Kummallinen olo. Positiivisin, sosiaalisin, iloisin tuntemani ihminen sai masennusdiagnoosin.

puolisonsa varmaan on nähnyt sen toisenkin puolen asiasta.

Usein ovat juuri sellaisia elämä hymyilee tyyppejä.. kai niillä on jonkinlainen naamio, suoja päällä muiden läsnäollessa! Sisällä voivat silti pahoin!

Kuin aina pitää olla niin vitun positiivinen hylkäämisen pelossa. Nimimerkillä toinen samanlainen. Pystyn helposti näyttelemään iloista ja tervettä kaksi päivää, sitten rupeaa panssari rakoilemaan. Jos siis ollaan samassa seurassa koko ajan. Joku vartin rupattelu tai parin tunnin visiitti menee ihan kevyesti.

Vierailija:

Kuulemma on pitkään hänellä ollut masennus. Todella merkillistä. Tuo ihminen vaikutti siis todella iloiselta, aidosti asioista kiinnostuneelta, sosiaaliselta, puheliaalta ihmiseltä! Tosin kertoi usein ettei ollut yöllä saanut nukutta ym, mutta silti en voinut kuvitellakaan että hänellä olisi masennus?!?

En olisi ikinä uskonut hänestä. :(

usein asiakastapaamiset sujuu tosi hyvissä merkeissä, nauramme ja juttu luistaa ja asia tulee hoidettua. Jälkeenpäin autossa olen ylikierroksilla, tunnen epämääräisesti huijanneeni asiakasta, mietin että menikö tapaaminen oikeasti niin hyvin kuin kuvittelin vai ajatteliko asiakas sittenkin että olen jotenkin outo. Ja haukun itseäni rumasti.

En ole koskaan tuntenut halua miellyttää kaikkia. Olen avoin ja suorapuheinen, sanon mitä ajattelen, kenenkään persettä en nuole. Olen hyvin sosiaalinen, puhelias, iloinen, positiivinen. Ja kyllä, sain masennusdiagnoosin, se tuli yllätyksenä jopa äidilleni, jota näen useita kertoja viikossa.