Lue keskustelun säännöt.
Todella vaativa työhön lapsen ollessa 1v?
01.11.2006 |
Nyt en tarkoita kritisoida, vaan olen lähinnä utelias että toimiiko yhtälö pieni lapsi ja vaativa työ, itselläni kun ei ole kokemusta koska itse aloin ihan suosiolla " hanttihommiin" lapsen ollessa parivuotias, enkä halunnutkaan mitään vaativaa työtä.
Mieheni sisko on aina ollut aika urasuuntautunut, ja ennen äitiyslomaansa työskenteli markkinointipäällikkönä eräässä suuressa yrityksessä. Työ tarkoitti paljon ylityötunteja ja pitkiä työpäiviä lähes joka ainoa päivä. Hänen miehellään on myös vastaava työ, eli paljon vastuuta, matkoja ja pitkiä työpäiviä.Nyt kun äitiysloma on lopuillaan, on hän etsimässä uutta työtä, perimmäinen syy oli käsittääkseni juuri nämä pitkät työpäivät. Nyt hän on kuitenkin hakenut vastaavaa markkinointipäällikön tehtävää eräässä juuri aloittavassa firmassa ja on ollut haastatteluissakin, ilmeisesti työn kiinnostavuus ajoi ohi niiden alkuperäisten seikkojen, eli ajatteli että työtunteja on vähennettävä. No, uudessa yrityksessä tunnetusti ei varmastikaan työtunteja alussa lasketa, joten mietin ihan mielenkiinnosta että toimiiko moinen yhtälö? Onko joku siis oikeasti saanut samaan perheeseen mahtumaan kaksi vaativaa uraa ja reilun yksivuotiaan lapsen ilman, että kummankaan puolen isovanhemmat tms. ovat käytettävissä ihan vapaasti lapsenhoito- ja hakuapuna?
Kommentit (8)
mutta eri asia on kuinka mielekästä se on lapselle tai edes aikuisile. Pienillä lapsilla hoitoon vieminenkään ei ole niin iso asia kuin hoitopäivien pituus. Sillä on huima ero, onko lapsi hoidossa 5h vai 10h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loput sitten kun lapset nukkuu. Vähällä unella on selvittävä, muuten tästä ei tule mitään. Mutta onnistuu kyllä.
Ehditkö koskaan tehdä mitään " omia juttuja?"
En todellakaan tarkoita, että jommankumman olisi hautauduttava vuosikausiksi kotiin, mutta lapsi on pieni vain kerran ja juuri tuossa 1-2 ikävuoden välillä tapahtuu aivan huimasti asioita lapsen elämässä. Jokaisella on tietenkin oma mielipiteensä, mutta mun mielestä just monet kaikkein merkityksellisimmät asiat tulevat esiin silloin (persoonallisuus, puhe ja sen kehitys, ensimmäiset sosiaaliset suhteet) Mun on tosi vaikea käsittää, että joku ei HALUA nähdä näitä seikkoja lapsensa elämässä, eli siis että joku priorisoi työn oman lapsen kasvun edelle. Tottakai leipä pitää tienata ja laskut maksaa, mutta jos perheessä on jo yksi hyvin tienaava uraihminen, niin vuoden-parin köyhyys on mielestäni pieni hinta oman lapsen kasvun seuraamisesta.
En ehdi tehdä omia juttuja. Kuntoilu pitää sisällyttää työmatkoihin jne.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta niinhän se on, että laskut ja lainat on maksettava...Onneksi on hyvä päivähoito olemassa.
Voivat palkata esim. hoitajan kotiin, jolloin vanhempien aikaa säästyy. Jos varaa maksaa hyvää palkkaa, hoitajan kanssa voi varmaan sopia ylitöistä silloin kun vanhempien päivät pitkät.
Kumpikin joutuu varmaan vähän tinkimään eli työmatkoja jne. sumplittava jonkin verran. Mutta on mahdollista. Ja mitä tulee " omiin juttuihin" , niin ei mulla ainakaan ole mitään tarvetta johonkin " harrastuksiin" (liikunta on musta välttämättömyys 4 x viikko puoli tuntia lenkkiä tms., sen nyt saa mahtumaan johonkin lounastunnille tai aamuihin, ite herään kuudelta kolmena aamuna viikossa ja heitän puolen tunnin lenkin ja 10 min. venyttelyt). Vaativa työ on mulle niin kivaa ja palkitsevaa, etten tarvi mitään " omaa aikaa" . Se työaika on mulle sitä.
Jos ois puuduttava duuni, niin sit varmaan kaipaisi jotain muuta. Mulle riittää mainiosti työ ja perhe. Siivous, pyykinpesu jne. on meidän perheessä ulkoistettu eli sillon kun vanhemmat on kotona, tehdään juttuja lasten kanssa.
Miten niin itsellä silmät ristissä ei-niin-vaativan työnkin jälkeen... :-)