mitään, vaikka " huutaisin" kuinka. Muistin kivuliaat synnytykseni, joka varmasti on osaksi omaa syytäni kun aina supistusten alkaessa jännitin ja pelkäsin, niin kohtu ei avautunut helposti ja synnytys kesti aina kauan. Olin kuullut kuinka veljeni vaimolta oikein aulassa jo kyseltiin toiveita lievityksen suhteen siellä toisessa sairaalassa, johon olisin kuulunut ennen muuttoa maalle. Sisareltanikin oli heti kysytty haluaako mahdolisesti, niin ajattelin josko minäkin vihdoin saisin kokea mukavamman synnytyksen. Ei sen puoleen, ei ole pakko lapsia tehdä jos ei kestä mahdollisia tuskia, mutta kun olisi mahdollista vähän kivuttomampi. Entisessä kotikaupungissani on myös se sairaala, jossa en ollut saanut edellisillä synnytyksillä mitään,joten olisin mennyt erääseen toiseen.



No, rohkaisin mieleni ja kirjoitin kirjeen sairaalan johtajalle ja kerroin pelostani ja etten asu enää siellä, mihin haluan synnyttämään. Hän vastasi että tulisin saamaan kaiken tarvittavan avun kipuihini, mutta pitää pyytää omalta kunnalta maksusitoumus ja tervetuloa sen jälkeen kun on sitoumus.



Arvatkaas vaan antoiko kuntani mitään maksusitoumusta! Heidän mielestään meillä on suuret tulot, kun miehelläni on virkamiehen palkka, mutta eivät ottaneet huomioon isoa lapsilaumaa ja asuntovelkaa.



Soitin sinne haluamaani sairaalaan ja kysyin paljonko maksaisi jos itse maksettaisiin, niin vuorokausimaksu oli niin paljon ettei rahat riittäneet.



Matkaa olisi ollut vajaa tunti ja äitini hoiti siinä lähellä asuen joka tapauksessa muita lapsia joten olisimme nähneet. Mutta ei sitten, eikä auttanut muu kuin mennä sinne mihin asuinpaikan mukana kuului.