Nyt hyviä vinkkejä kokeneemmilta kuinka pärjätä yksin kahden pienen kanssa...

alussa muistatko tuntui pelkän esikoisenkin kanssa kaksin jääminen hankalalta ;)

itselle todellisuus kahden lapsen kanssa iski vasta kun olin sitä rumbaa muutaman päivän pyörittänyt sen jälkeen kun mies palasi töihin. esikoinen on kyllä jo 2,5 vuotias, vauva 6 viikkoa. itselle toimii parhaiten se, että menee vaan päivä/hetki kerrallaan, yrittää pysyä rutiineissa ja ennen kaikkea olla menettämättä hermojaan/murehtia turhasta.



ulkoilu on helppoa kun vauva nukkuu vaunuissa ja lapsella puistossa paljon tekemistä. ja eiköhän se itsellekin tee hyvää. lähteminen voi tuntua välillä vaikealta, mutta kyllä kannattaa.



imettäessä yritän myös huomoida esikoisen jos hän huomiota kaipaa. luen kirjaa samalla tai istun hänen huoneessa katsomassa/tukemassa leikkiä. vauva ei myöskään saa elinikäisiä traumoja, vaikka hetken itkisikin itsekseen.



kannattaa myös ottaa vanhempi mukaan vauvan hoitoon ja opettaa hoitamaan omaa nukkeaan. välillä on rankkaa kun itse on väsynyt ja hermo kireällä ja tuntuu että esikoinen tekee tuhmuuksia ihan tahallaan eikä tottele. paremmin kuitenkin toimii kun pysyy itse rauhallisena eikä anna tunteilleen valtaa.

Kyllähän se kaottiselta aluksi tuntui. Meidän lapsilla on ikäeroa 1v 10kk.



RUTIINIT lienee avainsana pärjäämiseen. Eli niin pian kuin mahdollista otatte selkeän päivärytmin, jonka viet läpi joka arkipäivä sillä tarkkuudella kuin mahdollista (eihän se nyt kotona ollessa tarvitse olla minuutin päälle- onneksi!).



Aamulla ylös ja ulos. Leikkipuistoon tai muuhun paikkaan missä tapaat muita äiti + lapsi -yhdistelmiä. Sinä saat juttuseuraa (sama se mitä puhut kunhan puhut) ja esikoinen saa leikkiseuraa ja uuvuttaa itsensä ulkoleikeissä.



Puolilta päivin palaatte sisään (kuten kaikki muutkin puistossa) ja syötät lapset (ja itsesi mikäli mahdollista).



Esikoinen nukkumaan suostui tai ei. Ota kuopus vaikka rintareppuun, kantoliinaan tai kaukaloon viereen ja nukuta esikoinen kärsivällisesti samoja rutiineita noudattaen. Aluksi ei suju, mutta viikon kahden päästä jo sujuu.



Menet itse lepäämään, älä tiskaa, älä surffaa netissä, älä pyykkää. Lepäile sohvalla / sängyssä, lueskele jotain yhdentekevää, soita ystäville mikäli voit. Vauva elää omaa tahtiaan ja sinä sen mukaan imetät ja hoivaat.



Esikoisen herättyä syötte välipalan ja taas ULOS. Ja kotiin palaatte vasta vähän ennen kun mies tulee kotiin. Jos ette jaksa tai voi mennä ulos, aktivoi esikoista jollain leikeillä, piirtelyllä tms. Eli keskity esikoiseen, vaikka vauva vaatiikin huomiota. Ota esikoinen mukaan vauvan hoitamiseen mikäli mahdollista. Laita olkkarin lattialle iso peitto, jonka päällä köllöttelette kaikki.



Kun mies tulee kotiin, syötte ja sitten vaadit tunnin tai puoli ihan omaa palautumisaikaa, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Hanki joku harrastus, jos sellaista ei ole ja ala käydä jonain iltana, kun jo onnistuu. Imetysvälissäkin ehtii jo aika kauas.



Tässä minun vinkkini. Kun tuntuu raskaalta, ajattele, että palkinto odottaa tulevaisuudessa. Pieni ikäero on lapsille ihana asia! Meidän 3v ja 5v ovat tosi rakkaat toisilleen nyt ja varmaankin aina. Aina on kaveri kotona.



Koeta jaksaa! Kyllä se siitä!

Vauva sopeutuu ja tottuu. Meillä esikoinen oli tosin isompi jo 2 v kun kuopus syntyi, mutta meillä ainakin tehtiin niitä asioita mitkä isommalle tärkeitä ja vauva kulki " siinä sivussa" . Aamupäivällä (9.30-11) kunnon ulkoilu ja vauva nukkuu sen ajan (jos alueella puistoa, sinne, olen saanut noilta ajoilta parhaat ystävälin puistost hiekkalaatikon reunalta), lounas kotona, isompi nukkumaan ja vauva iltapäiväunille myös. Sitten välipalat ja taas ulos 15-17 välillä.



Käytä valmiita ruokia jos siltä tuntuu, kokkaa kerralla enemmän. Älä yritä tehdä kaikkea, siivoamisessa kannattaa pitää perustaso, muttei yrittää jokaista pölyhippua koko ajan puunata.



Säännöllisyys ja lastentahtinen aikataulu a ja o.

kiitos vinkeistä, lisääkin otetaan vastaan=)

Tee enemmän esikon kanssa, vauva pärjää sitterissä, lattialla, kantoliinassa tms ilman että häntä tarvitsee viihdyttää koko ajan.



Unohda supersuorittaminen, jos tuntuu ettette jaksa lähteä ulos, älkää lähtekö. Jos et jaksa tehdä ruokaa, älä tee vaan anna valmista.



Yritä rytmittää päivää niin että esikko nukkuu kunnon päiväunet, jos vauva tällöin hereillä niin lötkötelkää vauvan kanssa. Perussiisteys, muuta ei tarvii.



Silloin kun molemmat huutaa ja tuntuu että menee hermot niin mene vaikka veskiin ja kirkaise lujaa, sen jälkeen elät sen hetken ja hoe itselesi että se on " vain nyt se hetki" ja tunnin päästä se on jo ohi" .



Voimia, sit kunnuorempi lähenee vuotta niin alkaa helpottaa :) Kyllä sä pärjäät hienosti!