Lapseni elämä..

" Ymmärräthän mihin olet ryhtymässä?" Tuon ikäisen on vaikea käsittää loppuelämää koskevia päätöksiä.

tekemään abortin. Se olisi kaikista vastuullisinta, mitä noin vastuuttoman teon jälkeen voisi tehdä. Sanoisin, että sitten kun olet kypsä äidiksi, on aika harkita asioita uudelleen.

ja hänen velvollisuutensa se on päättää, kun tilanne on tämä.

Osaatko vinkata millaista tukea tyttöni tarvitsee?

Hän jää kaikesta paitsi. Ihan kaikesta.

Lisäksi tietenkin tuo on hänen päätöksensä. Koeta vaan keskustella ja eniten kuunnella mitä hän miettii.. Älä tuomitse.. Sano vaikka niin että oli päätös mikä tahansa (abortti tai synnyttäminen) niin kumpikin on varmasti oikea ratkaisu - siis että hän tekee päätöksen. Ja kun hän on päätöksen tehnyt, tue häntä siinä..

En ole itse ollut vastaavassa tilanteessa, mutta meinasin joutua 19-vuotiaana tuohon.. oli kamalaa...

Itse olen lapset tehnyt tietoisesti nuorena, ja karvat nousevat pystyyn kun kuuntelee joidenkin mielipiteitä siitä, miten standardinuoruus pitäisi viettää että olisi " normaali" ja että voisi muiden mielestä sanoa olevansa onnellinen.

Mitä siis tarkalleen ottaen ovat nämä 7 mainitsemat " ihan kaikki" , joista lapsen saanut teini ei pääse nauttimaan? Itse en keksi kuin baareissa roikkumisen (jota sitäkin pystyy harrastamaan ihan kaiken ikäisenä, mikä pakko siellä on roikkua juuri vuodet 16-30?) ja perseen jakamisen kaupungilla, enkä rehellisesti sanoen pidä kumpaakaan tarpeeksi vakuuttavana syynä tappaa viaton lapsi.

Eli hieman perusteluja kaipaan näille tuomitseville mielipiteillä, perusteluksi ei nimittäin todellakaan riitä se että Sinä et ollut sen ikäisenä valmis äidiksi.

Lapsi ei ole millään muotoa este koulutukselle. Se voi hidastaa mutta äidit ovat kaikkein motivoituneimpia opiskelijoita. Heillä on syy, miksi pitää valmistua. Lasten kanssa voi myös matkustella.



Jos suosittelisit hänelle aborttia, niin mieti kahta asiaa:

- jos lapsesi tekee abortin sinun suosituksestasi mutta myöhemmin katuu sitä, se kaatuu sinun niskaasi. Abortissa voi myös mennä jotain pieleen, mitä jos hän ei voikaan saada enää lapsia sen jälkeen?

- jos lapsesi ei tee aborttia, millaisen alun hänen äitiytensä saa, kun lapsen mummo ehdottaa lapsen tappamista? Miten sinä suhtaudut lapseen? Miltä tuntuu katsoa lasta, jonka tappamista ehdotit?



Jos ehdotat itseäsi lapsen huoltajaksi:

- käytännössä sanot, ettei lapsestasi ole äidiksi, ettei hän siihen mitenkään pysty



Kaikkein parasta on rakastaa tytärtä juuri sellaisena kuin hän on. Hän on raskaana, hän on äiti. Hänellä on raskauden ajan aikaa kasvaa vastuuseen. Siihen hän pystyy parhaiten kun annat hänen puhua kun puhututtaa, itkeä kun itkettää ja antamalla hänen tehdä omat ratkaisunsa asioiden suhteen. Tarjoa apuasi selvittämään käytännön asioita mutta jätä kaikki ratkaisut hänelle.

Lisäksi äidit miettikää vielä: miten voitte katsoa omaa lastanne silmiin, ja sanoa että lapsen saaminen on pahinta mitä tytölle voi tapahtua? Miten joku äiti voi väittää että lapsen saaminen pilaa elämän???

Mun mielestäni sä voit ap. kysyä tytöltäsi ihan suoraan, millaista tukea HÄN äidiltään kaipaisi. Pahinta mitä voit tehdä, on painostaa yhtään mihinkään suuntaan, ei ketään saa painostaa aborttiin, saati pitämään lasta vasten tahtoaan. Tue tytärtäsi päätöksessään, mutta tee myös rajat selväksi: minkä verran te vanhempina haluatte olla mukana mahdollisen tulevan lapsen elämässä, ja pidä huoli, että tyttäresi tietää myös miten sitovaa elämä lapsen kanssa on.



Mutta: jos tyttösi haluaa pitää lapsen, älä sorru myöskään pelkkään pelotteluun. Tyttärelläsi on yhä edelleen koko elämä edessään, hän voi aivan hyvin mennä lukioon ja jatkaa opintojaan, vaikka lapsen saisikin. Hän voi yhä matkustella ja löytää elämänsä rakkauden jne. Ei se elämä oikeasti lopu siihen lapseen!



T: Kolmen lapsen suht nuori äiti, joka yhä toteuttaa haaveitaan kuten ennenkin.