Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kerroin ystävälleni raskaudestani

Vierailija
01.11.2006 |

Kolmatta odotamme aika alkuvaiheessa. Pelkäsin kertoa koska ystävämme ovat 4 v yrittäneet pikkukakkosta ja asenne on että " me ei saada ikinä, elämä on epäreilua, kaikki muut sikiää pelökällä yhteispesukoneen käytöllä" .



Meille tämä raskaus oli ihana yllätys. No, kävi kuten odotinkin.



Kerroin ystävälle tulevasta vauvasta ja että halusin kertoa itse ettei muualta kuule. Kommentti: " just... meille taitaa tää " piiip" jäädä ainokaiseksi.." syvä huokaus, ja lisäksi; " sähän näköjään teet lapsia sitten munkin puolesta" .



Tuntuu niiiiiin pahalta. Mekin tekemällä tehtiin pikkukakkosta yli 4 vuotta ja hän tietää sen.



Miten jotkut ihmiset onnistuu kääntämään kaikki asiat nurinpäin niin että lopulta puidaankin heidän lapsettomuutensa syitä... AINA tämän ihmisen kanssa käy näin.



En halua säälipisteitä, harmittaa vaan niin paljon että oli pakko saada jossain purkaa...

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
01.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin sitten jos toivottomuus on jo hiipinyt kehiin, kuten tuosa kuulostaisi jo. Siinähän tekee koko ajan surutyötä. Minusta hieno juttu jos voit sallia ystävällesi tuon pienuuden tai heikkouden tuossa asiassa, olla ikään kuin vahva hänen puolestaan. Iloitset sitten raskaudestasi jokun muun kanssa, sellaisen jonka haavassa se ei käännä veistä. Surullista mutta totta, tällaisia esteitä elämä heittelee joskus ystävyyden tielle...

Vierailija
2/3 |
01.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sori, että unohtui!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
01.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos onnitteluista. Enpä ollut ajatellut asiaa tolta 3:n kannalta...

Toisaalta, kun takana on monen vuoden yritys ja 8 keskenmenoa niin jotenkin sitä luulisi että itsekkäinkin ihminen osaisi edes kolmeksi minuutiksi lopettaa omissa murheissaan pyörimisen ja edes onnitella toista...



Onneksi maailmassa on ihania ihmisiä jotka varmasti onnittelevat ja ovat aidosti iloisia toisten puolesta. Tai sittenb tekevät kuten minä yrityskaaoksen ja keskenmenojen surun keskellä ja näyttelevät. Ja itkevät myöhemmin...